Ikäihmiset elävät entistä vanhemmiksi

Vielä 1960-luvun alussa heitä oli vain 19, heinäkuun lopussa 2012 jo peräti 674. Viidenkymmenen vuoden kuluttua Suomessa on jo tuhansia satavuotiaita!


Sadan vuoden rajaa on edelleen hyvin vaikea saavuttaa, vaikka satavuotiaiden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä huimasti. Kun vielä muutama vuosikymmen sitten 90 vuotta täyttäneitä maassamme oli noin 4 000, heitä on nykyään jo lähes 30 000.

Ilmiön syy on yksinkertaisesti se, että kaikkein vanhimpien ikäluokkien elinolot ovat parantuneet vasta myöhäisemmällä iällä. Yhä useampi säilyy hengissä yhä kauemmin. Asiantuntijat arvelevat, että kun suuret ikäluokat pääsevät sadan vuoden tuntumaan, heitä on useita tuhansia, ja 90-vuotiaita voi olla jopa 100 000.

Vanhin suomalainen nainen on todistetusti ollut lähes 113-vuotiaaksi elänyt Lempi Rothovius, joka eli vuosina 1887–2000. Vanhin suomalainen mies on ollut Aarne Arvonen, joka kuoli 111-vuotiaana vuonna 2009.

Mutta kumpi olikaan se paljon puhuttu heikompi astia?

Naiset voittavat miehet

Mitä vanhemmaksi ikäluokat tulevat, sitä enemmän joukossa on naisia. On arvioitu, että joka viides tällä hetkellä kolmekymppinen suomalaisnainen saavuttaa sadan vuoden rajapyykin. Miehillä sataan vuoteen pääsee joka kymmenes nykyisistä 30-vuotiaista. Tänä vuonna syntyvistä lapsista jo joka kolmannen arvellaan saavuttavan sadan vuoden iän.

Naiset pärjäävät miehiä paremmin jo ikärakenteen alkupäässä. Miesten ja poikien puolella lukuja vievät alaspäin väkivaltakuolemat, alkoholi, liikenneonnettomuudet, itsemurhat ja hiukan myöhemmin mukaan alkavat tulla sydän- ja verisuonitaudit. Viimeksi mainituissa naiset seuraavat mukana vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin.

Naiset ovat jossakin mielessä myös käyttäytymistavoiltaan erilaisia kuin miehet, sillä naiset osaavat välttää riskielämäntapoja. Kyse on kuitenkin vain osittaisselityksestä; kyse on pitkälti myös estrogeenin suojavaikutuksesta, eli perussyy on biologinen.

Raskaan työn raatajat

Jos joku pääsee sataan vuoteen saakka, sitä voidaan selittää hyvillä geeneillä vain noin kolmanneksen verran: olisi parempi sanoa, että lyhytikäisyys periytyy. Jos suvussa on pahoja sairauksia kuten esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, Alzheimerin tautia tai syöpää, ne johtavat ennenaikaiseen sairastavuuteen ja tappavat.

Pitkäikäisyyden ovet aukeavat vasta sitten, jos on suhteellisen puhdas perimä näiden pahojen ominaisuuksien suhteen. Varsinaista pitkän iän salaisuutta tutkijatkaan eivät silti ole pystyneet löytämään, sillä lopullisen niitin antavat elintavat ja psykososiaaliset tekijät. Esimerkiksi helppo elämä ei missään tapauksessa selitä pitkää ikää.

Voi tietysti ajatella niinkin, että jos elää hyvin suojatusti ja välttyy kaikenlaisilta sairauksilta ja kriiseiltä, mahdollisuudet paranevat. Silti suurin osa tämän hetken satavuotiaista on miltei kiertokoulutason porukkaa, raskaan ja kovan ruumiillisen työn raatajaa.

