Virpi Uhlbäck sairastui fibromyalgiaan eli pehmytosareumaan jo vuonna 1998, jolloin hän oli vasta hiukan yli kolmekymppinen. Nyt se on saatu kuriin.
Virpi Uhlbäck, 49, tekee työkseen vaikka mitä.
– Olen yrittäjä, teen myynninedistämistä ja opiskelen parhaillaan jäsenkorjausta. Ammatiltani olen kuntohoitaja ja artesaani. Yksi työ/harrastus on myös villalankojen värjääminen. Ehkä kuitenkin päätyöt ovat menekinedistäminen ja hoitoalan työt. Olen vähän niinkuin kymmenottelija, hän nauraa.
Virpi on muuten pysynyt terveenä, vain vuonna 1998 diagnosoitu fibromyalgia on kiusannut. Hän vakuuttaa, että siinäkin on ollut ihan tarpeeksi.
– Pahimmillaan se mylläsi selässä, lonkissa, polvessa, akillesjänteessä ja päänupissa, hän luettelee.
– Minulla on hiukan sellainen tunne, että olen sairastanut sitä lapsesta asti, sillä minua kiikutettiin oletettujen kasvukipujen takia lääkärille. Selitystä ei tuolloin löytynyt.
Vihdoin helpotusta
Kivut jatkuivat aikuisenakin.
– Kun olin synnyttänyt esikoiseni, ihmettelin kovasti, että vieläkö ne kasvukivut jatkuvat. Olin mielestäni jo kasvanut aikuiseksi! Joskus 1990-luvun puolivälissä totesin lääkärille, että asioihin ja särkyihin on saatava jonkunlainen tolkku.
Nyt Virpin tilanne on ollut jo runsaat puoli vuotta selvästi parempi – ellei suorastaan erinomainen. Syyksi hän nimeää aivan uuden, PhenoCur-nimisen kurkumavalmisteen.
– Tutustuin pari vuotta sitten HCA:n toimitusjohtaja Sinikka Sepposeen ja saman yrityksen myynti- ja markkinointipäällikkö Jenni Mustoseen. He pyysivät minua tulemaan heille hivenainemittaukseen ja samalla juttelimme fibrostakin. Minulla on hevosharrastus, mutta juuri tuolloin olin niin kipeä, etten pystynyt ratsastamaan. Sattui sekä nilkkaan että lonkkaan. Myönsin heille tarvitsevani apua, mutta en jaksanut enää uskoa, että saisin vaivaani mistään helpotusta. Kävin mittauksissa ja minulle suositeltiin joitakin ravintolisiä, joiden jälkeen oloni hiukan kohentuikin. Kokeilin tuolloin myös erästä kurkumiinivalmistetta.
”Taas juoksen”
Viime vuoden loppukesästä Jenni Mustonen ehdotti Virpille aivan uudenlaista, PhenoCur-nimistä kurkumavalmistetta.
– Rupesin ottamaan sitä kaksi kapselia joka aamu. Muutaman päivän kuluttua Jenni kysyi, olinko jo aloittanut kokeilemisen ja miltä tuntui. Oli pakko vastata, että vähän kummalta tuntuu. Olin jotenkin pirteämpi ja kun olin syönyt ensimmäisen purkin, huomasin eräänä kauniina päivänä, ettei särkyjä ollut enää ollenkaan. Olen nyt käyttänyt sitä reippaat puoli vuotta ja olisiko niin, että yhtenä päivänä on hiukan särkenyt jostakin.
Eikä tässä vielä suinkaan kaikki.
– Aloitin heinäkuussa juoksuharrastuksen. Fibron takia paikkoja särkee aina ja treenistä palautuminen on hidasta, koska säännöllisesti ilmenee myös jälkisärkyjä. Ajattelin asian niin, että juoksen tai en, paikkoja kolottaa kuitenkin, joten päätin kokeilla ja katsoa, mitä tapahtuu. Aloitin ohjelman mukaisen juoksukoulun ja alku lähti hiukan kangerrellen, mutta kun rupesin syömään kurkumavalmistetta, tuntui kuin koko kroppa olisi avautunut. Olen hirvittävän ylpeä tapahtuneesta: aloitin ihan nollasta, mutta pystyn nyt juoksemaan viisi kilometriä alle 40 minuutin. Sitä ei minun elämässäni ole ihan hiljattain tapahtunut! Sen avulla olen pystynyt harjoittelemaan eikä enää tule jälkisärkyjä tai kolotuksia. Tulehduksiakaan ei ole kurkumavalmisteen aikana ilmaantunut. Särkylääkkeitä en sen aikana ole tarvinnut kertaakaan.
Sairaus ei rajoita enää
Virpillä on pari käyttöniksiä uusille kokeilijoille.
– Sille kannattaa antaa mahdollisuus. Minulla on tuttavia, jotka kertovat sen vaikuttaneen heti, mutta ei sitä voi yleistää. Olen ollut skeptinen kaikkiin tämmöisiin enkä lähde helposti kokeilemaan mitään. Itselläni se alkoi toimia melkein heti. Rupesin touhuamaan, mutta en jaksanut heti uskoa, että virtapiikki johtui PhenoCurista. Sain kuitenkin melko pian huomata, että siitä oli kysymys. Tiedustelin asiaa Sinikalta, jolloin hän kertoi, että valmisteessa mukana oleva alfalipoiinihappo vaikuttaa aivoihin virkistävästi.
Sairaus ei enää rajoita Virpin elämää.
– Kaikkein mahtavinta kuitenkin on, että säryt ovat poissa, samoin tulehdukset, sillä ne olivat vihoviimeisiä, kun ne iskivät milloin minnekin. Fibromyalgia ei tällä hetkellä rajoita elämääni millään tavalla, mutta en silti ole siitä parantunut. On se edelleen olemassa, mutta nyt sen oireet ovat pysyneet kurissa.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuva Imbi Raikna
Terveys-Hymy 3-2016
Kommentit
Oma kommentti