Erikoissairaanhoitaja toipui hienosti rintasyövästä

Pirkko ViitasaariErikoissairaanhoitaja Pirkko Viitasaari on selvinnyt rintasyövästään niin upeasti, että hän hakeutui työkyvyttömyyseläkkeeltä takaisin työelämään –   ja kaiken lisäksi vielä 60-vuotispäiviensä kynnyksellä.

– Eivät ole työvoimapiirissä aiemmin kuulleet tällaisesta tapauksesta, hän nauraa.

Kiikoislainen erikoissairaanhoitaja Pirkko Viitasaari, 60, sairastui rintasyöpään kesällä 2005. Syöpä oli levinnyt vasemmalta puolelta lapaluiden alle olkavarren kiertäjälihakseen ja kainaloon. Häneltä poistettiin kolme imusolmuketta kainalosta ja myös kiertäjälihaksen etäpesäke. Säde- ja sytostaattihoidot olivat Pirkon mukaan ”rankemman päälle”.

–  Tätä ennen oli samalla puolella vyöruusu. Eräs lääkäreistä arvelikin, että sillä on saattanut olla joku syy-yhteys eli laukaiseva tekijä syövän puhkeamiseen. Minulla oli myös noihin aikoihin monenlaista stressiä. Leikkaus onnistui ja syöpä saatiin poistettua, mutta minut passitettiin kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tätä ennen Pirkko oli ollut mielestään terve nainen. Hänelle oli tehty operaatio kumpaankin korvaan ja hän oli syönyt vuodesta 1993 verenpainelääkettä rytmihäiriöiden estämiseksi, mutta mitään allergioita kummallisempaa ongelmaa hänellä ei ollut.

Perheessä sen sijaan on vuosien mittaan koettu monenlaista murhetta vakavien sairauksien vuoksi. Pirkon aviomies sairastui vakavaan sydänsairauteen vuonna 1980, vain 32-vuotiaana. Hän kävi vuosikausia tunnetun vitamiini- ja hivenainehoitoja antavan erikoislääkärin Kaarlo Jaakkolan luona Kristiinankaupungissa, ja Pirkon mukaan hoidoista oli selvää apua.

– Mutta kun viisi vuotta oli kulunut, mies ilmoitti, että nyt loppuvat hänen Kristiinankaupungin juoksunsa. Sen jälkeen hänen tilansa heikkeni ja verenpaine alkoi nousta, vaikka hän käytti lääkkeitä. Suonet alkoivat mennä tukkoon, ja hänelle tehtiin vuonna 1988 Mehiläisessä ohitusleikkaus. Hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Mehiläisen professori totesi myöhemmin, että ehkä mieheni olisi ollut tarpeellista edelleen käyttää luontaistuotteita.

Niinpä Pirkko on ollut jo 18 vuotta leskenä. Hänellä on kaksi aikuista lasta, tytär ja poika, ja neljä lastenlasta.

– Koska minulla oli jo ennestään myönteisiä kokemuksia luontaistuotteista, rupesin käyttämään niitä oman sairauteni hoidossa. Otan päivittäin varsinaisen cocktailin, johon kuuluvat esteröity C-vitamiini, seleeni, Möllerin tupla, Piimax, vahva B-vitamiini sekä kaikkein tärkeimpänä ohranorastuote Green Magma. Sitä pidän koko paketin kantavana voimana. Tämän lisäksi syön tietysti myös rintasyöpälääkettä, mutta olen neuvotellut ravintolisäannoksestani kaikkien hoitavien lääkärien kanssa eikä kenelläkään ole ollut mitään sitä vastaan. He ovat päinvastoin kannustaneet käyttämään niitä, koska hyvä kuntoni on ihmetyttänyt kaikkia. Ajat ovat totisesti muuttuneet, joskin tiedän, että vieläkin on olemassa tahoja, jotka vastustavat ravintolisiä. Heidän määränsä on kuitenkin koko ajan vähenemässä.

– Ihmisen pitäisi ruveta käyttämään ravintolisiä jo ennen 40-vuotispäiviään, sillä iän myötä solutason toiminta heikkenee. Määriä voi sitten lisätä pikkuhiljaa kun elimistö vanhenee ja solujen härskiintyminen kiihtyy. Kemialliset lääkkeet tekevät ihmisestä raihnaisen, sillä ne rasittavat maksaa, munuaisia ja koko elimistöä. Joissakin tapauksissa kemialliset lääkkeet ovat todella tarpeellisia, mutta luontaistuotteita voisi käyttää kemiallisten lääkkeiden tukena.

Pirkko löysi Green Magman vuoden 2006 lääkäripäiviltä, missä valmisteen maahantuoja esitteli tuotettaan. Hän osti ensimmäisen 80 gramman purkin, rupesi käyttämään sitä ja huomasi vointinsa parantuneen todella huomattavasti jo muutaman kuukauden käytön jälkeen. Tarkempia tietoja valmisteesta on www.greenfoods.fi -nettisivuilla.

– Sekoitan jauhetta kaksi teelusikallista puoleen desiin kylmää vettä. Se maistuu ohran oraalle eli ei kovin miellyttävältä, mutta se tehoaa. Kyseessä on tosi pätevä aine.

Pirkko voi tätä nykyä niin hyvin, että hän hyppäsi pois työkyvyttömyyseläkkeeltä ja sai 60-vuotispäiviensä kunniaksi vakituisen viran pomarkkulaisesta palvelutalosta. Temppu, jolle ei voi kuin nostaa hattua.

– Saan jatkaa työssäni niin kauan kuin jalkani heiluu ja päänuppi toimii, hän iloitsee. – Asia on kieltämättä herättänyt ihmetystä eikä vastaavasta tapauksesta ole kuultu tätä ennen. Lähden eläkkeelle sitten kun itsestäni siltä tuntuu.

Pirkolla on runsaasti hyviä harrastuksia. Musiikki on hänelle erittäin tärkeää, ja niinpä hän sekä kuuntelee sitä että myös laulaa karaokea. Mielessä siintää jopa laulutuntien ottaminen. Myös käsityöt ovat mieluisaa puuhaa.

– Ja sitten minulla on kaveri, hiukan toisella vuodella oleva mustavalkoinen Karjalan karhukoira, jonka nimi on Musti. Syötän sillekin Piimaxia ja tassu nousee molemmilla!

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Jussi Partanen

Terveys-Hymy 11-08

Teksti:Reijo Ikävalko
Avainsanat: rintasyöpä, kunnon kohennus, sairauksien ennaltaehkäisy

Kommentit

Oma kommentti