Jorma Marttisen ensimmäiset MS-tautiin viittaavat oireet ilmenivät jo alle kolmekymppisenä. Nyt Jorma on juossut kolme maratonia ja kaikki MS-taudin oireet ovat tipotiessään. Takana on yhdeksän D-vitamiinintäyteistä vuotta!
Jorma Marttinen, 61, asuu Kauhavalla, mutta hän ei ole syntyperäinen pohjalainen vaan kotoisin Haukivuorelta Etelä-Savosta. Kauhavalle hän muutti Vantaalta vuonna 1986.
Jorma sai ensimmäiset MS-tautiin viittaavat mystiset oireensa nuorena miehenä eli keväällä 1977. Oli huimausta, jalkojen puutumista ja heikkoutta, kosketusarkuutta, ja suihkussa osa kropasta tunsi lämpimän veden niin kuin pitikin, kun taas osassa kehoa vesi tuntui jäätävän kylmältä.
Jormaa tutkittiin Meilahdessa tosissaan, mutta kun vielä tuolloin ei käytettävissä ollut magneettikuvausta, MS-tauti jäi vain epäilyksi.
Kesti peräti 20 vuotta, jolloin MS-tauti ei antanut minkäänlaisia merkkejä itsestään. Ne palasivat kuitenkin keväällä 1997, jolloin Jormalle tuli outo näköhäiriö ja oikean jalan puutumisoireita. Magneettikuvassa aivoista löytyi MS-tautiin sopivia plakkeja, joiden perusteella diagnoosi voitiin varmistaa.
– Oli kuin taivas olisi pudonnut, Jorma muistelee.
– Olin ehtinyt perustaa perheen ja muuttaa Etelä-Suomesta Pohjanmaalle. Kaiken lisäksi olin juuri diagnoosin saatuani työttömänä.
Diagnoosi lopetti kuntoilun
Jorma oli ollut tässä välissä kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että hän oli osallistunut kuusi kertaa Kalevan kierrokseen, joka käsittää kuusi kestävyyslajia: luistelu, hiihto, maraton, soutu, pyöräily ja suunnistus. MS-tauti oli pysynyt väliajan todella piilossa.
Kun sitten diagnoosi tuli, Jorma joutui lopettamaan kuntoilun, koska lääkäri kielsi häntä rasittamasta itseään liikaa.
Oireet katosivat taas yllättäen aina vuoteen 2003 saakka. Jorma ei edes tarvinnut tänä aikana juurikaan lääkitystä. Sitten tauti näytti taas voimansa: seuraava takaisku ilmeni kasvojen kolmoishermosärkynä. Edessä oli lääkärireissu.
– Olin kuitenkin noihin aikoihin oppinut etsimään tietoa internetistä. Lukiessani varmaan tuhansia sivuja kaikkea MS-tautiin liittyvää vastaan tulivat yhä useammin MS-tauti ja ympäristötekijät ja niistä lähinnä pohjoinen-etelä -akseli. Pohjoismaissa, Kanadassa, USA:n pohjoisvaltioissa, Fär-saarilla ja Pohjanmaalla tautia esiintyy selvästi enemmän kuin aurinkoisemmissa etelän maissa.
– Kun tähän lisätään vielä nykyaikaiseen elämäntapaan kuuluva jatkuva sisällä olo, rupesin ajattelemaan samalla tavoin kuin monet tutkijat: auringon valon ja sen tuottaman D-vitamiinin täytyy olla erittäin merkittävä tekijä MS-taudin puhkeamisessa.
Ihmiskoe itselleen
Jorma alkoi kelata elämäänsä taaksepäin. Hän yritti hakea johtolankoja, kuinka tähän oli tultu.
– Sairastin vauvana riisitaudin, joka aiheutuu D-vitamiinin puutteesta. Olen syntynyt pimeässä marraskuussa enkä saanut D-tippoja ennen kuin riisitauti oli puhjennut. Niiden ansiosta voitin sairauteni, mutta sitä ei olisi koskaan tullut, jos omat ja äitini D-vitamiinitasot eivät olisi olleet alhaalla.
