Laihialainen Esa Rauhala, 67, teki elämäntyönsä kirjapainossa. Nykyinen ammattinimike olisi ehkä painopinnan valmistaja, mutta vuosia sitten titteli oli käsinlatoja, joka osallistui ilmoitusten ladontaan ja lehden taittoon. Nämä ajat ovat nykyään historiaa.
– Pääsin syyskuussa 1967 juoksupojaksi kirjapainoon, ja neljän vuoden oppisopimusjakson jälkeen valmistuin ammattiin. Vaikutin Vaasassa suurimman ajan työhistoriaani silloisessa Vaasa-lehdessä, joka nykyään tunnetaan Pohjalaisena. Jämsän Lehdessä olin töissä kuusi vuotta, kunnes palasin takaisin lakeuksille ja Vaasa-lehteen vuonna 1980. Vaikka tekniikka muuttui, työpaikka kuitenkin säilyi, kunnes jäin ensin sairauslomalle vuonna 1993 ja seuraavana vuonna eläkkeelle vain hiukan yli 40-vuotiaana. Syynä oli vaikea psoriasis sekä nivelreuma.
Esa on kertaalleen eronnut ja mennyt sen jälkeen uudestaan naimisiin. Ensimmäisestä liitosta on nelikymppinen poika, ja seuraavaakin polvea on jo kolmevuotias pikkumies.
Kun Esa oli nuori, Suomessa enemmän kuin joka toinen mies tupakoi. Niinpä hänen kotonaankin tupruteltiin kaiken aikaa. Oli omaa väkeä ja kylänmiehiä korttia pelaamassa, ja kaikilla paloi natsa suussa. Tupakansavu täytti pirtin eikä ikkunoita pahemmin availtu, ettei lämpö menisi harakoille – oltiinhan Laihialla.
Esa ei ole koskaan tupakoinut, mutta muiden tupakansavua on hänen elimistöönsä kulkeutunut turhankin paljon. Niinpä hän sairastui.
– Minulta leikattiin vuonna 1967 vasemmasta keuhkosta kaikki, mitä voidaan leikata. Syynä oli keuhkoahtaumatauti, joka oli tullut passiivisesta tupakoinnista. Keuhkoleikkaus laukaisi pahan psoriasiksen, josta kehittyi myös nivelreuma. Työpaikalla oli pidettävä paitaa päällä, mutta se tuotti minulle vaikeuksia, koska psoria oli niin paljon ylävartalossa.
Esan sairaudet ovat luonnollisesti rajoittaneet ja hankaloittaneet elämää. Juoksemaan hän ei ole pystynyt, mutta laskettelu sentään onnistui, kunnes hän parikymmentä vuotta sitten mutkamäessä loukkasi polvensa niin pahasti, että sekin harrastus piti jättää. Lääkärit ehdottivat Esalle tekoniveltä, mutta hän totesi vakaasti, että hän kyllä pärjää vielä omalla polvella, tehkää se ensin vähän vanhemmille, mitä nuori mies rautapolvella tekee.
Esalla on matkan varrella ollut niin monta keuhkokuumetta, ettei hän muista niiden lukumäärää. Onneksi kymmenen viime vuoden aikana niitä on ollut enää vain kaksi. Apuna on ollut rokote, joka ehkäisee yhtä tiettyä bakteeria. Kyseisen rokotteen jälkeen uutta keuhkokuumetta ei ole ilmaantunut.
Kun Esa jäi eläkkeelle, hän hylkäsi kaikki kovat reseptilääkkeet. Oli kultapiikkiä niveliin ja runsaasti kovia tulehduskipu- ja särkylääkkeitä. Ja hyvin on mennyt. Esa siirtyi pari vuotta sitten lähes kokonaan kasvissyöjäksi, jätti maitotuotteet kokonaan ja nauttii sen lisäksi puutostilojen välttämiseksi tarvittavia ravintolisiä. Nykyään hänellä ei ole mitään reseptilääkitystä.
