Erkki paransi keuhkosyöpänsä

Kun lääkäri kertoo 76-vuotiaalle miehelle, että keuhkosyöpä on levinnyt molempiin keuhkoihin eikä parannuskeinoa ole, luulisi, että peli on pelattu. – Paransin sen omilla luontaisilla konsteillani, Erkki Pekkarinen toteaa.

Asikkalan Vesivehmaalla asuva Erkki Pekkarinen, 80, alkoi vuonna 2012 potea harvinaisen sitkeää yskää. Se ei ottanut parantuakseen millään.

– Jatkuvasti vain ryvitti. Menin ensin yksityiselle, mistä minut passitettiin keuhkokuvauksiin. Ottivat kuvan ja lähettivät keskussairaalaan, mistä tuli jo parin päivän kuluttua kutsu jatkotutkimuksiin. Silloin ajattelin, että nyt eivät asiat ole hyvästi, sillä yleensähän tämmöiset viipyvät viikko- ja kuukausitolkulla.

– Kaikki mahdolliset kokeet tehtiin, pistettiin letku keuhkoihin ja otettiin koepala keuhkoista löytyneestä kasvaimesta. Syöpähän se. Oli aika karmeaa kuunnella, kun lääkäri sanoi vakavalla äänellä, että molemmissa keuhkoissa on laajalle levinnyt syöpä, jota ei enää voida leikata eikä voida antaa sädehoitoakaan. Kun kysyin, onko enää mitään tehtävissä, minulle vastattiin, että suonensisäistä sytostaattihoitoa voisi vielä kokeilla, josko sen avulla saataisin syövän etenemistä hidastumaan tai peräti pysähtymään.

Parantumaton syöpä

Erkki oli jo varma, että lähtö on edessä.

– Se oli kuin kuolemantuomio, Erkki huokaa.

– Sitten kuitenkin aloitettiin sytostaattihoito, mutta se oli rankka ja romahdutti kunnon. Paino putosi muutamassa kuukaudessa selvästi. Jossakin vaiheessa tarkastuksessa todettiin sitten yllättäen, että syöpä oli kadonnut, mistä tietysti olin hyvillä mielin. Kun menin taas tarkastukseen puolen vuoden kuluttua, syöpä oli taas ilmaantunut molempiin keuhkoihin. Olin ihan varma, että nyt tuli lähtö.

Tässä vaiheessa Erkin poika Vesa tarttui ohjaksiin. Erkki itsekin oli sitä mieltä, ettei hän enää suostu uusiin rankkoihin hoitoihin, vaikka lääkäri kirjoitti puolen vuoden lääkityksen.

– Poika selvitti asiaa ja näki netistä, että uudella lääkityksellä olisi ihan samanlaiset sivuvaikutukset kuin suonensisäisillä sytostaateilla. Totesin siihen, että jos on kuoltava, niin kuolen sitten saappaat jalassa. Lopetin myrkkyjen ottamisen enkä puhunut lääkäreille mitään. Rupesin hakemaan apua luonnosta ja aloin kerätä erilaisia yrttejä. Otin mukaan myös aikamoisen määrän luontaistuotteita, vaikka virallinen linja ei niistä tykkääkään.

Asbesti aiheutti keuhkosyövän

Erkki Pekkarinen on alun perin Pohjois-Karjalan poikia Pielisjärveltä. Kun syntymäpitäjästä loppuivat työt, Erkki lähti nuorena teinipoikana eräänä kauniina yönä maailmalle ja jäi sille tielleen. Yksi lähdön syistä oli tyrannimainen isä.

– Olin rakennuksilla 20–30 viimeistä vuotta kirvesmiehenä. Niissä töissä altistuin asbestille, sillä siihen aikaan ei asbestia pidetty minään myrkkynä. Asbestilevyjä sahattiin niin että siitä pöllysi suoraan hengitykseen.

Onneksi Erkki ei ollut tupakkamiehiä, sillä eräiden tutkimusten mukaan tupakointi lisää asbestille altistuneiden keuhkosyöpäriskin peräti satakertaiseksi.

Erkki asustaa vaimonsa Marja-Liisan, 77, kanssa omakotitaloa Vesivehmaalla – siis kuuluisan jenkan maisemissa. Pariskunnan nelikymppinen poika Vesa asuu kymmenen kilometrin päässä. Ja juuri Vesaa isä-Erkki kiittelee siitä, että on yhä elävien kirjoissa.

