Kalle Erkoma oli vain kolmekymppinen, kun häneen iski kakkostyypin diabetes. Sitä hoidettiin kymmenkunta vuotta tablettilääkityksellä, jonka jälkeen kuvaan tuli myös insuliinipiikki iltaisin.
– Vaimo osti marraskuun alussa berberiinivalmisteen, ja johan alkoi tapahtua.
Kalle Erkoma, 67, asuu Ylikiimingissä, joka sijaitsee 40 kilometriä Oulusta Kuusamon suuntaan. Ylikiiminki kuuluu nykyään Ouluun, joten virallisesti hän on oululainen. Kalle työskentelee aivan Oulun keskustan tuntumassa, missä hänellä on vastaanotto.
Kalle on kalevalaisen jäsenkorjauksen mestari ja kouluttaja. Kalevalaisella jäsenkorjauksella tarkoitetaan lyhyesti sanottuna kokonaisvaltaista kehon hoitamista, jolloin katsotaan jaloista alkaen kaikki kehon virheasennot ja lähdetään korjaamaan niitä.
Kalle päätyi nykyiselle alalleen omien kokemustensa myötä. Kun diabetes iski Kallen ollessa kolmekymppinen, hän työskenteli VR:llä valtion virkamiehenä, mutta toisena työnään hän kiersi keikkamuusikkona kautta Suomen. Rumpali-Kallen keikkavuodet olivat 1972–1992.
– Me ajoimme keikkamuusikkoina ympäri Suomen, ja kun elämä oli yhtä istumista, seurauksena oli kovat selkäkivut. Koululääketieteen puolelta en saanut apua, mutta kotikylältä Pudasjärveltä löytyi itseoppinut jäsenkorjaaja, joka hoiti selän kuntoon. Kiinnostuin asiasta ja kouluttauduin itsekin jäsenkorjaajaksi. Selkä on muuten ollut siitä lähtien kunnossa.
Viisas vaimo löysi berberiinin
Kalle kertoo, että keikkamuusikoilla on kolmen ämmän ruokailurutiini: missä sattuu, milloin sattuu ja mitä sattuu. Ravintolassa ruokana oli useimmiten pihvi ja ranskalaiset, grilleiltä taas mukaan tarttui lihapiirakkaa ja makkaraa. Salaateista ei tietoakaan.
– Diabetesta ei vajaat 40 vuotta sitten vielä oikein osattu hoitaa, vain muutama lääke oli olemassa. Lääkehoito purikin ensimmäiset kymmenen vuotta, mutta sitten lääkkeiden rinnalle tuli insuliinipiikki iltaisin. Diabetes ei ole silti rajoittanut elämääni mitenkään eikä se ole aiheuttanut pahempia rinnakkaissairauksiakaan. Vain jaloissa on hyvin lievää neuropatiaa. Ja kerran on toinen silmä laseroitu.
Kallen vaimo Merja on eläkkeellä oleva mielisairaanhoitaja, ja hoitoalan ihmisenä hän on monista terveyteen liittyvistä asioista perillä.
– Hän kiikutti minulle Tohtori Tolosen Berberiini + Kromi -nimisen valmisteen ja sanoi, että kokeiles tätä, se voisi tehostaa diabeteslääkitystä. Aloitin yhdellä tabletilla aamulla ja toisella illalla. Minulla on kotona verensokerimittari, jolla seuraan tilannetta koko ajan.
– Olen pistänyt iltaisin insuliinia 33–34 yksikköä varmaan jo kymmenen vuotta, mutta yhtäkkiä insuliinin tarve alkoi selvästi pudota. Alkuun se tippui 25:een, sitten 20:een, ja vähän ajan päästä tarvitsin enää 10–12 yksikköä. Sitten se putosi marraskuun puolivälissä kahdeksaan, sitten kuuteen, ja muutaman kerran en ole pistänyt illalla insuliinia ollenkaan. Silti aamulla verensokeri on ollut ihan normaali. Tablettien määrään berberiinillä ei vielä ole ollut vaikutusta.
– En pitäisi ihmeenä, jos saisin kokonaan insuliinin pois. Voi olla, että tilanne kohenisi, jos vetäisin hiilareiden saantia vielä tiukemmalle. Torjun diabetesta myös kävelemällä. Teen lenkkejä yhdessä seropi-rotuisen Muru-koirani kanssa.
Seropi?
– Sekarotuinen piski. Siinä on ainakin kuusi tai seitsemän rotua. Lenkin pituus vähän vaihtelee ja se tehdään ihan sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta, Kalle toteaa.
Ei enää keikoille
Kalle on parkkeerannut rumpunsa varastoon ja suunnittelee vasta sitten kaivavansa ne esille, jos jää joskus eläkkeelle. Keikoille hän ei enää sano lähtevänsä.
– Se on nuorempien miesten touhua. Teuvo Oinaksen kanssa kierrettiin 30 vuotta sitten, ja heinäkuussa 1988 meillä oli 32 keikkaa, vaikka päiviä oli vain 31. Yhtenä päivänä oli sekä päivä- että iltakeikka!
Kommentit
Oma kommentti