Aila Saarikoski kärsi vuosikaudet korkeasta kolesterolista. Sitten kaikki meni mukavasti päälaelleen vain kahden kuukauden punariisikuurin jälkeen.
Jämsäläinen Aila Saarikoski sai tietää ensimmäisen kerran jo vajaat 20 vuotta sitten, että hänellä on poikkeuksellisen korkea kolesteroli. Mittari näytti tuolloin miltei yhdeksää, mutta se ei sinänsä yllättänyt, koska Ailan äidin kolesteroliarvo oli tähtitieteellinen, lähes 15. Ailan isän kolesteroliarvot sen sijaan olivat normaalit.
Aila on työskennellyt parinkin eri leikkikoulun vetäjänä. Sitten tuli mies ja vei mennessään Jyväskylään. Pariskunta ehti saada yhden, tätä nykyä 30-vuotiaan tyttären ja olla onnellisesti naimisissa 16 vuotta, kunnes Ailan aviomies menehtyi laaja-alaiseen syöpään vain kuusikymppisenä vuonna 1994. Sen jälkeen Aila päätti palata hoitamaan vanhoja vanhempiaan lapsuudenkotiinsa Jämsään. Ailan äiti sai infarktin ja dementoitui. Hän kuoli vuonna 2002, isä eli tämän vuoden alkukesään.
Ailalla on miesystävä ja toisena seuralaisenaan kuusivuotias Tara-dobermanni, jonka kanssa hän tekee päivittäin lenkkejä. Ailan nykyinen elämänkumppani on jo eläkkeellä, ja 62-vuotiaan Ailankin eläkepäivät ovat ovella. Hän toteaa kuitenkin tomerasti, ettei hän tunne itseään tippaakaan vanhaksi eikä ole vielä edes vanhan näköinen. Isän kuolemasta johtunut masennus alkaa hellittää, ja pitkän putken päässä näkyy kirkasta valoa. Aila puhuukin jo uudesta elämästä.
Uusi elämä on kunnossa myös terveydentilan suhteen, vaikka välillä näytti huonolta.
– Mies oli jo silloin sairastunut syöpään, kun korkea kolesterolini todettiin. Olin silloin 45-vuotias. Lääkäri ei puhunut lääkkeistä mitään, kehotti vain lisäämään liikuntaa. Kun mies kuoli, verenpaineeni nousi muutamaksi vuodeksi oikein kunnolla: alapaine oli pitkälti yli sadan ja yläpainekin jossakin 180:n paikkeilla. Kun olin verenpainettani hoidattamassa ja lähdössä lääkärille, koirani kuoli sydänkohtaukseen rappusille, joten murhetta riitti. Verenpaine kuitenkin putosi itsestään normaalilukemille parin kolmen vuoden kuluttua.
Viime talvena Ailalle ilmeni niin omituisia tuntemuksia, että hän hakeutui lääkäriin. Hän väsyi isänsä hoitamiseen ja luuli saaneensa sydänoireita. Myös kilpirauhasongelmia esiintyi.
– Hakeuduin lääkärille kuitenkin flunssan takia. Meillä on täällä Jämsässä Viron lahjana naislääkäri, jolle kerroin kaikista murheistani, myös lievästä masennuksesta, ja hän laittoi minut kaikkiin mahdollisiin kokeisiin. Silloin elettiin helmikuun puoltaväliä. Viikkoa myöhemmin sain tulokset.
– Kaikki muut arvot olivat kunnossa, mutta kolesteroli oli 8,3, kun tavoitteena olisi alle viiden lukemat. Huono eli LDL-kolesteroli oli peräti 6,4, mutta sen sijaan hyvä eli HDL-kolesteroli oli 1,44, kun sen pitääkin olla yli yhden. Triglyseridiarvo oli 1,39, kun sen tavoitearvo on alle kahden.
Lääkäri oli totta kai tiukasti sitä mieltä, että nyt pitää aloittaa lääkitys, mutta Aila puhui hänet ympäri ja pyysi paria kuukautta armonaikaa.
– Lupasin ottaa itseäni niskasta ja yrittää saada kolesterolia putoamaan ihan omilla konsteillani. Hän suostui siihen viimein.
Aila alkoi lenkkeillä Taran kanssa entistä tiiviimmin ja tarkisti hiukan ruokailutottumuksiaan. Voita levisi leivälle aiempaa vähemmän, mutta mitään suurta ruokaremonttia hän ei tehnyt. Ja mikä tärkeintä, hän marssi Jämsän luontaistuotteeseen ja osti sen omistajalta Hertta Litjalta.
– Olin tiennyt punariisistä jo kauan ja olin syönytkin sitä aika ajoin verenpaineeni takia. Rupesin nyt ottamaan kaksi tablettia aamulla ja kaksi illalla, ja vähitellen aloin tuntea oloni paremmaksi. Painokin lähti putoamaan niin että lenkit Taran kanssa pitenivät. Jatkoin tätä systeemiä aina huhtikuun loppuun saakka, jolloin kävin kontrollissa. Tulokset jännittivät tietysti hirveästi.
Kun lääkäri soitti Ailalle, tämän äänessä oli aitoa ihmetystä. Ailan kokonaiskolesteroli oli nimittäin romahtanut vain kahdessa kuukaudessa 8,3:sta peräti 4,5:een!
– Olin niin kauhean onnellinen, että tuloksen kuultuani vain hypin itsekseni yksinäni ja hoin ääneen, että kiitos kiitos. Ihan niin kuin Wilson Kirwa, Aila hekottelee.
– Kerroin lääkärillekin, millä olin saanut kolesteroliarvoni putoamaan, mutta hän ei ottanut siihen kantaa. Olin niin innoissani, etten huomannut kirjata muita kolesteroliarvoja, mutta tottahan niiden täytyy olla kunnossa, kun kokonaiskolesteroli on noin alhaalla.
Aila syö nykyään yhden punariisitabletin aamulla ja toisen illalla. Hän on vieläkin aivan ihmeissään ja kertoo julistaneensa punariisin ilosanomaa kaikille niille, joilla tietää olevan kolesteroliongelmia.
– Moni tuli sanomaan, ettei kolesterolini voi pudota millään luontaistuotteella, kun äitini kolesteroliarvo oli noin korkea, mutta putosipa vaan. Olen nyt syönyt pari purkkia punariisiä. Aion jatkaa sen syömistä, jos kerran kolesteroliarvot pysyvät kurissa näin helpolla ja luonnonmukaisella tavalla.
Teksti:
Kuva: Ilkka Pietarinen
Terveys-Hymy 9-09
Kommentit
Oma kommentti