– Poika oli minulle kuin toinen lääkäri. Sain häneltä hyviä tietoja kaikista vaihtoehtoisista keinoista. Hänellä on iso osuus siinä, että vielä täällä porskuttelen.

”Lopetin myrkyt”

Kun Erkki oli syönyt omia rohtojaan jonkin aikaa, edessä oli taas uusi tilanteen tarkistus.

– Sen jälkeen kun lopetin myrkyt, seurasin tilannetta kuukausittain. Minulta otettiin verikokeet, ja soittivat seuraavana päivänä perään. Sanoivat, että hyvin ovat lähteneet veriarvot nousemaan ja että lääkitys on tehonnut. Minä en virkkanut siihen mitään, sillä pelkäsin niiden lopettavan seurannan, jos kertoisin totuuden.

– Mutta kun tulokset paranivat koko ajan, oli lopulta pakko tunnustaa, etten ollut ottanut koko aikana lääkitystä ollenkaan. Voi, kun se kävi arvovallan päälle! Kun sitten taas seuraavalla kerralla kuvista näkyi, että keuhkoissa on uusi syövän alku, sanoin että antaa olla. Jatkoin omia luontaisjuttujani ja villiyrttejäni, kunnes taas tuli kutsu keuhkokuvaukseen ja lääkärintarkastukseen. Minut otti vastaan Tampereelta tullut naispuolinen syöpälääkäri, joka hymyili minulle jotenkin veikeästi. Minä tietysti jännitin kovasti.

– Hän oli hiljaa jonkin aikaa ja sanoi sitten, että sun syöpäsi on hävinnyt molemmista keuhkoista. Ja että olet tainnut käyttää sellaisia tuotteita, joista syöpäsolut eivät tykkää. Hän näki koneelta, millainen jukuripää minä olen ja etten ole syönyt minulle tarjottuja myrkkyjä. Kerroin hänelle kaiken, mitä olen syönyt ja kun lopetin, hän totesi, että olipa mielenkiintoista kuulla. Sanoin sitten seuraavaksi, että eiköhän lopeteta minun seurantani, ja jos alkaa käydä huonosti, minä soittelen. Se sopi hänelle. Miksi minä heille muuten soittelisin, sillä sama myrkkylinja kuitenkin jatkuisi.

Yrtit tuhosivat syövän

Erkki toteaa tyytyväisenä, että nyt on menossa jo neljäs vuosi täysin terveenä, mutta hän harmittelee vain sitä, että suonensisäinen sytostaattikuuri romahdutti kunnon.

– En tiedä yhtään mitään koko keuhkosyövästä ja nukun yöni kuin tukki. Käytän omia keräämiäni yrttejä ja syön luontaistuotteita edelleen säännöllisesti enkä ole sen jälkeen ollut kertaakaan edes flunssassa. Nyt ei keuhkot kiusaa enkä tarvitse edes yskänlääkettä. Henki kulkee hyvin, mutta kunto ei tästä enää kyllä nouse. Sen verran se syöpä ehti keuhkoja vaurioittaa.

Nyt tietysti herää kysymys, mitä ihmettä Erkki on lääkärien parantumattomaksi julistamaan keuhkosyöpäänsä syönyt. Kun hän alkaa luetella kesäisin keräämiään yrttejä, mieleen tulee lähinnä kasvikirja.

– Olen kuivattanut ne sähkökuivurilla sellaisessa lämmössä, etteivät vitamiinit tuhoudu. Niitä ovat jauhosavikka, nokkonen, maitohorsma, piharatamo, lutukka, mesiangervo, kuusen kerkkä, koivun lehti, vatun lehti, omenapuun lehti, mustaherukan lehti, punaherukan lehti, mustikan lehti, puolukan lehti, pihlajan lehti, ruusun terälehti ja ruusun kukka, mansikan lehti, puna-apila, valkoapila, ketunleipä, poimulehti, siankärsämö, minttu, haavan lehti. Voikukan lehtikin on terveellistä ja kesäisin syön joka päivä 12 voikukan pilliä. Se on verraton keino eturauhasvaivoihin. Syön myös voikukan juuria, ja poika kertoikin kanadalaisten lääkärien kirjoittaneen vitsikkäästi, että syöpäsolu tekee itsemurhan, jos se joutuu voikukan juuren kanssa tekemisiin. Kerään voikukan juuret sellaiselta pellolta, jota ei ole kasvatettu apulannalla. Kaivan ne ylös ja laitan pakastukseen pikkupusseihin. Syön joka päivä pari kolme voikukan juurenpätkää.

