Jorma Nykänen ehti kärsiä toistakymmentä vuotta kyynärpäitten ja polvien psoriasiksesta, ennen kuin hän sai vaivaansa avun. – Lääkärit kirjoittivat kaiken maailman salvoja, mutta ei niistä ollut sen kummempaa apua.
Suomussalmelta kotoisin olevan Jorma Nykäsen, 65, elämän alkutaival oli mahdollisimman hankala – ja vaikeuksia on riittänyt roppakaupalla vielä senkin jälkeen.
– Olin alle yksivuotias, kun isä kuoli keväällä 1950 äkilliseen ja ärhäkkään polioon. Hän oli vain kolmissakymmenissä. Äidille jäi kaksi pientä lasta, sillä isosisko oli minua reilua vuotta vanhempi. Muutimme isän kuoleman jälkeen Varpaisjärvelle, missä äiti meni uusiin naimisiin. Lapsia syntyi vielä seitsemän.
Jorma asui Varpaisjärvellä aina armeijaan menoonsa asti, kunnes muutti vuonna 1970 Helsinkiin. Vuosi sitten keväällä hän palasi takaisin Varpasjärvelle tuttuihin lapsuuden maisemiinsa.
Jorma on ammatiltaan metallimies. Hän työskenteli viimeiset työvuotensa työkaluvalmistajana. Kun hän oli kolmissakymmenissä, oikeaan käteen iski harvinainen lihassairaus. Sen perussyytä ei ole saatu koskaan selville.
– Tiedä vaikka olisi työperäinenkin, Jorma arvelee.
– Jouduin käyttämään 1970-luvun loppupuolella työssäni aikamoisia myrkkyjä.
Mystinen sairaus
Diagnoosiksi tuli lihasatrofia eli lihasten surkastuminen. Kyseessä on niin harvinainen sairaus, että lääkäri kertoi koko maailmassa olevan vain satakunta samanlaista tapausta. Sitä ei kuitenkaan pystytty todentamaan työperäiseksi.
Jorma oli sairauden puhjetessa levyseppähitsari, mutta hänet uudelleenkoulutettiin työkaluvalmistajaksi. Hän ehti työskennellä muutaman vuoden tässä ammatissa, kunnes vuonna 1990 sairaus iski vasempaankin käteen. Edessä oli eläkkeelle siirtyminen vain vähän yli nelikymppisenä.
– Vasen käsi meni vielä huonompaan kuntoon kuin oikea.
Jorman tauti on edennyt kymmenen vuoden jaksoissa. Tämän vuosituhannen alussa se alkoi siirtyä myös jalkoihin. Jorma pystyy tänäkin päivänä yhä kävelemään lyhyitä matkoja, mutta pitemmille taipaleille hänellä on apuvälineenä sähköpyörätuoli. Myös autolla ajo sujuu, sillä jalat pelaavat sen verran, että polkimien painallus onnistuu.
– Kädet pelaavat yhä sen verran, että pystyn itse syömään.
Jorma on eronnut ja hänellä on kaksi aikuista poikaa, jotka onneksi ovat terveitä. Perinnöllisestä sairaudesta ei siis näytä olevan kysymys.
– Mitään lääkitystä tähän ei ole, mutta onneksi ei ole särkyjäkään.
Pallolaajennus, diabetes…
Jorma Nykäsen terveysmurheet eivät valitettavasti rajoitu hänen harvinaiseen lihassairauteensa. Elämä on tuonut tullessaan muitakin ongelmia.
– Diabetes löytyi pari vuotta sitten rutiinitarkastuksessa.
Jorma on kuitenkin luopunut diabeteslääkkeistä, sillä hän muutti radikaalisti ruokavaliotaan. Hänelle on tehty sydänvaivojen takia myös pallolaajennus. Operaatio tapahtui viime vuoden elokuussa. Jormalle määrättiin sairaalareissun yhteydessä myös statiinilääkitys korkean kolesterolin vuoksi. Lääkkeeksi tuli simvastatiini, joka ei sopinut ollenkaan.
– Kun lopetin simvastatiinin, toinen lääkäri kirjoitti atorvastatiinia. Nyt tuli toisenlaisia oireita: virtsarakon sulkijalihas meni täysin jumiin ja minun oli mentävä kiireesti terveyskeskukseen katetrointiin.
Kun Jorma kävi statiinien lopettamisen jälkeen mittauttamassa kaikki keskeiset arvonsa terveyskeskuksessa, mitään huomauttamista ei ollut. Kaikki oli kunnossa niin veri- kuin virtsakokeittenkin puolesta.
– Näiden kokemusten jälkeen en enää vilkaisekaan statiinien suuntaan, se on varma juttu se. Tuntuu siltä, että kyse on vain lääketehtaiden ja lääkärien bisneksestä.
Terapeutti neuvoi
Kaiken edellä kerrotun lisäksi Jormalle puhkesi toistakymmentä vuotta myös proriasis. Se ei onneksi ollut kovin ärhäkkä, mutta joka tapauksessa psoria oli isot läntit sekä polvissa että kyynärpäissä.
– Lääkärit määräsivät monenlaista salvaa. Se auttoi alkuun jonkin aikaa, ja saatiinhan sillä konstilla karsta pois ja paikat punaisiksi, mutta ei siitä ollut pitempiaikaista apua. Yksikään lääkäri ei epäillyt, että minulla olisi saattanut olla D-vitamiinin puutostila.
Vuosi sitten keväällä tuttu ravitsemusterapeutti Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa ehdotti Jormalle D-vitamiinikuuria. Hän alkoi ottaa 40 mikrogrammaa vuorokaudessa.
– Huomasin jo parin kolmen viikon käytön jälkeen, että läntit alkavat pienentyä, ja kolmen kuukauden kuluttua ne olivat kokonaan kadonneet. Psoriasis rupesi katoamaan yhtaikaa sekä kyynärpäistä että polvista.
– Otan edelleen D-vitamiinia, mutta taidan lisätä päiväannoksen 50 mikrogrammaan. Kesällä olen paljon ulkona ja saan D-vitamiinia auringonvalosta, mutta talvella D-vitamiinilisä on taatusti paikallaan. Varmaan paljon enemmänkin voi ottaa täysin turvallisesti.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Anne Anttila
Terveys-Hymy 6-14
Kommentit
Oma kommentti