– Tavoitteena on pystyä tekemään täysi spagaatti, kun täytän 60 vuotta, Pia Granroth nauraa. – Aikaa on vielä puoli vuotta ja punnerrettavaa on 30 senttiä!
Vaikka vantaalaisella Pia Granrothilla, 59, todettiin kakkostyypin diabetes viime keväänä, hän katsoo silti olevansa edelleen täysin terve. Sairaus pysyy hyvin hallinnassa tablettihoidolla, runsaalla liikunnalla sekä Pian hyvän tuttavan, tohtori Matti Tolosen suosittelemilla ravintolisillä.
– Otan päivittäin kaksi Benfotiamiinia, kaksi Magnesium Plussaa, kaksi E-EPAa, Monivitamiinitabletin sekä Carnosin Fortea, hän luettelee. – Olen kertonut sekä diabeteshoitajalle että lääkäreille, että syön ravintolisiä, mutta eivät he yleensä sano siihen paljon mitään. Joku rohkea lääkäri voi todeta, että ne ovat hyväksi, mutta yleensä ei sanota mitään tai korkeintaan sen verran, ettei niistä haittaakaan ole. Kukaan ei silti ole asettunut vastustamaan.
– On vaikea sanoa, mikä näiden valmisteiden vaikutus on ollut diabetekseen ja pysyisivätkö sokerit alhaalla pelkästään näillä. Pelkään kuitenkin pahaa, että alttius diabetekseen on minulla geeneissä. Ravintolisistä voin kuitenkin sanoa, että yleiskuntoni on niiden ansiosta erinomaisen hyvä ja että harva minun ikäiseni ihminen on yhtä hyvässä iskussa. Kun lisäsin Benfotiamiinin yhdestä tabletista kahteen, se vei makean himon. Enää ei tee kaupassa yhtään karkkia mieli, kun joskus aikaisemmin mieliteot olivat niin vahvat, että irtokarkkia piti välttämättä saada ainakin muutama pussin pohjalle.
Pia Granroth työskenteli nuoruudessaan ravintola-alalla ja eteni aina hovimestariksi saakka, mutta sitten hän kyllästyi ravintoloiden tupakansavuun ja rupesi kiinteistövälittäjäksi, mitä työtä hän jatkoi 90-luvun lamaan asti. Sitten hän tapasi nykyisen elämänkumppaninsa, mestariluokan keilaajana tutuksi tulleen Leo Hilokosken, joka houkutteli Pian kanssaan asumaan Espanjaan.
– Sitten perustin firman, jonka puitteissa toimin Espanjassa talvet, mutta kun tulimme Suomeen, työskentelin monena kesänä jonkun hotellin kerroshoitajana. Meillä on edelleen tukikohta Espanjassa, mutta lopetin reissaamisen vuonna 2005, jolloin jäin hoitamaan nykyisin 91-vuotiasta äitiäni. Äiti on nykyään jo palvelutalossa, joten vastuuta hänestä ei enää ole.
– Olen itsekin nyt jo eläkeputkessa ja toivon pääseväni kesäkuun alussa työttömyyseläkkeelle. Leo on edelleen talvet Espanjassa ja hän on ruvennut entistä enemmän harrastamaan taas keilailua. Golf on jäänyt selvästi vähemmälle. Käyn toki edelleen säännöllisesti Espanjassa, mutta kun ikää tulee, Suomessa on jotenkin turvallisempi ja parempi olla.
Pia Granroth on onnellinen siitä, etteivät vakavat sairaudet ole osuneet kohdalle. Häneltä on toki leikattu umpilisäke ja sappi, mutta niitä hän ei laske sairauksiksi. Pia oli täysin terve ja pilleritön ihminen aina viime kevääseen saakka, jolloin hänellä todettiin kakkostyypin piilevä diabetes. Sekin löytyi ihan pelkästään Pian oman aktiivisuuden ansiosta.