Seuraavaksi nousee tietysti kysymys, kuinka Erkki rohtonsa syö.

– Ripottelen näitä kaikkia kuivattuja yrttejä voileivän päälle. Jos ne olisivat tuoreina, palasen päällä olisikin aika komea viherkerros. Sekoitan yrtit sekoittimessa hienoksi, laitan purkkiin ja otan sieltä aina tarvittaessa leivän päälle.

Miksi Erkki parantui?

Myös Erkin käyttämä luontaistuotteiden luettelo on vaikuttava.

– Kun syöpääni ruvettiin hoitamaan kotikonstein, Vesa otti töistä vapaata ja sanoi, että lähdetäänpäs Lahden Life-luontaistuotekauppaan. Itsehoidossa käyttämäni aineet ovat sinkki, kupari, kissankynsi, B-monivitamiini, D-vitamiinia suihkeena, koska se on silloin kaikkein tehokkainta, maitohappobakteereja mahan toimintaan, magnesium, seleeni, B12-vitamiini ja selkävaivoihini olen ottanut nokkos-kalkki-inkivääriä ja vihersimpukkaa. Myös kurkuma on yksi tärkeimmistä aineista, ja se on aina otettava mustapippurin kanssa. Syön myös aprikoosin siemeniä ja olen käynyt hakemassa homeopaatilta Lapin yrttejä.

Luonnosta haetut yrtit ovat ilmaisia, mutta luontaistuotteet tekevät Erkille vuosittain aikamoisen laskun.

– Se kiukuttaa. Tästä huomaa, kuinka eriarvoisessa asemassa potilas on. Olen koko ikäni maksanut joka tilistä sairausvakuutusta, mutta niistä valmisteista, mistä olen saanut avun, en saa Kelalta takaisin senttiäkään. Jos ottaisin lääketeollisuuden tuotteita, minulle korvattaisiin isompi osa ja melkein puoli-ilmaiseksi. Jotenkin tulee mieleen, että korruptoiko lääketeollisuus päättäjät niin pahasti, että laki luontaistuotteiden korvattavuudesta pysyy iät ja ajat eikä sitä muuteta miksikään.

Erkki Pekkarisen tapaus on niin ainutlaatuinen, että mahtaako toista olla koko maailmassa. Kun keuhkosyöpä todetaan, tilastojen mukaan vain kymmenkunta prosenttia on enää elossa viiden vuoden päästä diagnoosista. Erkki ei kuitenkaan tilastojen suuntaan kumartele.

Koululääketiede tuntee joitakin tapauksia, jolloin syöpä on hävinnyt itsestään, eikä syytä tiedetä. Tällaiset tapaukset voi luokitella lähinnä ihmeiksi ja ne ovat äärimmäisen harvinaisia.

Nyt joku voi olla sitä mieltä, että Erkin saama sytostaattihoito olisi kaiken takana. Mutta syöpähän uusiutui sytostaattikuurin jälkeen, eikä Erkki enää suostunut uusiin myrkkyihin, niin kuin hän itse sanoo.

Mutta voiko pitkälle levinnyt molemminpuolinen keuhkosyöpä kadota Erkin käyttämillä valmisteilla? Kas siinä kysymys, johon ei taida olla vastausta. Erkin mielestä voi.

Olipa asia sitten niin tai näin, hänelle itselleen pelkkä keuhkosyövästä parantuminen riittää. Erkki voi halutessaan pistää vaimonsa kanssa vaikka Vesivehmaan jenkaksi. Ja syytä totisesti onkin!

Terveys-Hymy 2-2017

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Arto Wiikari Otavamedia ja Om-arkisto
Avainsanat: tupakointi, syöpä, keuhkosyöpä, luontaistuote, asbesti

Kommentit

Oma kommentti