Maija Huhtikorp Terveys-Hymyyn.

Jalkaihottuma kiusasi Maijaa 25 vuotta – karnosiini toi pysyvän avun

Malmin Luontaistuotteen omistaja Maija Huhtikorpi on eräs maamme pitkäaikaisimmista alan toimijoista, sillä hän aloitti jo vuonna 1985. Matkan varrella on sattunut kaikenlaista!

O­lympiavuonna 1952 syntyneellä Maija Huhtikorvella on mittarissa jo 67 vuotta, mutta eläkkeelle jääminen ei kuulosta omalta. Ei, hän kertoo kulkevansa Aira Samulinin jalanjäljissä.
Maija on kotoisin Saalahdelta, joka nykyään kuuluu Jyväskylään. Maijasta tuli ylioppilas ja hän suoritti laboratoriohoitajan tutkinnon 1975, sai vyöhyketerapeutin paperit 1984 ja vuonna 1999 hän valmistui fytonomiksi.
Kiinnostus luontaisalaan heräsi parikymppisenä, kun hän sai käsiinsä vielä silloin ilmestyneen Uusi Maailma -lehden, jossa oli juttu, kuinka joku oli saanut astmansa parannettua valkosipulilla ja paastolla. Se kolahti, ja Maija siirtyi kasvissyöjäksi.
– Olin sittemmin töissä Työterveyslaitoksella ja kiersimme ympäri maata kenttäklinikan kanssa tekemässä työterveystarkastuksia. Reviiri ulottui Ahvenanmaalta Rovaniemelle ja idässä Ilomantsiin. Porukat nauroivat, että kävin aina paikallisissa luontaistuotekaupoissa ostamassa myslipatukan ja heti sen jälkeen R-kioskilta Tuplan. Olin kymmenkunta vuotta labrahoitajakuvioissa.
– Sen jälkeen lähdin töihin antroposofilääkäri Jussi Timgrenin vastaanottoon ja perustin hänelle labran. Heitin samaan aikaan viikonloppukeikkoja erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan yrityksessä Kruunuhaan lääkärikeskuksessa, ja näinä aikoina opin tuntemaan myös tohtori Matti Tolosen, jonka tiesin jo Työterveyslaitoksen ajoilta. Samoihin aikoihin tutustuin myös tulevaan mieheeni Jarmo Huhtikorpeen, joka oli peruskoulutukseltaan puuseppä, mutta työskenteli Wärtsilässä laivamaalarina.
– Ikävä kyllä Jarmolta löytyi imusolmukesyöpä, jolloin hänkin kiinnostui kasvisravinnosta, ja niin me lähdimme seikkailemaan Elävän Ravinnon Instituuttiin Ahvenanmaalle.
– Jarmo oli erittäin lahjakas elävän ravinnon toteuttaja. Hän teki hapankaalia, kasvatti ituja, versoja ja vehnänorasta, joita myi ympäri Suomen. Kun Ahvenanmaan seikkailu päättyi, tarvitsimme paikan, missä myydä tuotteitamme, ja niin ostimme Malmin Luontaistuotteen vuonna 1985.

