Eeva McLeesillä on ollut jo vuosikausia ongelmia sekä ravinteiden imeytymisen että vatsan toimimisen kanssa.
– Mutta nyt ongelmiin on löytynyt ratkaisu, Eeva naurahtaa.
Eläkkeellä oleva toimittaja Eeva McLees, 63, on asunut jo neljännesvuosisadan ajan Pieksämäellä, mutta hänen sukunimensä ei ole ihan niitä kaikkein perussavolaisimpia. Eikä hänen tarinansakaan ole kaikkein tavallisemmasta päästä.
Aloitetaanpa ammattiasioista. Eeva jäi 57-vuotiaana eläkkeelle Pieksämäen Lehden toimittajan töistä. Hänen journalistinen taustansa on vankka, sillä hänen äitinsä oli yhdessä Lyytikäisen perheen kanssa perustamassa aikoinaan A-lehtiä.
Sitten tuohon sukunimeen. Eeva tutustui aikoinaan irlantilaiseen mieheen ollessaan työmatkalla Tampereella. Miehellä oli agentuuri, jonka nimissä hän myi teollisuudelle irlantilaista ompelulankaa.
Kuin Kauniista ja Rohkeista
Pariskunta rakastui, mutta tilanne oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen, sillä irlantilaisella oli kotimaassaan oma perhe, johon kuuluivat vaimo ja poika. He eivät tienneet Eevasta yhtään mitään. Suomalais-irlantilainen suhde kuitenkin jatkoi kukoistamistaan.
– Lopulta mies päätti kertoa meistä vaimolleen. Päätin silloin, ettei hänen tarvitse perherauhan takia pitää meihin mitään yhteyttä, ja niin kului 16 vuotta, ettemme kuulleet mitään toisistamme. Sitten hän yllättäen otti yhteyttä, kun hänen vaimonsa oli kuollut. Hän halusi nähdä tytöt ja muuttaa Suomeen. Rakensimme talon tänne Pieksämäelle ja niin tytöt saivat isän elämäänsä – sekä irlantilaisen velipuolen. Ehdin olla hänen kanssaan naimisissa puolitoista vuotta, mutta sitten hän sairastui suolistosyöpään ja kuoli.
Näin siis selittyy Eevan ei-niin-savolainen sukunimi.
– Eikös koko juttu olekin kuin Kauniista ja Rohkeista, hän nauraa.
Fibromyalgia iski
Aviomiehen kuoleman jälkeen Eevaan iski fibromyalgia, vaikka hän ei koskaan oikein hyväksynyt diagnoosia – siitä huolimatta, että se tehtiin Heinolan reumasairaalassa.
– En osaa oikein katsoa sitä sairaudeksi. Tietty se sattuu aika ajoin ihan saakelisti, mutta silloin aina oireet katoavat, kun pää on kunnossa. Jos taas tulee mielipahaa, sitä alkaa taas ilmetä. Ei sitä ole hoidettu oikein mitenkään. Tekee vain sen mitä pystyy, ja sitten kun tulee semmoinen päivä, ettei pysty mihinkään, niin sitten vaan ollaan.
Eevalla ei ole mitään reseptilääkitystä, mikä on aina yli kuusikymppiselle iso juttu. Vatsaongelmia hänellä kyllä on riittänyt.
– Olen aina ollut sitä mieltä, että suoliston kunto on hyvin tärkeä. Se määrää kauhean paljon kaikkia asioita ihmisen elämässä. Aina välillä tulee sellainen tunne, että on jotenkin hirveän tunkkainen ja että elimistössä on kuonaa ja että pitäisi puhdistautua. Olen ollut siinä mielessä hyvin onnekas, että olen kohdannut jo vuosikymmenien ajan sellaisia lääkäreitä, jotka ovat puhuneet maitohappobakteerien tärkeydestä. Kun sitten vuosi sitten löysin ihan uuden maitohappovalmisteen Mikrovedan, rupesin innolla ottamaan sitä. Huomasin aika nopeasti, että olo oli paljon puhtaampi.
Eevan mielestä nestemäinen valmiste toimii tabletteja paremmin.
– Otan 15 millilitraa yleensä aamulla. Minulla on jo vuosikausia ollut vaikeita imeytymishäiriöitä, ja esimerkiksi sinkin huono imeytyminen kulkee suvussa. Vitamiinit ja hivenaineet ylipääätään imeytyvät minulla hyvin huonosti. Olen pyrkinyt käyttämään nestemäisiä valmisteita, joiden olen toivonut imeytyvän tabletteja paremmin.
Kokeilkaa!
Muitakin yllättäviä vaikutuksia Eeva on havainnut.
– Kun aloitin Mikrovedan aktiivikäytön, paino putosi huomaamatta muutaman kilon. Vatsa alkoi toimia kuin kello. Aiemmin se oli vähän sillein ja tällein ja toimihan se jotenkin, mutta en koskaan voinut olla varma asioista.
– Se on ollut todella suuri helpotus, sillä minulla on kaksi koiraa, joita pitää käydä ulkoiluttamassa ja kakittamassa. Nyt ei tarvitse enää kuunnella, mitä maha sanoo, eikä tarvitse ruveta arpomaan, kumpi kakkii ensin, emäntä vai koirat.
Eevalla on kaikille uusille kokeilijoille pari vinkkiä.
– Ihan hetkessä ei pidä odottaa tuloksia. Minullakin vei varmaan muutaman viikon, ennen kuin tilanne alkoi tasaantua. Mikrovedan kanssa kannattaa aloittaa aika varovaisesti pienemmällä annoksella ja nostaa sitten annostusta, kun huomaa vatsan kestävän. Kun oma annostus löytyy, kaikki on hyvin helppoa.
Eeva on sitä mieltä, että nyt myös vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät paremmin kuin ennen.
– Maitohappovalmisteen ansioksi laitan senkin, että sormien kynsien juureen on nyt ilmestyneet puolikuita. Niitä ei ole ollut koskaan aiemmin. Olen mieltänyt niiden liittyvän kilpirauhaseen. Mikrovedan käytön aikana myös sen toiminta näyttää tasoittuneen.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuva Mika Lahtonen
Terveys-Hymy 4-2016
Kommentit
Oma kommentti