Virpi Kotajärvi on koko ikänsä tehnyt raskaita ruumiillisia töitä, jotka ovat jättäneet jälkensä niska-hartiaseutuun, vaikka Virpi on vasta kolmevitonen.
Virpi Kotajärvi, 35, on käynyt syntymässä Lapualla, mutta hän asustaa nykyään Kangasalan keskustan tuntumassa. Virpi on töissä postissa, ja päivärutiineihin kuuluu muiden töiden ohella myös vajaan kolmen tunnin postinjakolenkki kärryjen kanssa – satoi tai paistoi. Tätä ennen Virpi työskenteli puutarha-alalla, joten lihakset ovat joutuneet koville.
Virpi ei ole naimisissa eikä hänellä ole lapsia, mutta hän on seurustellut ”koko ikänsä” saman miehen kanssa. He eivät kuitenkaan asu yhdessä, ja kun Virpillä on yksiö, miehellä kaksio ja kun vielä on olemassa mökkikin, valinnan varaa yhteiselolle on. Voi vaikka joka ilta kysyä, mennäänkö teille vai meille.
– Terveys on totta kai vielä tässä iässä muuten ihan hyvä eikä minulla ole vakituista lääkitystä, vaikka kilpirauhasen vajaatoimintaa hiukan epäillään. Myös kolesteroli on koholla, sillä se on 6,9, mutta hyvän eli HDL-kolesterolin osuus on niin poikkeuksellisen suuri, ettei lääkärien mielestä lääkityksen tarvetta ole. Koholla oleva kolesteroli saattaa liittyä myös kilpirauhaseen. Syön hyvin terveellisesti, joten korkea kokonaiskolesteroli ei ole ainakaan ravinnon syytä.
– Koska olen aina tehnyt raskasta fyysistä työtä, se on käynyt lihasten päälle, mutta en ole koskaan syyttänyt työtä vaivoistani, sillä minulla on myös skolioosi.
– Niska-hartiaseutua on särkenyt, mutta ajoittain minulle ilmaantui ikävää hermosärkyä myös päähän. Yhteen ja samaan kohtaan tuli ihmeellisiä pistoksia. Pahimmat säryt olivat lapaluun seutuvilla ja niskan yläosassa lähellä kallonpohjaa. Sain vaivoihini hermosärkylääkettä, joka nosti kipukynnystä, mutta inhoan kovia lääkkeitä ja yritän hoitaa vaivojani luontaistuotteilla ja homeopaattisilla jutuilla. En käyttänyt hermosärkylääkkeitä kuin vähän aikaa.
Virpi sai lihassärkyihinsä apua akupunktiosta, mutta se kävi kukkaron päälle.
– Kerran satuin näkemään hyvän ystäväni Katin luona käydessäni hänen kaapissaan kummallisen vehkeen. Kysyin ihmeissäni, mikä se oli, ja sain kuulla sen olevan Kipukoukku. Sen jälkeen kun hän kerran näytti, kuinka sitä käytetään, painelin sillä kipeitä paikkojani joka kerta hänen luona käydessäni. Ekasta kerrasta on nyt pari vuotta.
Noihin aikoihin Virpi oli vielä puutarhassa töissä. Hänen pomonsa huomasi Virpin säryt ja osti hänelle Kipukoukun.
– Kai se sääli mua, Virpi nauraa. – Aloitin siitä paikasta sen käytön ja nykyään se roikkuu vakituisesti sohvan käsinojalla. Se on mulla käytössä ihan päivittäin ja aina kun siltä tuntuu, painelen sillä kireitä ja kipeitä lihaksia. Yksi jakso vie viitisen minuuttia, mutta varmaan se on käytössä joka päivä yhteensä puolen tunnin verran. Mulla on ollut monenlaisia virityksiä, joita on tarkoitettu niskan ja hartioiden hieromiseen, mutta ne ovat kaikki jääneet kaappiin. Tämä Kipukoukku on ihan toista maata. Sillä pystyy vetään koko ropan, Virpi toteaa aidolla Mansen murteella.
Virpi nimittää Kipukoukkua oikeaksi ensiapuvälineeksi ja luonnehtii itseään sen massakäyttäjäksi.
– Se toimii tosi hyvin lihaskramppeihin, noidannuoliin ja ylipäätään kovettuneisiin lihaksiin. Lihakset tahtovat helposti jäykistyä ja mennä kramppiin, jos koko ajan tekee yhtä ja samaa liikettä, Kipukoukku vapauttaa krampin, koska se vilkastuttaa verenkiertoa. Tämä on periaatteessa ihan samaa kuin paineluakupunktio, mutta hei, tää tulee pikkaisen halvemmaksi!
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuva:
Terveys-Hymy 04-08
Kommentit
Oma kommentti