Harrin sydän pysähtyi 39 minuutiksi

Mainos

Perjantai-ilta, 18.10.2013 oli päätyä Harri Seppälän viimeiseksi. Hänen sydämensä pysähtyi yli puoleksi tunniksi.
– Sitä ennen olin ollut aivan terve mies.

Kiinteistönvälittäjänä ja homeopaattina työuransa tehnyt turkulainen Harri Seppälä, 62, oli vielä alle kuusikymppinen, kun hän sai pelottavan sairauskohtauksen runsaat neljä vuotta sitten. Eikä­ paikka olisi voinut olla dramaattisempi.
– Olin elämänkumppanini Jaanan kanssa Åbo Svenska Teaternissa katsomassa Beethovenin elämästä kertovan näytelmän kenraaliharjoitusta. Keskimmäinen tyttäreni Fia oli näyttelemässä, tyttäreni Hanna puolestaan piippu­hyllyllä katsomassa. Kaikki hyvin, niin luulin.
Harrilla oli hyvä fyysinen kunto, hän söi terveellisesti, elämä oli kaikin puolin säännöllistä ja pullon korkin hän oli pannut kiinni jo 10 vuotta aikaisemmin. Vain aikamoinen stressi vaivasi, sillä hänellä oli peräti viisi hankalaa toimeksi­antoa loppusuoralla. Nyt Harri­ kuitenkin päätti unohtaa bisnekset ja keskittyä nauttimaan teatterista.
Toisin kävi. Jaana luuli Harrin nukkuvan, tönäisi kevyesti ja kosketti poskea, mutta mies ei herännyt. Ensiapukursseja käyneenä Jaana osasi kokeilla­ pulssia ja tarkistaa hengityksen, mutta elonmerkkejä ei löytynyt. Jaana hälytti paikalle ambulanssin, mutta jo ennen sen tuloa hän antoi Harrille kahta homeopaattista ainetta, Arnicaa ja Aconitumia, joita paris­kunta pitää aina­ mukanaan.
Harri oli niin lähellä kuolemaa kuin olla ja osaa. Seitsemän ensihoidon huippuammattilaisen elvytyksestä huolimatta Harrin sydän ei käynnistynyt runsaan puolen tunnin aikana. Elvytys päätettiin lopettaa tuloksettomana.
– Jaana ja Hanna päästettiin luokseni. Jaana tarttui käsiini ja Hanna jalkoihini. Jaana pyysi Harria sinnittelemään, jolloin lääkäri teki upean päätöksen: menkää pois, kokeillaan defibrillaattoria vielä kerran. Ja niin ihme tapahtui: Harrin sydän käynnistyi. Hänet kiidätettiin intuboituna ja hengityskoneeseen kytkettynä TYKS:n teho-osastolle. Angiografialla poissuljettiin sepelvaltimo­tukoksen ja infarktin mahdollisuus. Lopulta paljastui, että kaikki suonet olivat kunnossa eikä selvää syytä kohtaukseen ollut. Diagnoosiksi tuli kuitenkin rankka, dilatoiva kardiomyopatia ja sydämen vajaa­toiminta.

Ja ihme tapahtui

Kun kohtaus sattui perjantaina, Harri heräsi koomasta ensimmäisen kerran sen jälkeen maanantaina. Se oli pieni ihme. Hän ei tajunnut, missä oli ja miksi, mutta hän tajusi saaneensa uuden elämän. Se oli hieno hetki.
– Olin hengissä ja kutakuinkin järjissäni, mutta todella huonossa kunnossa. Haima, maksa ja munuaiset olivat saaneet aikamoista kyytiä. Kylkiluut olivat murtuneet, kroppa mustelmilla ja koko rinta palo­rakoilla defibrillaattorin jäljiltä. Lisäbonuksena sain vielä keuhko­kuumeen, joka yleensä vie heikkokuntoiset tehohoitopotilaat. Onneksi suonensisäiset antibiootit tehosivat.
– Hoito edistyi kuitenkin hyvin, teholta sydänvalvontaan ja sieltä sydänosastolle. Minulle suositeltiin etäseurattavan sydämentahdistimen asentamista, mikä tehtiinkin 1.11.2013. Erinäisten tutkimusten jälkeen todettiin, että olin selvinnyt kohtauksesta lähes säikähdyksellä. Esimerkiksi aivoihin ei ollut tullut minkäänlaisia vaurioita. Sairaalakeikka kesti kaksi­ ja puoli viikkoa.
– Etäseurattava tahdistin on ollut elintärkeä. Se on neljän vuoden aikana reagoinut pari kertaa eteisvärinään ja olen saanut niistä soiton hyvin nopeasti. Molemmilla kerroilla syynä on ilmeisesti ollut stressi. Vuosien saatossa tahdistin on ilmeisesti korjannut vajaatoimintaa ja kardiomyopatiaa. Tällä hetkellä elän aktiivisesti, opiskelen uusia asioita ja yritän välttää stressiä. Mitään rajoituksia elämässäni ei ole.

Hienoa yhteistyötä

Kun Harri oli teho-osastolla­, Jaana toi sinne puolisalaa kolmea homeopaattista valmistetta. Kun Harriin iski keuhkokuume, hän jatkoi homeopaattisten valmisteiden käyttöä, mutta samanaikaisesti hän alkoi myös nauttia Natura Median Serrapeptaasia.
– Koska kuume oli tosi kova, aloin sydänvalvonnassa ottaa Serrapeptaasia reippaasti eli viisi kertaa 200 000 yksik­köä ja pari kertaa päivässä. Serrapeptaasin otin luontaistuotteena suonensisäisen anti­biootin tueksi. Annan kaiken tunnustuksen koululääketieteen tehohoidolle ja sydänlääkkeille, ja ilman niitä olisin varmaan jo kuollut. Vielä kotonakin söin sydänlääkkeitä monen kuukauden ajan. Mutta varmasti myös homeopaattisilla valmisteilla ja ravinto­lisillä oli oma osuutensa paranemisprosessissani. Tämä oli integraatiota parhaimmillaan koululääketieteen kanssa.
– Yleensä olen kuitenkin hyvin herkkä kemiallisille lääkkeille eikä meidän perheessä ole niitä otettu varmaan viiteentoista vuoteen. Nyt syön kuitenkin beetasalpaajaa ja olen siihen tyytyväinen. Se pikkuisen tasaa pulssia ja stressitilaa.
Harri antaa myös täyden tunnustuksen Natura Median ja sen toimitusjohtajan ­Tapani Lahden valmisteille ja neuvoille.
– Kaikkein keskeisimmät hänen valmisteistaan ovat ubikinoni ja aminohapot, Crataegus-orapihlajauute, ­D-vitamiini, B-vitamiinikompleksi, piikalkkikivennäisjauhe ja pakurikääpäkapselit. Serrapeptaasia käytän edelleen aika ajoin. Tuskin olisin toipunut näin hyvin ilman Tapanin aineita ja neuvoja!

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Mika Lahtonen
Avainsanat: sydänpysähdys, sydämen vajaatoiminta, homeopatia, serrapeptaasi, Harri Seppälä, Natura Media

Kommentit

Oma kommentti