– Olen aina ollut sekä henkisesti että fyysisesti parhaimmillani syksyllä, olipa kyse opiskelusta tai urheilusta. D-vitamiinia tankattiin kesän aikana ilman paitaa uimarannalla ja ulkotöissä. Tautikohtaukseni olen saanut aina keväisin, jolloin D-vitamiinitasot ovat olleet alimmillaan pimeän talven jälkeen.
Lokakuussa 2003 Jorma päätti tehdä itsellään ihmiskokeen.
– Kiitos paikallisen viisaan terveyskeskuslääkärin, minulta mitattiin veren D-vitamiinin pitoisuus, joka oli 62 nanomoolia litrassa. Rupesin syömään 100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Vahvin ja edullisin valmiste, jonka silloin Suomesta löysin, sisälsi vain 10 mikrogrammaa. Vaati pikkuisen rohkeutta ruveta joka aamu ottamaan 10 pientä valkoista tablettia, sillä purkissa luki, että yksi tabletti päivässä riittää.
– Huhtikuussa 2004 arvo oli noussut jo sataan nanomooliin. Kaikki MS-oireet pysähtyivät toistaiseksi siihen. Söin D-vitamiinia talvella 100 mikrogrammaa päivässä ja kesällä puolta vähemmän. Aurinkoa otin keskipäivällä aina kun voin. Nostin annokseni 125 mikrogrammaan ja maaliskuussa 2008 arvo oli jo 172.
Takaisin lenkkipolulle
Yksikään lääkäri ei ollut maininnut koko aikana Jormalle sanaakaan D-vitamiinista. Hän haki itse kaiken tiedon.
– Suomen terveysviranomaiset ovat varoitelleet ja pelotelleet vitamiinien yliannostuksilla jo vuosikymmenten ajan. Nimenomaan näitä pelkoja haluan omalla tarinallani poistaa.
Jorman tunsi olonsa niin hyväksi, että päätti aloittaa jälleen liikunnan. Lokakuussa aloitettu hölkkäharjoittelu tuntui pitkästä aikaa niin mukavalta, että päähän juolahti ajatus: vielä kerran maratonille!
– Löysin netistä huhtikuun puolivälissä juostavan Maskun maratonin ihan sattumalta enkä tiennyt reitistä sen enempää. Reitti kulki lenkkeinä Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen ohi, ja kun ohitin sen hölkkäämällä neljä kertaa, tunsin olevani todella onnekas. Kyynel tuli silmäkulmaan.
Jorma juoksi vuonna 2008 vielä toisenkin maratonin, tällä kerralla kyseessä oli Yrittäjämaraton Kauhavalla. Vuonna 2010 hän juoksi Lanzarotella 60-vuotispäiviensä kunniaksi ”MS-elämänsä” kolmannen maratonin.
Jorma sanoo nyt ”liikasyöneensä” D-vitamiinia jo yhdeksän vuoden ajan. Hän kummastelee D-vitamiinin virallisia saantisuosituksia ja toteaa, että niissä olisi rutkasti päivitysvaraa.
– Kaikki MS-taudin oireet ovat pysyneet poissa ja uskallan taas harrastaa, mitä mieli tekee. Olen omien kokemusteni jälkeen jokseenkin varma, että D-vitamiini estää ja hillitsee MS-tautia. Jos D-vitamiinista aiotaan saada todellisia terveysvaikutuksia, niin päiväsaannin on oltava vähintään 50 mikrogrammaa. Seitsemän ja puoli mikrogrammaa pitää kyllä riisitaudin loitolla, mutta ei mitään muuta.
Jorma Marttinen sairastaa ns. lievää aaltomaista eli remittoivaa-relapsoivaa MS-tautia. Hän rohkaisee kaikkia kohtalotovereitaan ainakin kokeilemaan D-vitamiinia.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat: Mikko Lehtimäki
Terveys-Hymy 7-12
Kommentit
Oma kommentti