Kaikki alkoi 1940-luvulla, kun englantilainen professori Hugh Sinclair oivalsi, että eskimot sairastuvat vain harvoin sydän- ja verisuonitauteihin, koska he syövät niin paljon kalarasvaa, mutta eivät juuri lainkaan kasviksia eivätkä vihanneksia.
Sinclairin teoriaa pidettiin huuhaana, varsinkin sen jälkeen, kun 1950-luvulla oli innostuttu kolesterolista ja kuviteltu sen olevan sydäntautien pääasiallisin syy. Kun Sinclair itsepintaisesti vaati kalaöljyn tutkimista, hänet erotettiin Oxfordin yliopistosta. Sinclair ehti kuolla ennen kuin hänen teoriansa hyväksyttiin yleisesti.
Tanskalaiset tutkijat Bang ja Dyrberg vahvistivat 1970-luvulla Grönlannissa tekemissään tutkimuksissa, että kalarasva todellakin ehkäisi sydän- ja verisuonitauteja. Sen jälkeen monet tutkijaryhmät eri puolilla maailmaa ovat vahvistaneet nämä tiedot. Sitä huolimatta kalaöljyn käyttöä ravintolisänä on vastustettu lääkärilehdissä aivan viime aikoihin asti. Esimerkiksi Suomen Lääkärilehti julkaisi viime vuonna kuopiolaisen ravitsemustieteen professorin Helena Gyllingin laatiman pääkirjoituksen otsikolla ”Välttämättömät rasvahapot ja sydänterveys”. Siinä hän väittää, ettei ravintolisänä otetuilla omega-3-rasvahapoilla saavuteta lisähyötyä sydänterveyden kannalta.
– Gylling esitti lääkärikunnalle vanhentuneita ja yksipuolisia tutkimustietoja. Hän jätti kertomatta uusien etyyliesteröityjen kalaöljyjen vaikutuksista, jotka mullistavat sydäntautien ehkäisyä ja hoitoa kaikkialla maailmassa, sanoo tohtori Matti Tolonen.
Tolonen alkoi itse 1980-luvun alussa hoitaa potilaitaan ravintolisillä ja kehittää entistä tehokkaampia valmisteita. Kesällä 2003 hän toi Suomeen ensimmäisen uuden polven kalaöljyn E-EPAn, jolla on tehty kaikkien aikojen suurin kalaöljytutkimus. Se tunnetaan nimellä JELIS (Japan EPA Lipid Intervention Study).
Tutkimus tehtiin Japanissa 1996-2005 lähes kolmessa tuhannessa terveyskeskuksessa, ja siihen osallistui 4900 lääkäriä. Potilaita oli 18 645, joista puolet sai ruoan lisänä päivittäin kolme E-EPA-kapselia. Yhteensä he söivät viisivuotisen kokeen aikana lähes 60 miljoonaa kapselia. Tutkimuksen tulokset julkaistiin maaliskuussa 2007 johtavassa lääkärilehdessä Lancetissa, joka laati aiheesta myös pääkirjoituksen.
Kaikilla JELIS-tutkimukseen valituilla koehenkilöillä oli ollut kohonnut kolesteroli, ja heille oli määrätty siihen statiinilääkitys. Miehet (joita oli 31 %) olivat hoidon alkaessa iältään 40-75-vuotiaita ja naiset vähintään 75-vuotiaita. Keski-ikä oli 61 vuotta.
Puolet koehenkilöistä (9326 ihmistä) sai sen lisäksi päivittäin kolme 600 mg:n E-EPA-kapselia. Viidessä vuodessa E-EPA-ryhmästä sydäninfarktiin sairastui 262 ja verrokkiryhmästä 324 henkilöä. Toisin sanoen E-EPAa saaneiden keskuudessa sattui 20 prosenttia vähemmän vakavia sydänkohtauksia kuin pelkkiä statiineja saaneilla (joita oli 9319). Myös angina pectoris- rintakipua esiintyi merkitsevästi vähemmän E-EPAa syövillä. Eniten E-EPAsta hyötyivät ne, joilla oli todettu sepelvaltimotauti.
”EPA on lupaava hoito ehkäisemään vakavia sepelvaltimotaudin seuraamuksia, eritoten sydänkohtauksia sellaisilla potilailla, joiden kolesteroli on koholla”, kirjoittavat tutkijat Lancetissa.
Ruotsin sydänlääkäreiden yhdistys arvioi tuloksia näin: ”JELIS on erittäin hyvin tehty ja se osoitti selviä eroja [E-EPAn hyväksi]. On kuitenkin syytä huomauttaa, että päivittäinen EPA-annos oli hyvin suuri meidän horisontistamme katsottuna”.
”Meidän horisontistamme” viittaa perinteiseen suositukseen kahdesta viikoittaisesta kala-ateriasta. Tutkimuksessa annettu EPA-annos oli siihen nähden noin 20-kertainen. E-EPAn vaikutus ei perustu kolesterolin alentamiseen vaan etupäässä valtimoiden seinämien kroonisen, hiljaisen tulehduksen (inflammaation) vaimennukseen, korostaa tutkimusta johtanut professori Mitsuro Yokoyama.
E-EPA vähentää myös aivohalvauksen uusiutumisriskiä, ilmeni JELIS-tutkimuksesta. Seurannan aikana todettiin yhteensä lähes tuhat aivohalvausta. E-EPA-ryhmässä aivohalvaus uusi 33 potilaalla ja verrokeilla 48:lla. Ero oli peräti 20 prosenttia E-EPA-ryhmän hyväksi. Ryhmien välillä ei ilmennyt eroja aivoverenvuodoissa, joten tutkijat päättelivät E-EPAn vähentävän aivohalvauksia, jotka johtuvat aivovaltimoiden ahtaumista. E-EPA ei siis suurenakaan annoksena (1800 mg/vrk) lisännyt aivoverenvuoden riskiä.
JELIS-tutkimuksen seuranta jatkuu ja pian saataneen lisää tietoa E-EPAn tehokkuudesta sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa, kirjoittavat tutkijat. Muutkin tutkimukset osoittavat E-EPAn suojaavan sydäntaudeilta. Diabetes Care -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan E-EPA (1800 mg päivässä) vähentää merkitsevästi diabeetikkojen riskiä sairastua sydän- ja verisuonimuutoksiin.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 6-2007
Kommentit
Oma kommentti