–Äidilläni todettiin kakkostyypin diabetes 80-vuotiaana ja minua kolme vuotta vanhemmalla veljelläni 2000-luvun alussa, mutta he molemmat ovat ihmisiä, jotka eivät liiku pätkääkään ja kummallakin on tuntuvasti ylipainoa. Heillä kakkostyypin diabetes on elämäntapatauti, mutta minä elän ja syön terveellisesti, ylipainoa ei ole kuin korkeintaan muutama kilo ja liikun erittäin paljon ja säännöllisesti. Luin hiljattain isosta Amerikassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan kakkostyypin diabetes voi monella olla geeneissä. Olen koko lailla vakuuttunut, että minulla on juuri tällainen geenimutaatio.
– Halusin ottaa asiasta selvää, ja niinpä marssin alkutalvesta terveyskeskukseen ja pyysin mittauslaitteet itselleni. Selitin sukutaustani ja kerroin pelkääväni, että minullakin voisi olla diabetes piilevänä, vaikka mitään oireita ei vielä ollut.
Pia mittasi verensokerinsa parin kuukauden ajan 6-8 kertaa vuorokaudessa. Hänen sokeriarvonsa viittasivat selvästi kakkostyypin diabetekseen.
– Samaan aikaan söin kuitenkin hyvin terveellisesti, kävin vähintään neljästi viikossa salilla vetämässä täydellisen ohjatun tunnin hikijumpan ja vähintään kerran viikossa tein kahden tunnin kävelylenkin. Rasvaprosenttini putosi tänä aikana yhdellä yksiköllä. Vein huhtikuussa koko kirjanpidon lääkärille, joka oli ihmeissään, sillä papereista ilmeni, että minulla oli ollut yli 10 kertaa kertaa aamusokeri yli seitsemän. Kaiken lisäksi maksani tuottaa ylimääräistä sokeria yöllä, vaikka en syö mitään: sokeriarvo voi olla nukkumaan mennessä 6,6, mutta aamulla herätessäni 7,1. Niinpä diabeteslääkitys aloitettiin huhtikuun alussa.
Pia on onnellinen siitä, että hän osasi ajoissa tarttua tilanteeseen.
– Diabetes voi salakavalasti tuhota elimistöä, kun se on piilevänä eikä anna mitään oireita. Näin se pystyy tuhoamaan elimistöä ihmisen tietämättä, ja sitten vasta mennään lääkärille, kun tapahtuu jotakin. Halusin ennakoida tilanteen ja onnistuin siinä.
Pia on ruvennut kiinnittämään entistä enemmän huomiota myös ruokavalioonsa. Hän välttää nopeita hiilihydraatteja kuten perunaa, riisiä ja pastaa, mutta hän ei kuitenkaan noudata tätä dieettiä täysin kirjaimellisesti, sillä ruisleivästä hän ei suostu luopumaan.
– Elämäntavat ovat kyllä muuten hyvin terveelliset. Syön joka aamu puuroa, johon sekoitan sokeritonta marjakeittoa. Marjoja on pakkasessa paljon ja laitan niitäkin puuron sekaan. Meillä on Ahvenanmaalla mökki, ja kerään joka vuosi meren rannalta tyrnimarjoja, joissa on tunnetusti hurjasti C-vitamiinia.
Pia syö edelleen reseptillä olevaa diabeteslääkettä ja on siihen tyytyväinen, sillä sen myötä myös silloin tällöin vaivannut ummetus on hellittänyt. Sokeriarvot pysyvät tasaisesti kuuden molemmin puolin, mikä on hieno juttu. Diabeteksen raja on kuusi.
– Olen pystynyt jo nyt vähentämään diabeteslääkitystä, sillä otan enää aamulla yhden tabletin ja illalla toisen. Diabetes ei millään tavalla rajoita elämääni, sillä en ole koskaan tupakoinut ja alkoholia käytän hyvin vähän.
Pia täyttää kesällä 60 vuotta, ja synttäripäiväkseen hän on asettanut itselleen varsinaisen tavoitteen.
– Pirkko Mannola oli esiintymässä Espanjassa vuosia sitten. Hän oli silloin kuusikymppinen ja vetäisi lavalla esiintyessään täyden spagaatin. Sanoin ystävättärelleni, että tuossa on meillekin haastetta, ja sitä nyt sitten harjoittelen melkein henkeni edestä. Aikaa on vielä puoli vuotta, mutta matkaa maahankin on vielä kolmisenkymmentä senttiä…
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 1-09
Kommentit
Oma kommentti