Hannele Vanhasen polvivaivat ovat ohi

– Yhtenä yönä huomasin, että ei perhana, mulla ei enää särje polvet, turkulainen autonkuljettaja Hannele Vanhanen iloitsee.

Hannele Vanhanen, 49, valitteli jo pikkulikkana, että polvia särkee, mutta lääkärit kuittasivat sen aina vain kasvukipuina. Hannele itse oli koko ajan varma, että kyse on jostakin muusta.

– Kävin viimeisen kerran polvien takia lääkärillä 18-vuotiaana, ja kun lääkäri edelleen yritti selittää, että kyseessä ovat kasvukivut, annoin olla. Sanoin suoraan, että minä en kasva tästä enää muuta kuin leveyttä.

Sittemmin on paljastunut, että Hannele oli koko ajan oikeassa. Hänellä todettiin polvissa rakennevika – kun polvilumpiot yleensä makaavat maljantapaisessa, Hannelella ne olivatkin puolimaljassa. Ei siis ihme, että polvia särki, ja niinpä särkylääkkeitä on vuosien varrella kulunut rutkasti. Erityisesti polvet ovat kiusanneet öisin, jolloin nukkuminen ei ole tahtonut onnistua.

Polvivaivat eivät kuitenkaan estäneet Hannelea valitsemaan lajikseen jalkapalloa, missä hän saavutti TPS:n riveissä vuonna 1978 peräti Suomen mestaruuden. Urheilullinen Hannele harrasti myös jääkiekkoa sekä käsi- ja koripalloa, mutta jalkapallosta tuli hänen päälajinsa.

– Urheilu-uran aikana molemmista nilkoista menivät nivelsiteet kummaltakin puolelta, hän naurahtaa. – Myös selkä on ollut aika ajoin kipeä, joten puheet urheilijoiden terveistä päivistä pitävät ainakin minun kohdaltani paikkansa.

Hannele elää itsenäisesti kolmen kissan keinoemona. Ne vastaavat hänen mukaansa kymmentä lasta. Kisujen nimet ovat Miilu, Lennart ja Awa. Lennartin alkuperäinen nimi oli Lordi, mikä selittää myös Awan nimivalinnan. Miilu on porukan villein kissa, jota Hannele erehtyi kerran nappaamaan hännästä. Hän ei suosittele tätä temppua muille.

Hannele on ammatiltaan autonkuljettaja. Hän kuljettaa kuorma-autoksi laskettavalla pakettiautolla raskasta tavaraa, jonka skaala vaihtelee kirjekuorista pakoputkiin. Hannele on ollut samoissa hommissa koko ikänsä ja sanoo saaneensa moottorikärpäsen pureman jo nuoruudessaan. Kaikki, mikä liikkuu ja pärisee, kiinnostaa.

Jos urheiluvammoja ei lasketa, Hannelen terveydessä ei ole ollut moittimista. Pari vuotta sitten todettu kilpirauhasen vajaatoiminta toi mukanaan tyroksiinilääkityksen, mutta se ei ole ongelma. Polvista sen sijaan tuli ongelma kymmenkunta vuotta sitten, kun Hannele oli töissä Helsingissä.

– Polvet olivat niin lopussa, että jouduin leikattavaksi. Molemmista polvista puhdistettiin rustoja ja lääkäri sanoi, että todennäköisesti sama operaatio joudutaan tekemään toisenkin kerran elinaikanani. Lääkäri neuvoi minua pitämään yllä tasaista rasitusta ja suositteli lenkillä käymistä. Hän sanoi, että piti välttää joko kovaa rasitusta tai sitten ihan täydellistä lepoa, jolloin ne saattavat ruveta kiukuttelemaan. Muutama vuosi menikin oikein hyvin, mutta sitten ne alkoivat taas vaivata. Öistä tuli aika vaikeita.

Hannele ei itsekään enää muista, mistä hän kolmisen vuotta sitten kuuli Bioteekin Hainrusto+Vihersimpukasta, mutta joka tapauksessa sen sanottiin olevan nivelille hyväksi.

– Ajattelin, ettei se mitään ota jos ei annakaan, ja rupesin ottamaan joka ilta kaksi tablettia. Eikä ehtinyt kulua kuin pari viikkoa, niin aloin huomata, että hetkinen, tämähän toimii. Rupesin saamaan taas öisin nukuttua, mikä oli tosi iso juttu. Polvisärky katosi kerta kaikkiaan.

– Minulle tuli välillä pikkuisen heikompi taloudellinen tilanne, jolloin jouduin hetkeksi luopumaan tästä valmisteesta, mutta kun polvisäryt alkoivat taas, päätin itsekseni, että olen sitten mieluummin vaikka vähän vähemmällä ruualla. Kun rupesin taas syömään Hainrusto+Vihersimpukkaa, polvivaivat katosivat parissa viikossa.

– Nykyään ei särje enää mistään kohtaa, mikä on suoraan sanottuna aivan käsittämätöntä. Nyt ei ole minkäänlaisia liikuntaesteitä ja voin polvieni puolesta tehdä ihan mitä tahansa.

–Jalkapalloa en enää pelaa, sillä se on jäänyt vuosien varrella, mutta tällä hetkellä elättelen toivoa, että saisin jostakin sellaisen ajan, että voisin ruveta käymään lenkillä. Totta kai saan työssäkin liikuntaa, mutta lenkille tekee silti mieli.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Reino Kaivola

Terveys-Hymy 7-09