Terveys-Hymy on vuosien varrella kirjoittanut Harri Väisäsestä kolmeen otteeseen, mutta kun miehelle kuuluu koko ajan uutta, on pakko revetä taas. Ja repeämästä nyt onkin kysymys.
Otetaanpa heti alkuun pikakertaus, mistä ja kenestä tässä puhutaan. Tarinamme keskushahmo Harri Väisänen, 43, työskentelee sotilaspoliisialiupseerina Karjalan lennostossa Siilinjärvellä Kuopion kupeessa. Hän on ison pakastinkaapin kokoinen, sillä pituutta on 184 cm ja elopaino on vaihdellut 130 kilon molemmin puolin. On siinä meillä vääpeliä kerrakseen. Kotipaikka on Iisalmi.
Harri on pienestä asti ollut urheilumiehiä. Hän hiihti kilpaa aina kahdeksantoistavuotiaaksi asti, mutta iän myötä myös vahvamieskisat ja voimanosto alkoivat kiinnostaa.
– Ensimmäisiin voimanostokisoihin osallistuin vuonna 2001 ja vahvamiespuolelle siirryin viisi vuotta myöhemmin.
Kun Harri aloitti voimalajit, hän jatkoi aina vuoteen 2010, jolloin kyllästyi alituisiin urheiluvammoihin. Hänet oli siihen mennessä nukutettu ja leikattu peräti 14 kertaa eri urheiluvammojen takia. Oli operoitu molempia olkapäitä ja vasenta rintaa, vasenta pohjetta ja vasenta pakaraa, samoin polvia.
– Pidin melkein viiden vuoden tauon kilpailemisessa, kunnes innostuin taas kesällä 2014, hän kertoo.
Las Vegasissa jysähti!
Sen jälkeen kun Harri voitti vuonna 2015 maastavedon Suomen mestaruuden, se takasi osallistumisen myös lajin MM-kisoihin Nevadan Las Vegasissa.
– Loppuvuodesta rupesin treenaamaan MM-kisoja varten. Sieltä tulikin yllättäen sekä oman ikäsarjani eli 33–39-vuotiaiden maailmanmestaruus ja samalla myös avoimen sarjan maailmanmestaruus.
Vuonna 2016 ehti tapahtua paljon. Harri nappasi sekä Suomen, Euroopan että maailmanmestaruuden.
– Suomen mestaruus tuli voimanostosta, vaikka minulla oli siitä 10 vuoden tauko. Tavoitteenani oli alun perin vain tehdä sellainen tulos, että pääsee maajoukkueeseen edustamaan Suomea lajin EM-kisoihin, mutta siinä kävi niin, että voitinkin Suomen mestaruuden. Kesäkuussa pidettiin Rovaniemellä voimanoston EM-kisat, ja lähdin kisoihin mukaan, vaikka oli kovia vaikeuksia selän kanssa. Lopputulos oli se, että palasin sieltä kotiini Euroopan mestarina.
Harri ehti täyttää ennen Las Vegasin maastanoston MM-kisoja 40 vuotta, mutta se ei tahtia haitannut. Hänen tavoitteensa oli uusia edellisvuotinen maailmanmestaruus.
– Vaikeuksia oli taas, sillä viimeisessä kovassa maastavetotreenissä ennen kisoja repesi pakara, ja vielä kahdesta kohtaa. Repeämät olivat pieniä, mutta väärässä paikassa ja väärään aikaan. Viimeisen kuukauden ennen kisoja vaan huilattiin ja tehtiin mummojen kanssa vesijuoksua.
– Kirurgi sanoi ennen kisoja, ettei pakara ehdi vielä kuukaudessa parantua kokonaan, mutta se kerkiää muuttua kivuttomaksi. Hän totesi, että jos hyvin käy, se repeää uudestaan vasta toisessa nostossa. Näin sitten kävikin, mutta onnistuin silti, vaikka kivut olivat kauheat. Sivusin vanhaa kisaennätystäni 352,5 kiloa ja voitin taas maailmanmestaruuden.