– Ihottuma on tietysti kiusannut koko ajan. Rasvaa ja perusvoiteita on kulunut paljon. Aikoinaan kävin valohoidossa, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen en ole ollut siellä kertaakaan. Enkä ole ottanut aurinkoa kuuteen vuoteen. Syynä on se, että ennen vanhaan kun keuhkojani tutkittiin röntgenissä, lääkärillä itsellään oli lyijytakki päällä, mutta minulla ei. Lääkäri saattoi yhden läpivalaisun kestäessä tutkia keuhkojani jopa vartin verran ja ihmetellä, että jokin musta siellä on, jolloin sain varmasti säteilyä liikaa. Olen aina pelännyt, että näistä syistä minuun voisi iskeä ihosyöpä. Päätinkin mielessäni, että jos tulee minkäänlaisia iho-oireita, rupean heti ottamaan Havupuu-uutejuomaa.
Sitten tuli iso näppy
Ja niin näppy tuli jalkaan. Esa esittelee kuvia siitä, ja hurjalta näyttää: halkaisija oli 14 mm ja korkeutta tällä hirvityksellä oli seitsemän milliä.
– Aloitin Havupuu-uutejuoman ottamisen 27.9.2016 ja join sitä joka aamu kolme desiä. Pidin aina tunnin tauon ja vasta sen jälkeen söin aamiaisen. Enkä mennyt ihan heti näyttämään sitä lääkärille, mutta maallikkoasiantuntijat olivat sitä mieltä, että kyseessä oli basalliooma, joka lasketaan syöpäkasvaimiin, mutta se on kuitenkin niin sanotusti ystävällinen syöpä, joka ei lähetä etäpesäkkeitä. Poistaa se silti täytyy, ettei se leviä suuntaansa.
– Kun olin juonut Havupuu-uutetta kaksi kuukautta ja kaksi vuorokautta, näppy otti ja hävisi. Se oli kokonaan poissa. Lähetin tutulle lääkärille kuvan näpystä, jolloin hän soitti ja yllytti lähtemään heti vastaanotolle. Se piti hänen mielestään ehdottomasti poistaa. Mutta näppy oli silloin jo kokonaan irronnut, joten lääkärireissua ei tarvinnut tehdä. Jalka jäi siitä kohtaa hiukan vaaleammaksi, mutta iho on täysin terve.
Aika hurja sissi tämä Rauhalan Esa. Voisi väittää, että jos samanlainen ihomuutos ilmaantuisi Matti Meikäläiselle, yhdeksän ukkoa kymmenestä juoksisi kipin kapin lääkäriin. Mutta Esapa ajatteli katsoa, mitä juoman kanssa tapahtuisi.
– Missään vaiheessa ei pelottanut. Otan Havupuu-uutejuomaa samaan tahtiin edelleen, ja se on parantanut myös ihottumaa. Mulla on ollut ihottuman takia myös verestävät silmät ja olen joutunut käyttämään paljon silmätippoja, mutta nykyään silmänvalkuaiset ovat valkoisia. Minulla on aika ajoin ollut myös kynsisientä, ja sekin vaiva on alkanut helpottaa. Nykyään psori kiusaa eniten jaloissa, ja stressi lisää sitä. Mutta minä en ainakaan tiedä yhtään työtä, johon ei liittyisi stressiä.
– Luulenpa, että käytän tätä juomaa toistaiseksi. Eli siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa.
Havupuu-uutejuoma
Turun yliopistossa tutkittu luonnon antioksidantti länsirannikon männystä. Tutkimuksiin perustuvien kemiallisten havaintojen ja havupuu-uutejuomaa käyttäneiden henkilöiden kokemusten perusteella sen hyvää tekevä sisältö ei ole pelkän uskon varassa.
Eikös tämä ole mainos eikä juttu?