Raahelainen Teijo Harjuhaahto tietää omakohtaisesti, ettei urheilua harrastava näe tervettä päivää. Hän loukkasi vasemman polvensa ensimmäisen kerran sulkapallossa ja pari vuotta sen jälkeen lentopallossa.
– Polvea on operoitu kolme kertaa, mutta siitä huolimatta siihen tuli nestettä ja se oli aika ajoin hyvin kipeä. Nyt tilanne on täysin muuttunut.
Sähköasentaja Teijo Harjuhaahdolla on sen verran erikoinen sukunimi, että se vaatii pienen selvityksen. Teijo on paljasjalkainen raahelainen, joten nimi on vanhaa paikallista perua.
– Minulle nimen alkuperää on selitetty siten, että harjun päällä on sijainnut talo, ja harjun alla on kulkenut joki, josta koski on laskenut suvantoon. Luulisin, että haahto tarkoittaa suvantoon laskevaa pyörteistä koskea.
Teijo työskentelee Rautaruukilla. Hänen vaimonsa Anne opettaa matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja atk:ta. Pariskunnalla on kaksi lasta, nelivuotias tyttö ja kaksivuotias poika. Harjuhaahdot asuvat Arkkukarissa, kymmenkunta kilometriä Raahen keskustasta etelään.
Teijo loukkasi vasemman polvensa jo kymmenkunta vuotta sitten sulkapallossa. Hän ei ole koskaan harrastanut urheilua kilpailumielessä, mutta hän nimeää itsensä aktiivikuntoilijaksi.
– Tulin hypyn jälkeen paino edellä polveni varaan, ja ristiside repesi. Polvi operoitiin pariinkin kertaan ja se tuli sen verran hyvään kuntoon, että pääsin taas urheilemaan. Niinpä sitten loukkasin saman polven uudestaan lentopallossa. Nyt siihen tehtiin kokonaan uusi ristiside. Takareidestä napattiin lihaksesta jänne ja vedettiin ruuveilla kiinni luitten päihin. Leikkaus onnistui kerralla ja polvesta tuli ihan uuden veroinen.
Teijon operaatio onnistui niin mainiosti, ettei hän syönyt edes särkylääkkeitä. Kyynärsauvojakaan hän ei tarvinnut.
– Minut komennettiin ylös heti kun puudutus lakkasi ja käskettiin ruveta kävelemään omilla jaloillani. Sairauslomaa kesti kaksi kuukautta.
Teijon polviongelmat eivät kuitenkaan olleet sillä hyvä.
– Minulla on ollut jo pitkään rustovaivaa molemmissa polvissa. Niihin kerääntyy nestettä. Nivelten välissä oleva rustovaiva on tosi piinallinen, sillä polveen pisti välillä niin kuin olisi puukolla tökännyt. Portaat olivat aika ajoin niin hankalia kävellä, etten tahtonut päästä sen enempää ylös kuin alas. Seitsemään vuoteen en voinut ajatellakaan juoksemista. Jos joku olisi ehdottanut vaikka vain puolen kilometrin juoksulenkkiä, siitä ei olisi tullut mitään. Harrastan keilaamista eikä sekään tahtonut onnistua, kun polveen sattui.
Nyt Teijo voi lähteä pitkälle juoksulenkille eikä keilaaminenkaan enää satu. Hän löysi puolitoista vuotta sitten ratkaisun polviongelmiinsa Vitala’s Finlandin Nokkos-Kalkki, Inkivääri+vihersimpukka -nimisestä valmisteesta.
– Emännän enon vaimo kertoi tästä tuotteesta. Hän sanoi, että sen pitäisi kasvattaa rustoa, mutta en aluksi uskonut tällaisiin juttuihin ollenkaan. En ollut ikinä syönyt mitään luontaistuotetta ja suhtauduin niihin muutenkin niin kuin suomalainen mies vain voi suhtautua. Nyt on kuitenkin ollut pakko muuttaa kantaansa.
Teijo päätti epäluuloistaan huolimatta ryhtyä kuurille. Hän nappasi kolmen kuukauden ajan kaksi tablettia aamulla ja kaksi illalla. Myönteisiä tuntemuksia alkoi tulla miltei heti.
– Tiesin hyvin nopeasti, että nyt ollaan oikeilla jäljillä. Nesteen kertyminen loppui ja pistokset polvista katosivat kokonaan. Olen nyt jo vuoden päivät syönyt sitä enää yhden tabletin aamulla ja yhden illalla, eivätkä vaivat ole tulleet takaisin.
Terveys-Hymy 12-2006
Kuva:
Teksti:
Kommentit
Oma kommentti