Harri palasi kotiinsa mukanaan kaksi maailmanmestaruutta, sekä oman ikäluokan että avoimen sarjan. Kun kaikki menneetkin saavutukset lasketaan yhteen, kyseessä on nelinkertainen maailmanmestari. Harrin ennätykset ovat maastavedossa 352,5 kg, penkkipunnerruksessa 275 kg ja jalkakyykyssä 385 kg.
Elokuussa repesi rinta
Nyt on sitten aika palata tämän vuoden tapahtumiin ja tarkemmin sanottuna päivämäärään 24.8., jolloin Helsingissä pidettiin penkkipunnerruksen ja maastavedon SM-kisat. Kerrotaan ensin hyvät uutiset.
– Voitin Suomen mestaruuden penkkipunnerruksen 40–45-vuotiaiden 110 kilon sarjassa toisella nostolla, kun rautaa oli tangossa 190 kiloa. Tällä kerralla nostettiin ilman tukevaa/auttavaa varustetta, jolloin puhutaan raw-kisasta. 190 kiloa oli myös minulle uusi ennätys.
Sitten ne huonot uutiset.
– Kun tuli kolmas nosto ja rautaa oli 200 kiloa, vasen rintalihas repesi melkein kokonaan yläreunasta. Se tuli täysin yllätyksenä, se ei ollut antanut aiemmin minkäänlaisia merkkejä. Se tapahtui, kun kolmas nosto oli alaslaskuvaiheessa 10 senttiä rinnalle. Kuului voimakas räsähdys, kuin olisi t-paitaa halkaistu pariin kertaan. Onneksi tuli varmistus, ettei tanko pudonnut rinnan päälle.
Harri sanoo, että jos kipuasteikkoa 1–10 käytetään, mittari näytti hetken kymppiä ja asettui sitten kuutosen paikkeille. Toimitsijat kiikuttivat jääpusseja, ja Harri talutettiin kisojen ensiapuun. Hoitohenkilökunta soitti ambulanssin siltä varalta, että hänet joudutaan leikkaamaan heti, mutta näin ei käynyt. Harri matkusti kotiin ja meni seuraavana päivänä sairaalaan. Siitä se hyrrä sitten lähti pyörimään, niin kuin hän itse asian ilmaisee.
Lääkäri totesi heti, että rinta oli reilusti revennyt ja että se täytyy kuvata. Ultra ei paljastanut kaikkea, joten hän joutui myös magneettikuvaukseen. Kului kuitenkin puolitoista viikkoa, ennen kuin rintaa pystyttiin leikkaamaan, sillä se oli sen verran turvoksissa, täynnä verta ja kudosnestettä.
Harri leikattiin syyskuun alussa ja kaikki meni hyvin. Kun tätä juttua kirjoitettiin, Harri oli kovaa vauhtia menossa töihin marraskuun alussa. Mutta mitkä olivatkaan ennusteet jatkosta? Vieläkö Harri pystyy kilpailemaan ja jos pystyy, missä lajissa ja millä tasolla?
– 92 prosenttia lihaksesta oli poikki, mutta repeämäalueesta saatiin 70 prosenttia ommeltua. Kahtakymmentä prosenttia ei saatu korjattua, mutta kyllä kaikki näyttää hyvältä, ja se on jo normaalin näköinen rintalihas. Minulla on vahva tunne, että kyllä siitä hyvä tulee ja aion vielä jotakin kisailla. Sen sitten aika näyttää, mitä.
”Onhan tämä kova paikka”
Harri myöntää, että tulevaisuus on pimennossa eikä hän tiedä, kuinka hyvin pystyy jatkamaan uraansa. Suunnitelmia on, mutta Las Vegasiin ei enää ole asiaa. Ristiselkäkin on alkanut vaivata sen verran, ettei sillä isoja painoja enää nostella. Neljä maailmanmestaruutta riittää.
