Tohtori Matti Tolonen toteaa, että D-vitamiinia pidettiin pitkään tarpeellisena vain riisitaudin ja luukadon ehkäisyyn.
Tällä hetkellä D on kuitenkin eniten tutkittu vitamiini, josta paljastuu kaiken aikaa uskomattoman hyviä luuston ulkopuolisia terveysvaikutuksia. D-vitamiinin saantisuosituksen nosto tutkimustiedon edellyttämälle tasolle voisi ehkäistä monia kalliita kansantauteja ja vähentää terveydenhuollon kuluja peräti 2,5 miljardia euroa vuodessa.
Puolet uusista tyypin 1 diabetestapauksista voitaisiin ehkäistä nostamalla väestön veren D-vitamiinin pitoisuus 125 nanomooliin litrassa, arvioi Kalifornian yliopiston professori Cedrik F. Garland joulukuun Diabetetologia-lehdessä.
Hänen työryhmänsä analysoi lähes 2 000 Yhdysvaltain laivaston palveluksessa olevan sotilashenkilön seerumin D-vitamiinin pitoisuuden ja vertasi sitä tulevaan ykköstyypin diabeteksen riskiin. Verikoe oli otettu keskimäärin vuotta ennen taudin puhkeamista. Mitä suurempi S-D-25 oli, sitä pienempi oli sairastumisen riski. Kun pitoisuus oli yli 60 nmol/l oli riski 3,5 kertaa pienempi kuin alle 43:n pitoisuudessa, joka on suomalaisten keskipitoisuus.
– D3-vitamiinin riittävä saanti ehkäisee ja hillitsee autoimmuunitauteja, jotka usein diagnosoidaan lapsuuden, nuoruuden tai nuoren aikuisuuden aikana, kirjoittaa tutkijaryhmä.
Autoimmuunitauteihin kuuluvat muun muassa astma, diabetes, MS-tauti, haavainen paksusuolen tulehdus ja reumataudit.
Garlandin havainto saa tukea myös muualta. Australiassa Melbournen yliopisto julkaisi viime vuonna raportin, jonka mukaan pieni S-D-25-lukema liittyi 57 prosenttia suurentuneeseen tyypin 1 diabeteksen riskiin. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan pieni S-D-25-lukema lisää diabeetikkojen kuolleisuutta.
Suomessa tohtori Elina Hyppösen työryhmä osoitti jo vuonna 2001, että liian niukka D-vitamiinin anto lapsille lisää ykköstyypin diabetesta. Tauti onkin yleistynyt rajusti vuoden 1964 jälkeen, jolloin arkkiatri Arvo Ylpön suositusta, 100 mikrogrammaa päivässä, alettiin pienentää. Nykyinen suositus on vain 10 mikrogrammaa.
Lastentautiopin dosentti Outi Mäkitie vaati Duodecimin pääkirjoituksessa (2011) välittömästi palaamaan Ylpön suosituksen, mutta mitään ei ole tapahtunut.
”Muutoksen lykkääminen ainakin kahdella vuodella on täysin turhaa ja vastuutonta – tutkimusnäyttöä nykyisten saantisuositusten riittämättömyydestä on jo runsaasti. […] D-vitamiini vaikuttaa merkittävästi paitsi luuston hyvinvointiin, myös moniin muihin elimistön toimintoihin. D-vitamiinin puute saattaa altistaa muun muassa syöpäsairauksille, sydän- ja verisuonitaudeille, autoimmuunitaudeille kuten diabetekselle, MS-taudille ja infektiotaudeille. Näiden torjumiseksi tarvitaan selvästi suurempia kalsidiolipitoisuuksia [S-D-25] kuin mitä nykyisten suositusten mukaisilla D-vitamiinimäärillä voidaan saavuttaa. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti paluuta vuoden 1964 suositusten tasolle sekä imeväisten että vanhempien lasten ja nuorten osalta”, Mäkitie kirjoitti.
Kansanedustaja Ari Jalonen (ps) teki lokakuussa 2011 kirjallisen eduskuntakyselyn, jossa hän tivasi: ”Mitä sosiaali- ja terveysministeriö aikoo tehdä, jotta suomalaiset saavat riittävästi D-vitamiinia, aikooko ministeriö vihdoinkin nostaa D-vitamiinin saantisuosituksen riittävälle tasolle ja miten ministeriö ja THL voivat varmistaa, että elintarvikkeissa — esimerkiksi maidossa — käytetty D-vitamiini on parhaiten imeytyvää D3-muotoa?”
