Foolihappo on elintärkeä vitamiini

Foolihappo on B-vitamiineihin lukeutuva vesiliukoinen vitamiini, jota tarvitsevat sekä vastasyntyneet että seniorikansalaiset. Eniten foolihapon puutetta esiintyy vanhusväestössä.


Foolihappo on elintärkeä B-ryhmän vitamiini. Sitä saadaan muun muassa täysjyväviljatuotteista, hedelmistä, vihanneksista ja marjoista sekä foolihappoa sisältävistä vitamiinivalmisteista.

Foolihappoa tarvitaan erityisesti raskauden aikana, sillä raskaus kaksinkertaistaa foolihapon tarpeen. Raskaudenaikainen foolihapon puute aiheuttaa sikiön keskushermoston kehityshäiriöitä, jotka ilmenevät vastasyntyneen synnynnäisinä epämuodostumina. Riittävä foolihapon saanti pienentää myös keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen sekä raskausmyrkytyksen riskiä. Sen vuoksi riittävästä foolihapon saannista pitää huolehtia jo alkuraskauden aikana.

Koska ravinnosta ei yleensä saa riittävästi foolihappoa, kannattaisi raskautta suunnittelevien naisten syödä foolihappolisää. Yhdysvalloissa, Kanadassa, Chilessä ja Unkarissa elintarvikkeisiin lisätään nyt foolihappoa, mutta Suomessa sen lisäämistä ei ole pidetty tarpeellisena.

Useissa tärkeissä elimistön aineenvaihduntareaktioissa tarvitaan foolihappoa. Se säätelee välttämättömän aminohapon, metioniinin ja sen haitallisen aineenvaihduntatuotteen, homokysteiinin määrää. Foolihapon puutostilassa myrkyllistä homokysteiinia alkaa kerääntyä elimistöön. Foolihapon avulla homokysteiini muutetaan metioniiniksi, jolloin elimistön homokysteiinin määrä vähenee. Veren lisääntynyt homokysteiinipitoisuus voi johtua myös perinnöllisistä entsyymipuutoksista tai liian vähäisestä B12- ja B6-vitamiinin saannista.

Eniten vanhusväestöllä

Vanhusväestössä todetaan eniten foolihapon piilevää puutetta. Se voi vanhuksilla liittyä kroonisiin sairauksiin, runsaaseen lääkkeiden käyttöön, hampaattomuuteen ja foolihapon imeytymishäiriöihin. Esimerkiksi vanhenevien miesten atrofinen gastriitti eli hapoton maha liittyy plasman pieniin B12-vitamiinin ja foolihapon pitoisuuksiin sekä suurentuneeseen homokysteiinin pitoisuuteen.

Harvardin yliopiston patologi, tohtori Kilmer McCully keksi homokysteiinin haitallisuuden jo 40 vuotta sitten. Hän havaitsi, että veren suurentunut homokysteiinipitoisuus lisää sydän- ja verisuonitautien sekä aivoverenkierron häiriöiden vaaraa.

Bergenin yliopiston uudet homokysteiinitutkimukset osoittavat, että plasman suurentunut homokysteiinipitoisuus aiheuttaa solun rakenteessa ja toiminnassa haitallisia muutoksia. Homokysteiini vaurioittaa sekä hermosoluja että verisuonen seinämän sisäpintaa.

Tutkimukset viittaavat edelleen siihen, että ikäihmisten pieni homokysteiinipitoisuus ennustaa parempaa terveyttä ja sen vuoksi vanhenevan väestön riittävästä foolihapon saannista pitäisi huolehtia. Plasman suurentunut homokysteiinipitoisuus saattaa liittyä yhtenä syytekijänä muun muassa Alzheimerin taudin etenemiseen.

Tarve ja saanti

Ruuankäyttöhaastatteluun perustuvan arvion mukaan suomalaiset miehet saavat foolihappoa ravinnosta 276 mikrogrammaa ja naiset 230 mikrogrammaa vuorokaudessa. Täten suomalaisten foolihapon saanti jää alle nykyisen suosituksen, joka on 300 mikrogrammaa vuorokaudessa.

Terveen väestön plasman homokysteiiniarvot vaihtelevat suuresti. Maailman pienimmät homokysteiiniarvot on mitattu Japanin Okinawan saarella, missä asuvat maailman pitkäikäisimmät ja terveimmät ihmiset. Sitä vastoin Euroopan suurimmat homokysteiiniarvot on mitattu Suomessa. Suomalaisten miesten homokysteiiniarvot ovatkin lähes kaksi kertaa suuremmat kuin okinawalaisten, jotka saavat foolihappoa ravinnosta yli 2 kertaa enemmän kuin suomalaiset. Ja niin kuin edeltä kävi ilmi, suomalaisetkin saavat silti foolihappoa alle suositusarvojen!

Foolihapon todellista saantia ei kuitenkaan tunneta, koska foolihappo tuhoutuu herkästi ruoanvalmistuksessa. Happi, valo ja lämpö voivat tuhota suuren osan elintarvikkeiden foolihaposta. Esimerkiksi tuoreet vihannekset voivat menettää jopa 70 prosenttia foolihapostaan, kun niitä säilytetään huoneenlämmössä kolme päivää.

Foolihapon puute

Foolihapon tarve riippuu ravinnon metioniinin, betaiinin, B6-vitamiinin ja B12-vitamiinin saannista, mutta foolihapon tarvetta säätelevät myös perintötekijät. Perintötekijän muutos voi heikentää foolihapon hyväksikäyttöä ja lisätä sen tarvetta. Tämän vuoksi foolihapon yksilöllistä tarvetta on vaikea määrittää.

Parhaiten sitä voidaan arvioida tutkimalla foolihappolisän vaikutusta plasman homokysteiinipitoisuuteen. Jos plasman homokysteiinipitoisuus foolihappolisän jälkeen merkittävästi vähenee, heijastaa se riittämätöntä foolihapon saantia. Perintötekijöistä johtuva foolihapon puute voidaan poistaa lisäämällä foolihapon saantia.
Suomalaisilla esiintyy harvoin foolihapon kliinisiä puutosoireita, mutta foolihapon piilevä puute on hyvin yleistä. Se ilmenee plasman homokysteiinipitoisuuden lisääntymisenä. Vitamiinin pitkäaikainen puute aiheuttaa megaloblastisen anemian, jonka oireita ovat väsymys, huimaus ja yleinen heikkouden tunne.

Foolihapon puutos voi johtua yksipuolisesta ruokavaliosta, runsaasta alkoholin käytöstä, suoliston imeytymishäiriöistä  kuten keliakia ja muut suolistosairaudet, nivelreumaan annetusta metotreksaatti-lääkityksestä tai lisääntyneestä foolihapon tarpeesta kuten raskaus ja imetys.

Asiantuntija: Dosentti Heikki Korpela

Kuvat: Skoy

Terveys-Hymy 10-12

Teksti: Hymy
Avainsanat: raskaus, vanhuus, foolihappo

Kommentit

Oma kommentti