”Hierontavoide pitää iskussa”

Tuija JänkäläYhden naisen fysioterapiayritystään pyörittävä Tuija Jänkälä on innokas Lapin yrteistä valmistetun hierontavoiteen käyttäjä. Hän hieroo sillä kaikki asiakkaansa ja myös Tuijan kolme urheilevaa tytärtä ovat sen hyviä ystäviä.

 Sodankyläläinen Tuija Jänkälä naureskelee saaneensa viime huhtikuussa täyteen puolet satasesta. 50 vuotta tuli siis täyteen.

– En olisi muuten juhlinut, mutta kun tyttäret halusivat juhlia ja tekivät kaiken, niin mamman ei tarvinnut muuta kuin mennä vaan.

Tuijan aviomies Hannu Jänkälä, 55, työskentelee Kemijoki Oy:llä voimalaitosesimiehenä. Pariskunnan tyttäret ovat 23-, 21- ja 19-vuotiaita. Tuija on alun perin kotoisin Rovaniemen maalaiskunnasta, mutta Sodankylään hän päätyi miehen myötä. Hannu oli kaiken lisäksi Tuijan isän työkavereita. Sodankylässä Jänkälät ovat asuneet jo vuodesta 1986.

– Tytöistä yksikään ei vielä ole naimisissa, mutta vanhin on kihloissa ja keskimmäinen on varmoilla puheilla. Nuorimmaisella ei vielä ole vakituista kaveria, Tuija selvittää.

– Vanhin tytär valmistui keväällä farmaseutiksi ja pääsi kotipaikkakunnalle töihin, keskimmäinen lukee Oulussa lääkäriksi ja nuorimmainen lähti äidin jalanjäljille eli opiskelemaan fysioterapiaa Rovaniemelle. Olemmekin viisastelleet, että voisimme tyttöjen valmistuttua perustaa vaikka oman laitoksen, kun sakissa on kaksi fysioterapeuttia, lääkäri ja farmaseutti.

Äidillä ja tyttärillä on ammatillisen suuntauksen ohella paljon muutakin yhteistä, sillä jokaisella on Suomen mestaruus hirvenhiihdossa tai -juoksussa. Mielilajeja ovat suunnistus ja hiihto, mutta päälaji on kuitenkin ammunta. Nuorin tyttäristä ampuu ilmapistoolilla ja hyvällä menestyksellä.

– Hirvenhiihto ja -juoksu ovat vähän harvinaisempia urheilulajeja, mutta täällä pohjoisessa ne palvelevat hyvin, kun täällä metsästetään syksyisin runsaasti. Ne ovat hyvää harjoitusta hirvimetsällä käyntiä varten. Opetan parhaillaan nelikuukautista hirvikoiran penikkaa, jonka nimi on Kide. Toinen koira on lintukoira Kamu, rodultaan pystykorva.

Tuija Jänkälällä on ollut oma firma pystyssä 13 vuotta. Hän aloittaa työpäivänsä yhdeksältä aamulla ja lopettaa neljän, viiden maissa iltapäivällä. Työrupeamaan mahtuu 6–8 asiakasta ja Tuija myöntää olevansa aika lailla puhki, kun päivä on päätöksessä. Hän naureskeleekin, ettei ehdi paljon telkkaria katsella, hyvä jos kympin uutiset illalla.

– Asiakkaina on enimmäkseen KELA:n lähettämiä vaikeavammaisia, mutta on paljon muitakin. Osa tulee lääkärin lähetteellä ja osa ihan muuten vaan. Täällä käy sekä nuoria että ikäihmisiä, ja vanhin on melkein satavuotias.

– Onneksi itsellä ei ole pahempia terveysongelmia, vaikka pari vuotta sitten oli käydä hullusti. Ajoin auton ympäri ja kuudes niskanikama murtui, mutta onneksi kyseessä oli stabiili murtuma eikä se liikkunut mihinkään. Selvisin oikeastaan säikähdyksellä, toivuin hyvin ja pääsin täysillä takaisin työelämään. Minulla ei ole minkäänlaista lääkitystä.

Mutta mitäs sitten tehdään, kun fysioterapeutin omat paikat kipeytyvät? Työ on rankkaa.

– Sitten pitää voidella paikkoja hieromavoide Relaxantilla, Tuija toteaa.

– Olen käyttänyt sitä jo kymmenkunta vuotta säännöllisesti eli ihan siitä lähtien, kun se tuli markkinoille. Käytän sitä ihan rutiinisti myös kaikille asiakkaille, mutta ihan loppuvaiheissa laitan myös normaalia hierontarasvaa. Joku voi sanoa, että hullu emäntä, kun tuollaista kallista voidetta käyttää, mutta kaikki asiakkaat ovat tykänneet siitä kovasti. Jos vain vahingossakin vaihdan ja kokeilen jotakin muuta, minulta kysytään aika herkästi, että etkö sä nyt hieronutkaan sillä samalla millä viimeksi.

Normaalisti Tuija lämmittää asiakkaan paikat esimerkiksi ultraäänellä ja rupeaa sitten hieromaan Relaxantin kanssa.

– Sitä ei edes tarvita kovin paljon, koska se ei niin äkkiä imeydy. Sillä on tosi mukava hieroa. Asiakkaat kehuvat sitä ja sanovat, että se auttaa varsinkin jalkojen kipeytyneisiin kohtiin. Se rentouttaa ja lämmittää. Jos sitten on ihan erikseen pahoja jalkaongelmia, olen käyttänyt myös Jalka-Relaxantia, mutta enimmäkseen kuitenkin perusvoiteella.

Itse Tuija voitelee sitä iltaisin pohkeisiin nukkumaan mennessä, kun aina välillä tahtoo tulla suonenvetoa. Tyttäret käyttivät voidetta innokkaasti kun he vielä asuivat kotona, ja kun he nytkin tulevat käymään, pyytävät mammalta vähän hierontavoidetta.

– Eikä sitä tarvitse nukkumaan mennessäkään laittaa kilokaupalla vaan vähempikin riittää. Se auttaa myös niska- ja hartiakipuihin. Se on tosi hyvä aine, en minä muuten sitä käyttäisi.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Tuula Lampela

Terveys-Hymy 11-10

Teksti:Detria
Avainsanat: hieronta, hierontavoide, fysioterapia

Kommentit

Oma kommentti