Kalle Lassila oli yksi hiihdon MM-kisojen suuryllättäjistä. Nuorukaiselta ei kukaan odottanut mitään, mutta hän sijoittui yllättäen miesten sprintissä 11:nneksi. Tähtäin on nyt vuoden 2010 Vancouverin olympialaisissa. Kalle on jo puolitoista vuotta syönyt hyljeöljykapseleita aamuin illoin – ja sanoo saaneensa aivan uutta energiaa.
Tammikuussa 22 vuotta täyttävä Kalle Lassila on yksi suomalaisen mieshiihdon tulevaisuudentoivoista. Kalle on jo kerran yltänyt sprintissä SM-pronssille, mutta hänen paras kansainvälinen saavutuksensa on viime kaudelta, jolloin hän sijoittui Sapporon MM-kisoissa 11:nneksi. Hänen edelleen ehti hyvä kilpakumppani Matias Strandvall, joka sijoittui yhdeksänneksi. Näistä nuorista miehistä kuulemme vielä paljon.
Kalle on kotoisin Keski-Pohjanmaan lakeuksilta, tarkemmin sanottuna Vetelin Räyringistä, ja niinpä hänen seuransa onkin Vetelin Urheilijat. Hiihto on ollut hänen päälajinsa pikkupojasta lähtien.
– Olinkohan eka luokalla, kun tein semmoisen päätöksen, että hiihtäjä meikäläisestä tulee, Kalle naureskelee. – Vielä tuolloin en ollut mitenkään erikoistunut pikamatkoille ja olin aika pitkään juniorisarjoissa normaalimatkojen hiihtäjänä. Siitä on aikaa nelisen vuotta, kun olin vielä 20-vuotiaiden nuorten sarjassa, kun kävin kesäaikaan Jämin hiihtoputkessa. Suomen sprinttereillä oli siellä harjoituskisoja, ja pääsin mukaan. Silloin huomasin, että sehän kulkee ihan hyvin.
Kallen tähtäimessä ovat seuraavat olympialaiset, jotka pidetään vuonna 2010 Kanadan Vancouverissa. Tämä kausi on arvokisojen suhteen välivuosi, joten Kalle on lisännyt harjoitteluaan pienellä riskillä ja silläkin uhalla, että tänä vuonna huippukunnon löytäminen saattaa olla pikkuisen vaikeampaa.
Kalle kuuluu Suomen A-maajoukkueeseen nimenomaan sprintterinä. Hän tunnustaa, ettei hänellä toistaiseksi ole sellaisia ominaisuuksia, että pärjäisi muilla matkoilla. Mutta kun treenimäärät lisääntyvät ja mies kehittyy, kaikki on jatkossa mahdollista. Tosin Kalle myöntää, että nykyaikana sprintterit ovat koko lailla oma rotunsa, jolle muut matkat ovat vieraampia.
– Sprintissä vauhdit kasvavat koko ajan ja siinä tarvitaan erityisiä ominaisuuksia. Se on tekniikkalaji, mutta myös voimaa, nopeutta ja anaerobista puolta on oltava. Ja pitäisi löytää taktistakin silmää, sillä ladulla tahtoo aina joskus olla ahdasta.
Kalle on sen verran vikkelä kintuistaan, että tyttöystävää ei ole vielä löytynyt. Likan on varmaan hiihdettävä tämä mies kiinni, ennen kuin alkaa tapahtua.
Huippu-urheilijat ovat nykyään hyvin tarkkoja siitä, mitä suuhunsa pistävät, mutta Kalle Lassilalla on repertuaarissaan valmiste, joka pistää helposti vastapelurin tavallista hiljaisemmaksi. Kalle syö aamuin illoin kaksi kapselia hyljeöljyä, ja on tehnyt niin jo puolentoista vuoden ajan.
– Serkkupoika tuo sitä maahan, ja firma antoi sitä kokeiltavaksi. Olen käyttänyt hyljeöljyä alusta lähtien ja olen ollut siihen oikein tyytyväinen. Olen nähnyt samoja valmisteita monella muullakin maajoukkuetason hiihtäjällä.
– Olen huomannut sen piristävän ja vireyttä antavan vaikutuksen, Kalle vakuuttaa eikä sano yhtään vetävänsä sukuun päin. – Kun leirioloissa treenataan ja pitää tosi paljon syödä, tuntui aikaisemmin aina, että maha oli joko liian täysi tai liian tyhjä, mutta nyt hyljeöljy on tasapainottanut tilannetta. Pakki toimii vähän paremmin.
– Urheilijoille suositellaan omega-3-rasvahappoja. Olen itse ajatellut asian niin, että hyljeöljyn imeytyminen on varmaan parempaa kuin kalaöljyn ihan sen takia, että se on peräisin toisesta nisäkkäästä. Olen jutellut asiasta lääkärien kanssa ja he suosittelevat kovasti hyljeöljyä. Rasvahapot olivat toki minulle tuttuja jo aiemmin, mutta en ollut niitä käyttänyt kovin paljon. Hyljeöljykapseleiden lisäksi otan päivittäin monivitamiinitabletin.
Kallea arvelutti alkuun, kun hän kuuli omega-3:n olevan peräisin hylkeestä, mutta sitten hän sai kuulla, ettei kyseessä ole uhanalainen laji. Kanadassa, mistä hyljeöljy on peräisin, hylkeitä on metsästetty kautta aikojen kantojen sen pahemmin kärsimättä.
Teksti:
Terveys-Hymy 1-08
en jaksanut lukea koko litaniaa, mut eikö näil eskimoil ja muil ketkä vetää hyljettä jatjuvasti napaansa oo paljon enemmän syöpiä kuin muilla?? Hylkeisiinhän kerääntyy kaik ympäristömyrkyt eniten meren eläimist muistaakseni, eli se siitä, vai onko nää öljyt sit muka puhdistettu nii perusteellisesti et kaik myrkyt on kokonaa pois??