Syntyi kaksi tervettä lasta

Jarmo Huhtikorven syöpä vaihteli aaltoilevasti riippuen ihan siitä, kuinka paljon hän muisti pitää itsestään huolta. Syöpä oli kuitenkin remissiossa silloin, kun pariskunta osti kesällä 1985 Malmin Luontaistuotekaupan.
– Kun kauppa tapahtui, hän teki sen jälkeen liikaa töitä ja stressaantui, mikä vaikutti syöpään. Hänelle määrättiin sytostaattipillereitä, mutta hän lopetti ne kahden kuukauden käytön jälkeen, sillä annoimme lapsille mahdollisuuden tulla. Niin sitten Kuutti syntyi 1987 ja Roosa 1989. Sitten syöpä aktivoitui jälleen ja muuttui tyypiltään nopeasoluiseksi, kun se aiemmin oli ollut hidastyyppinen. Jarmo kuoli 8.5.1990. Ehdimme olla yhdessä yhdeksän vuotta.
Lapsille ei todennäköisesti ehtinyt jäädä isästään minkäänlaista mielikuvaa. Kun Jarmo kuoli, Roosa oli alle kahdeksankuukautinen ja Kuutti kaksi- ja puolivuotias. Mutta kun lapset kasvoivat, he ryhtyivät pontevasti hankkimaan heille uutta isää.
– Ehdotuksia sateli. Kehotettiin etsimään itselleni uutta miestä ja heille uutta isää vaikka kirjastosta tai Riitta Väisäsen televisio-ohjelmasta, Maija nauraa.
– He olivat hyvin aktiivisia. Vuonna 1995 Kuutti löysi mummolan pellolta seitsemän nelilehtistä apilaa ja sanoi, että etkö äiti sinäkin nyt toivo, että me saataisiin uusi isä. He halusivat isän lisäksi myös isoveljen!
Lasten toiveet toteutuivat täydellisesti.
– Meillä oli kesällä 1995 kaupan 10-vuotisjuhlat. Naapuriin oli juuri muuttanut äskettäin eronnut Leo Vladimirov 12-vuotiaan poikansa kanssa ja ajattelin, että täytyyhän uusi naapuri kutsua juhliin. Siitä se alkoi. Leo on rakennusalan miehiä, hän on ollut muun muassa isänsä kanssa rakentamassa Tallinnan Viru-hotellia.
Yhteinen taival ei kuitenkaan alkanut ilman pientä muodollisuutta.
– Laitoin Leon Antioksidanttiklinikalle tutkittavaksi. Minulta oli jo yksi mies kuollut, joten varmuus paras! Läpi meni ja riiataan edelleen. Kimpassa on pysytty jo melkein 25 vuotta.
– Leo on silloin tällöin auttanut minua myös kaupassa. Hän kävi Vogelin fytoterapiakurssin vuonna 1999, jotta ymmärtäisi paremmin ammattiani. Hän onkin ilokseni kiinnostunut alasta todella paljon.

Jalkaan tuli sitkeä ihottuma

Ihan ilman terveysmurheita ei Maija ole selvinnyt, vaikka omistaa terveyskaupan. Oikean jalan jalkapöydän päälle ilmaantui jo 1980-luvun alussa sitkeä ja kutiseva ihottuma, joka ei talttunut, ei sitten niin millään.
– Kun olin töissä Työterveyslaitoksella, työterveyslääkäri määritteli sen aikuisiällä puhjenneeksi psoriksi. Hain siihen apua sekä Suomen että Ruotsin luontaistuotekaupoista. Jossakin vaiheessa lääkäri passitti minut allergiasairaalaan, missä ihottuma todettiin neurodermatikseksi. Sitä on myös epäilty atooppiseksi ihottumaksi.
– Sain pari kertaa nivusiin imusolmuketulehduksen, kun raavin jalkaani. Pelästyin tietysti pattien ilmaannuttua, että kyseessä on sama tauti kuin Jarmollakin, mutta onneksi ei ollut. Tilanne oli alkuun hyvin pelottava.
Parikymmentä vuotta sitten tohtori Matti Tolonen lanseerasi aivan uuden antioksidanttivalmisteen, karnosiinin. Maija päätti ruveta kokeilemaan sitä, mutta ei suinkaan ihottumaa varten.
– Lähdin mukaan ihan kauneusajatuksella. Halusin varjella ihoani, ettei tulisi liikaa ryppyjä. Rupesin syömään 125 mg valmistetta, ja kului jonkin verran aikaa, kunnes yhtenä kauniina päivänä huomasin ihottuman menneen kiinni ja jäljelle jäivät vain valkoiset läiskät. Se ehti jyllätä 25 vuotta ja oli tosi inhottava, Maija kertoo.
– Otan edelleen karnosiinia kaksi tablettia päivässä, mikä tekee jo 1200 mg, ja voi olla, että otan vielä kolmannenkin.
Maijalla on nimittäin harrastus, joka ei ole ihan tavanomainen 67-vuotiaalle. Hän kiipeilee.
– Molemmat lapset kiipeilevät ja niin minäkin innostuin ja aloitin Tapanilan Erällä. Seinällä oli yksi lippa, jonka yli en meinannut millään päästä, kunnes yhtenä kauniina päivänä tunsin lihasvoimieni kasvaneen, ja laitoin senkin karnosiinin ansioksi. Se on vahvistanut lihasvoimiani. Yleensä olen ottanut tabletit aamupäivällä, mutta nykyään otan karnosiinin aina kiipeilyn jälkeen palautumiseen.

