Eino hölkkää kolmatta kertaa maapallon ympäri!

– Minua on epäilty vähän yli 50-vuotiaaksi ja totta se onkin, ensi syyskuussa 70 vuotta täyttävä Eino Rantala nauraa.

Kun Juha Väätäinen voitti Helsingin EM-kisoissa vuonna 1971 kultamitalit sekä vitosella että kympillä, se pisti kokemäkeläisen Eino Rantalan, 69,  juoksemaan. heistä.

– Meitä oli viiden, kuuden miehen porukka, kun rupesimme juoksemaan, Eino muistelee. – Olin itse silloin vähän yli kolmekymppinen. Kun hullutus oli suurimmillaan,  juoksimme saman päivän aikana kaksi 25 km lenkkiä eli yhteensä 50 km. Vähitellen porukka pieneni ja olen jo pitkän aikaa juossut ihan yksinäni. Matkat ovat tietysti lyhentyneet, mutta hölkkään edelleen viitenä päivänä viikossa kahdeksan kilometrin lenkin. Vain keskiviikot ja lauantait pidän taukoa.

Eino on koko ikänsä ollut lapseton poikamies. Tosin hän myöntää, että tasan 50 vuotta sitten armeijaan lähtiessä yksi läheiselle tanssilavalle mopolla pöristellyt likkalapsi ehdotteli kihloihin menoa, mutta Eino ei syttynyt ajatukselle. Niinpä hän asustaa yksinään vanhaa puulämmitteistä omakotitaloa, jonne vesikin tulee ja menee, kun vain itse jaksaa kantaa.

Eino on ollut eläkkeellä jo toistakymmentä vuotta, koska hänen työpaikaltaan sahalta loppuivat hommat. Hän asuu hiipuvassa kylässä. Lähimpään naapuriin on matkaa parisataa metriä ja Kokemäen keskustaan kahdeksan kilometriä. Autoa Einolla ei ole ollut koskaan, kauppamatka taittuu polkupyörällä.

Eino on pitänyt tarkkaa kirjaa juoksuistaan. Niinpä viime vuoden viimeiseen päivään mennessä hänen matkamittariinsa oli kertynyt kilometrejä peräti 87 617. Matka maapallon ympäri on noin 40 000 km, joten Einolla on  jo kolmas kierros hyvällä alulla.

– Tekemättä se jää, hän nauraa. – Haaveena on 100 000 km, mutta siinäkin on tekemistä, sillä vuodessa kertyy nykyään enää 2000 km. Onneksi paikat ovat pitäneet hyvin, vain kerran 70-luvulla nivus revähti metsälenkillä, mutta se meni lopulta itsestään ohi. Heräilen yleensä kuuden maissa aamulla, juon kolme kupillista kahvia, syön voileivän, otan Bio-Qinonin ja lähden sitten lenkille, satoi tai paistoi. Pakkasrajana on 15 astetta.

Terve kuin pukki

Einolla ei ole ollut ikinä mitään vakavaa sairautta eikä hän syö lääkkeitä. Moni hänen ikäisensä surruttelee jo rollaattorin kanssa.

– Yksi terveyteni ja jaksamiseni salaisuuksista on Bio-Qinon -niminen ubikinonivalmiste, hän kertoo. – Olen ottanut joka aamu 30 mg kapselin jo ainakin 15 vuoden ajan. Luin jostain, kuinka 80-vuotiaat papparaiset olivat saaneet siitä niin paljon intoa ja vaivansa katoamaan, että rupesivat käymään tansseissa. Ajattelin, ettei siitä minullekaan varmaan haittaa ole. Joskus, kun olen tehnyt oikein rankan lenkin tai pyöräilyreissun, olen ottanut toisenkin kapselin.

– Kun nuorempana sai ähistä ja puhista ensimmäisen kilometrin aikana, että pääsi rytmiin, niin nyt semmoista ei enää esiintynyt. Ubikinonin myötä lenkit ovat lähteneet käyntiin tosi mukavasti. Kyllä siinä tehoa ja vaikutusta on, enkä ikinä meinaa lopettaa Bio-Qinonin syömistä. Muita ravintolisiä en ota.

– Olen huomannut tällä valmisteella olevan suotuisia vaikutuksia myös mielialaan. Kun syksyllä on kamalat ilmat, synkkää ja pimeää, edes masennus ei vaivaa samalla lailla, kun näitä syö.

Eino on myös intohimoinen kirjoittaja. Hänen kynästään on syntynyt kymmenittäin näytelmiä, pakinoita ja sketsejä. Hän myös avustaa säännöllisesti paikallisia lehtiä.

– Jos en juokse niin kirjoittelen, hän naurahtaa. – Tekeminen ei minulta lopu!

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Jussi Partanen

Terveys-Hymy 2-09