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) vastasi kierrellen ja kaarrellen, ettei mitään merkittävää muutosta ole tulossa. Ministeri puhuu ”hyvinvointipalvelujen” lisäämisestä, mutta häntä ei näytä kiinnostavan, että Suomessa on noin 40 000 tyypin 1 diabeetikkoa ja lisää tulee päivittäin, koska odottavat äidit eivät ota riittävästi D-vitamiinia eivätkä anna sitä tarpeeksi lapsilleen.
Diabeteksen kulut ovat Suomessa viiden miljardin euron luokkaa vuodessa. Joka kymmenennellä suomalaisella on tyypin 2 diabetes tai esidiabetes ja ne yleistyvät 5–7 prosentin vuosivauhdilla. D-vitamiini ehkäisee myös näitä tiloja ja niiden aiheuttamia valtimomuutoksia, joiden seurauksena useimmat diabeetikot sairastuvat sydänkohtaukseen, aivohalvaukseen tai alaraajojen verenkiertohäiriöön. Valtaosa diabeetikoista saa lisätauteja ja lopulta kuolee niihin.
D-vitamiini ehkäisee myös hampaiden juurikalvon tulehdusta, periodontiittia, joka on erityisen yleinen ja vakava diabeetikoilla ja reumaatikoilla. Tila johtaa ikenien vetäytymiseen, hampaiden löystymiseen ja irtoamiseen. Tämäkin tieto puoltaa D-vitamiinin käyttöä diabeteksen tukihoitona.
Käypä hoito – joka keskittyy verensokerin hallintaan – ei ehkäise diabeteksen lisätauteja riittävästi. Siihen tarvittaisiin vähähiilihydraattista VHH-ruokavaliota, liikuntaa ja ravintolisiä, mm. omega-3-rasvahappoja, berberiiniä ja karnosiinia. D-vitamiinia tarvittaisiin niin paljon, että S-D-25 nousee viitearvojen puitteisiin, 75–150 nmoliin/l, mieluiten puolivälin yli.
Entä miksi nämä seikat eivät sisälly lääkäreitä sitoviin käypähoito-ohjeisiin? Syynä on se, että silloin lääkkeiden tarve ja sivuvaikutukset – joihin voidaan määrätä taas lisää lääkkeitä – vähenisivät dramaattisesti.
Käypä hoito -ohjeita antavat lääkärit ovat suurimmaksi osaksi likeisissä suhteissa lääketeollisuuteen ja edistävät mieluummin sen voitontavoittelua kuin kansalaisten etuja. Tästä syystä kehotankin ihmisiä oma-aloitteisesti huolehtimaan riittävästä ravintolisien saannista.
Saantisuositukset
Nykyiset D-vitamiinin päivittäiset saantisuositukset ovat:
– alle 2-vuotiaat lapset 10 mikrogrammaa (µg)
– 2–60-vuotiaat 7,5 µg
– yli 60-vuotiaat 20 µg
S-D-25 nousee yleensä yhden nanomoolin mikrogrammaa kohti. Toisin sanoen, 125 nmolin/l – pitoisuuden saavuttaminen edellyttää yleensä 125 µg:n saantia päivässä. S-D-25:n viitearvot ovat 75–150 nmol/l. P-D-25:n tavoitetasoksi suositellaan HUSLAB:ssa yli 50 nmol/l ja luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava pitoisuus on yli 80 nmol/l. P-D-25:n toksisuuden raja-arvo on 400 nmol/l.
Ulkomailla D-vitamiinivalmisteiden määrä ilmoitetaan kansainvälisinä yksikköinä, IU. Ne muunnetaan mikrogrammoiksi jakamalla 40:lla. Siis 4000 IU = 100 µg. Seerumin D-vitamiinin pitoisuus ilmoitetaan ulkomailla usein nanogrammoissa millilitraa kohti, ng/ml. Se muunnetaan nmoleiksi/l jakamalla luku 2,5:llä.
Teksti: Tohtori Matti Tolonen
Terveys-Hymy 1-13
Kommentit
Oma kommentti