Viidenkympin rajapyykki

Ylipainolla on ilman muuta merkitystä. Supervanhusten joukossa on vain aniharva pyylevyyteen taipuvainen nainen, ja miehet ovat järjestään hyvin kuivahkoja tapauksia.

Sataan vuoteen voi päästä, mikäli viisikymppisenä on terve, ei ole kroonisia sairauksia, ei sydän- tai verisuonitauteja, kolesteroli on kunnossa ja verenpaine samoin. Viisikymmentä vuotta on monessa mielessä hyvä vedenjakaja. Viimeistään silloin kannattaa analysoida omat riskit ja silmäillä sukuaan taaksepäin – ja ennen muuta tutkia elämäntapojaan.

Tässä vaiheessa on vielä hyvin paljon korjattavissa. Valtaosa satavuotiaista miehistä on joskus tupakoinut, mutta sittemmin he ovat lähes järjestään lopettaneet polttamisen. Hyvin harva tupakoitsija on enää tuossa iässä hengissä, jos on polttanut koko ikänsä.

Yksi keskeisistä pitkän iän salaisuuksista on iloinen mieli. Yleensä kaikki tervaskannot ovat hyvin positiivisia ihmisiä.

Vähemmän on enemmän

Satavuotiaiden ruokavalio on yleisesti ottaen hyvin niukka, paikka paikoin suorastaan spartalainen. Aikoinaan 1900-luvun alussa kansalaisten ruokavalio oli melko yksinkertainen. Siihen kuului viljatuotteita, perussärvin oli peruna ja erilaisia keittoja sekä kalaa syötiin paljon. Lihaa ja rasvoja käytettiin melko niukasti. Leipä oli valmistettu rukiista tai ohrasta.

Tämän hetken ravitsemustietelijät pitävät vuosisadan alun ruokavaliota lähes ihanteellisena. Sata vuotta sitten syötiin runsaasti naurista ja lanttua, mutta ei suuremmin muita vihanneksia tai juureksia. Senaikainen ruokavalio oli kalorien kulutukseltaan melko niukkaa, ja valtaosa tämän päivän satavuotiaista on edelleen pitäytynyt samankaltaisessa päiväjärjestyksessä. Iän myötä tietysti myös kalorinkulutuksen tarve vähenee.

Yksi tärkeimmistä gerontologian saamista tieteellistä tuloksista on se, että rajoittamalla koe-eläinten ravinnon kalorimäärää on niiden maksimaalinen elinikä voitu pidentää jopa kolminkertaiseksi. Arvostetut gerontologit suosittelevatkin, että on hyväksi välttää kaikkea ylimääräistä.

Okinawalla ennätysmäärä

Japanin Okinawan saarella elävät maailman pitkäikäisimmät ja terveimmät ihmiset. Satavuotiaita on suhteellisesti eniten koko maailmassa, heidän osuutensa on yli viisi kertaa suurempi kuin Suomessa. Okinawalaisten pitkäikäisyyden salaisuus on terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta ja hyvä painonhallinta. Kun okinawalaiset hylkäävät perinteisen ruokavalion, he lihovat ja sairastuvat sydäntauteihin, syöpään ja diabetekseen kuten kaikki muutkin.

Okinawalaisten hoikkuuden ja laihuuden salaisuus on niukkaenerginen ruokavalio. Se hidastaa vanhenemista vähentämällä happiradikaalien tuotantoa sekä tulehdussoluissa että solun voimalaitoksissa, mitokondrioissa. Terveellinen ruoka ehkäisee sydäntautien, syövän ja diabeteksen sekä metabolisen oireyhtymän syntymistä ja lisää useilla vuosilla laadukasta elinaikaa.

Koko maailmassa arvioidaan olevan tätä nykyä jo 450 000 satavuotiasta.

Teksti: Reijo Ikävalko

Terveys-Hymy 12-12

Teksti: Hymy
Avainsanat: ikäihminen, vanhus, ruokavalio

Kommentit

Oma kommentti