Sairauksien kuningatar?

On Maijalla muitakin terveysmurheita ollut.
– Vuonna 1996 minulla diagnosoitiin masennus, mitä oli aluksi vaikea uskoa. Tein kuitenkin työssäni omituisia virheitä. Epäilin syyksi tulevia vaihdevuosia ja sain lääkäriltä masennuslääkkeitä, mutta ne eivät sopineet minulle. Kävin yhä noin kolmen vuoden välein epäsäännöllisen säännöllisesti Kaarlo Jaakkolan vastaanotolla, sillä halusin pitää hyvää huolta itsestäni – etenkin Jarmon kuoleman jälkeen.
– Jaakkola totesi rasvahappoarvojeni olevan ihan pielessä. Hän sanoi, että jos et syö kalaa viitenä päivänä viikossa, sinun täytyy ottaa kalaöljyjä joko purkista tai pullosta. Niin sitten aloin ottaa sekä kalanmaksaöljyä että EPAa. Ne alkoivatkin toimia, ja Jaakkola oli tyytyväinen. Hän sanoi, että olet vihdoinkin saanut EPA-arvosi nousemaan. Otan edelleenkin yhden E-EPAn, yhden CardiOmegan ja myös kalanmaksaöljyä.
Maijalla on myös kilpirauhasen vajaatoimintaan luonnonmukainen lääke, samoin astmaan, joskin viimeksi mainittua lääkitystä hän tarvitsee onneksi harvoin. Ravintolisiä hän syö säännöllisesti.
– Pahinta on ollut stressi, mutta sitä paremmin menee, mitä paremmin osaan mieleni hallita. Käyn joogaamassa ja yritän panostaa enemmän nukkumiseen. Astma on tulehdussairaus, ja pidän sen kurissa sekä syömällä terveellisesti että ravintolisien avulla.
Ongelmia on ollut myös Leolla, 74.
– Hänellä oli infarkti nelisen vuotta sitten, ja tarvittiin pallolaajennus. Lääkäri määräsi hänelle statiineja, joista hän kieltäytyi. Hän sanoi, että ei käy. Hän oli nähnyt niin monen statiineja syöneen jonkin ajan kuluttua tulleen vastaan rollaattorin kanssa. Leon kokonaiskolesteroli oli silloin 4,5 ja paha kolesteroli LDL 1,8. Silloin lääkäri sanoi, että sen pitää olla 1,7. Kun Leo kieltäytyi, lääkäri sanoi, että hänen on pakko määrätä statiineja tai muuten hän tekee virkavirheen.
– Nyt Leo kävi kontrolleissa joulukuun alussa, jolloin LDL oli enää 1,2. Hän olikin syönyt berberiiniä. Leo ottaa edelleen päivittäin myös yhden E-EPAn ja yhden CardiOmegan ja voi hyvin.
Mutta palataanpa vielä Maijaan.
– Ystävätär sanoo, että olen sairauksien kuningatar, mutta tavoitteena on edelleen terve vanhuus, hän toteaa.

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Kari Pekonen
Avainsanat: ihottuma, karnosiini, Maija Huhtikorpi, Antioksidanttiklinikka

Kommentit

Oma kommentti