Helsinkiläinen Eija Aaltonen on niin monen sairauden hyvä tuttava, että hän on ollut sairauseläkkeellä jo seitsemän vuotta. Yhteen ja samaan naiseen on osunut harvinaisen monta keljua tautia. – Onneksi nyt näyttää paremmalta, kiitos reumalääkärin suositteleman ubikinonin, hän toteaa.
Eija Aaltonen, 45, on käynyt syntymässä Tampereella, mistä hän kuitenkin lähti vaahtosammuttajan kokoisena, kun perhe muutti Lohjalle. Sieltä hänen tiensä vei Someron kautta Forssaan ja sitten Turkuun, missä hän meni merimiesammattikouluun vuonna 1979.
– Olin aikoinani tankkilaivoissa puolimatruusina ja kallena ja villenä, hän vitsailee. – Ehdin työskennellä eri laivoilla viitisentoista vuotta ja tein 20 tunnin työpäiviä korkokengät jalassa. Sen jälkeen en ole korkokenkiä jalkoihini laittanut.
Ihan ensimmäinen Eijan terveysriesoista oli atopia, joka ilmaantui hänelle jo pikkutyttönä.
– Joka paikasta kutisi ja ihoon tuli kauheita paukuroita, joita oli raavittava niin kauan, että ne menivät rikki. Hajusteita en ole voinut käyttää ollenkaan. Ihottumaa oli poskien reunoissa ja silmien alapuolella ja välillä näytti siltä kuin koko silmä olisi ollut turvoksissa, kun siihen tuli peukalonpään kokoinen patti. Minulle sanottiin, että se oli atooppista ihottumaa, ja sain siihen kortisonivoiteita, mutta ne eivät auttaneet kuin hetken. Heti kun lopetin kortisonin käytön, paukamia alkoi tulla uudestaan.
Näin mentiin vuosikausia, kunnes 10-15 vuotta Eijalle alkoi ilmaantua aivan uudenlaisia terveysmurheita. Hänen jalkapohjansa alkoivat kipeytyä mystisesti.
– Luulin sen aluksi johtuvan korkokengillä kävelystä, mutta kyse ei ollut siitä. Etenkin aamuisin meikäläinen lähti liikenteeseen kuin silppukoneen polkija. Ensimmäiset kymmenen minuuttia kaikki paikat olivat niin jäykkinä, että taapersin kuin sorsa. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, etten päässyt kunnolla edes kävelemään. Syytä ei kuitenkaan löydetty.
Kaksi vuotta sitten iski uusi kummajainen, sillä Eijan silmät alkoivat kuivua. Ja kun kuukausi pari oli menty eteenpäin, joka paikkaa särki, mutta kipupaikat vaihtelivat joko ajan. Reumalääkäri arveli ensin, että kyseessä olisi niveliin edennyt psoriasis, mutta silmien ja limakalvojen kuivuminen vaati lisätutkimuksia. Viime alkukesästä Eija pääsi lopulta kirurgiselle poliklinikalle, missä hänen vaivoilleen saatiin nimi: hänellä todettiin sekä Sjögrenin syndrooma että fibromyalgia. Eija itse arvelee tämän lisäksi, että hänellä saattaa olla myös psoriasis. Lääkitys oli sitten sen mukainen, ja niinpä Eijalla on reumaoireisiinsa kolmenlaisia särkylääkkeitä.
– Kun minulle tehtiin tutkimuksia, otettiin samalla myös normaalit verikokeet. Kolesterolin havaittiin olevan turhan korkealla, sillä se huiteli jossakin seitsemän paikkeilla, kun sen pitäisi olla alle viiden. Minulle tarjottiin lääkitystä, mutta en ottanut sitä vaan halusin yrittää ensin luontaisia keinoja. Rupesin syömään kalaöljyä ja vuoden päästä kolesteroli oli 5,1. Alkuun myös sokeriarvot olivat vähän tapillaan, mutta uskon niidenkin nyt rauhoittuneen.
Eija on syönyt myös magnesiumia ja C-vitamiinia, mutta ubikinonista hän kuuli vasta reumayhdistyksen järjestämillä fibromyalgiakursseilla.
– Siellä oli reumatautien erikoislääkäri, joka sanoi suoraan, että ainoa, mitä hän luontaistuotteista voi fibroon suositella, on ubikinoni ja nimenomaan Bio-Qinon Gold, jossa on 100 mg ubikinonia. Päätin kokeilla sitä, joskin hiukan sillä mielellä, että yritetään nyt tuotakin, kun mikään muukaan ei ole auttanut. Mutta kun nyt olen syönyt sitä vähän yli kuukauden, on pakko uskoa, että se toimii. Kaikkein ihmeellisintä on se, että vaikka olin kuurin alkaessa ihan täynnä atooppista ihottumaa, se on kokonaan kadonnut. Jäljellä ei ole muuta kuin arpia.
– Muutosta alkoi tapahtua jo kahden viikon kuurin jälkeen. Kun aiemmin minun piti tiputella silmätippoja vartin välein, en ole enää tarvinnut niitä kuin silloin tällöin. Särkylääkkeitä kuluu huomattavasti entistä vähemmän. Aikaisemmin minun piti ottaa päiväunet joka päivä, sillä en saanut yöllä nukuttua kuin korkeintaan viisi tuntia. Nyt en enää tarvitse päikkäreitä ja öisin nukun kahdeksan, joskus jopa 10 tuntia enkä heräile koko ajan. Ja kumma kyllä, jalkapohjiin ei satu enää ollenkaan.
Eija asuu avossa YLE:llä kuvaajana työskentelevän miehensä kanssa ja kolmantena pyöränä kuvioissa pyörii 12,5-vuotias Oskari-koira, joka kerran pentuna kiipesi puuhun. Eija arveli tuolloin, että Oskari olisi Collien ja oravan risteytys.
– Oskari tykkää rampata parvekkeen ovesta sisään ja ulos, mutta ikävä kyllä parvekkeen ovi on makuuhuoneessa. Totta kai siihen herää. Mutta kun aiemmin herättyäni en enää saanut unta, päästän nykyään vain koiran sisälle ja taju on kankaalla sekunnissa.
– Tiedä vaikka rupeaisin antamaan Oskarillekin ubikinonia, jos se vielä vanhana herrana haluaisi kerran mennä mäntyyn katselemaan maisemia, Eija naureskelee.
Teksti:
Kuvat:
Pharma Nord
Kommentit
Oma kommentti