– Kovia aikoja eletään. Surua ei kuitenkaan päästetä puseroon. Jos en enää pysty entisiin lajeihin, sitten ruvetaan valmentamaan muita. Olen tietysti jo vuosien mittaan valmistautunut, että jonakin päivänä tämä loppuu. Olin jo aika vanha urheilija, kun rupesin tähän ja aloin pärjätä: ensin Suomen ja sitten maailman huipulla. Lopettamisvaihe tulee väistämättä jokaiselle urheilijalle.
Harrin rintaoperaatio oli jo peräti seitsemästoista urheiluvammasta johtunut leikkaus. Nyt on pakko kysyä, mikä oli vaimon kommentti, kun hän kuuli Harrin onnettomuudesta.
– Se sanoi heti ekaksi, että oot kumminkin elossa. Ei sitten muuta.
”Serrasta en luovu”
Harri on käyttänyt yhtä ja samaa luontaistuotetta koko voimailuun liittyvän urheilu-uransa ajan. Kyseessä on raisiolaisen NaturaMedian (www.naturamedia.fi) Serrapeptaasi.
– Rupesin syömään sitä heti suurina annoksina eli 10 kapselia 200 000 yksikön valmistetta päivittäin. Kyseessä oli iso tulehdusreaktio, ja kun se alkaa parantua, serrapeptaasi edesauttaa vahvasti paranemista, vähentää kiinnikkeitä ja puhdistaa vamma-aluetta. Olen käyttänyt tätä valmistetta jo vuosien ajan ja uskon vakaasti sen tehoon.
– Suosittelen sitä oikeasti, en pelkästään myyntipuheena, Harri naurahtaa. – Olen sitä niin pitkään käyttänyt. Nyt olen syönyt heti vamman tulon jälkeen 10 kapselia päivässä, mutta normaalisti otan sitä 2–3 päivittäin. Mutta jos joku paikka on kipeä tai tulossa on flunssa tai poskiontelot tuntuvat tukkoisilta, otan 10 kapselia.
Harri on maininnut serrasta myös lääkärille.
– Kyllä ne kuuntelevat, mutta eivät ota kantaa. Eräskin sanoi, että jos tuntuu siltä, ettei siitä ole haittaa, niin siitä vaan. Mutta kun siitä on hyötyä!
Monipuolinen valmiste
NaturaMedian (www.naturamedia.fi) Serrapeptaasi on markkinoiden vahvin. Kyseessä on valkuaista hajottava entsyymi, joka hajottaa elotonta kudosta, hyytymiä, kystia ja valtimoplakkia. Se lievittää tulehduksia ja kiputiloja. Näin syntyneet jätteet muuttuvat valtaosaltaan perusaminohapoiksi, ja keho käyttää ne uudestaan. Muut jätteet poistuvat kehosta maksan, munuaisten ja suoliston kautta.
Serrapeptaasilla ei ole todettu minkäänlaisia sivuvaikutuksia suurillakaan annoksilla eikä yliannostuksen vaaraa ole. Jos olo on hankala, alkuun kannattaa kokeilla normaalia suurempaa annosta viikon verran. Serrapeptaasia voidaan antaa myös kotieläimille, ja monet eläinlääkärit suosittelevat sitä esimerkiksi nivelvaivoista kärsiville koirille.
Serrapeptaasia suositellaan otettavaksi tyhjään vatsaan noin puoli tuntia ennen ruokailua. Yksi kapseli 2–3 kertaa päivässä, maksimiannoksena 2–3 kapselia kolme kertaa päivässä, kunnes kahden viikon käytön jälkeen siirrytään vähitellen ylläpitoannostukseen. Lisätietoja Serrapeptaasista löytyy internetistä myös hakukone Googlen avulla.
Kommentit
Oma kommentti