Johanna selätti unettomuuden

Mainos

Johanna Kivinen tietää, kuinka raskaaksi elämä voi muodostua, kun uni ei tule, ei sitten niin millään. Lääkkeistä ei hänelle ollut mitään hyötyä, ja Johanna kannustaakin kaikkia unettomia hakemaan ratkaisua lääkkeettömistä hoidoista.

Helsinkiläisen Johanna Kivisen, 37, unettomuusongelmat alkoivat vaivata kolmenkympin tienoilla. Hänen työpaikallaan oli noihin aikoihin pahoja johtamisongelmia ja runsaasti yt-neuvotteluja, mikä lisäsi stressiä ja aiheutti työperäistä uupumusta. Johanna alkoi nähdä myös öisin pahoja painajaisia 20 vuotta aiemmin tapahtuneesta tragediasta.
Kun Johanna oli 10-vuotias, hän joutui silloisella kotipaikkakunnallaan Loimaalla onnettomuuteen, joka on leimannut hänen elämäänsä siitä lähtien.
– Oli kevätaika ja meitä oli kolme samanikäistä tyttöä koulumatkalla. Meidän kaikkien pyörät osuivat yhteen, jolloin menimme nurin. Yksi meistä, paras ystäväni, kaatui autotielle, jäi vastaan tulleen rekan alle ja kuoli välittömästi. Itselleni ei tullut mitään vammoja, vaikka kaaduinkin.
Johanna oli jo sen verran iso tyttö, että hän ymmärsi asian vakavuuden.
– Jotenkin ajattelin, että se oli minun vikani ja minun syyni, vaikka olin itsekin onnettomuuden uhri. En kehdannut puhua koko asiasta pariinkymmeneen vuoteen. Lapsuusvuosinani nukuin ihan hyvin ja tavalliseen tapaan, mutta kehittelin kaikenlaisia uskomuksia ja suojamekanismeja, jotka sitten kolmekymppisenä lähtivät purkautumaan.
– Kun onnettomuus sattui, ajan henki oli ihan toinen kuin nykyään. Ei ollut terapiaa tai lapsipsykologin apua, emme saaneet koskaan mitään apua. Onneksi minulla on ollut tosi hyvä ja ymmärtäväinen perhe. Jos perhepohja ei olisi ollut niin positiivinen, seuraukset olisivat voineet olla paljon tuhoisemmat. Minulla oli myös hyvä sosiaalinen verkosto ja esteratsastusharrastukseni osaltaan kannatteli minua.
Mutta miksi ihmeessä ahdistus alkoi vasta 20 vuotta tragedian jälkeen?
– Mitään yksittäistä laukaisevaa tekijää ei ollut, vaikka aikaisemmin saatoin ajaa pyörällä ojaan, kun rekka alkoi lähestyä. Onnettomuus alkoi vain tulla uniini, kun samaan aikaan töissä oli vaikeaa. Tuli työperäistä stressiä ja kyseenalaistamista. Mitä tämä on ja miksi minä tänne ajauduin, ja siinä vaiheessa uniongelmat ja työuupumus alkoivat tosissaan vaivata.
– Ajattelin joutuneeni väärälle alalle, vaikka näin jälkikäteen en noita aikoja vaihtaisi ja olen kiitollinen saamistani kokemuksista.

Laulua ja teknologiaa

Johanna Kivisellä on niin monta mielenkiinnon kohdetta, että hänen pitää oikein miettiä, millä tittelillä hän jutussa haluaa esiintyä. Lopulta sovimme, että hän on freelance-yrittäjä.
– Mulla on tutkinto tietojenkäsittelystä ja toimin monta vuotta informaatioteknologian alalla konsulttina. Minulla on myös muusikon tutkinto, olen valmistunut konservatoriosta.
Johannan laji musiikin puolelta on laulu. Hän on esiintynyt bilebändi The Slingin kanssa yrityskeikoilla ja häissä, mutta hän kuuluu myös omaa musiikkia esittävään Pusuki-yhtyeeseen. Erityisesti hän sanoo pitävänsä ravintolakeikoista ja 90-luvun brittipophittien esittämisestä.

”Jäin vain valvomaan”

Kun Johannan piti ruveta nukkumaan, uni ei tullutkaan silmään.
– Uni ei aina tullut myöhemminkään yöllä. Aika usein yöt menivät valvoessa ja asioista murehtiessa. Yöllä ajatukset saavat vauhtia ja kierroksia, mikä on tosi kamalaa. Kävin työterveydessä, mutta sieltä tulin kotiin vain unilääkeresepti taskussani. Olisin toivonut saavani vaikka Uniliiton esitteen, mutta minulta ei edes kysytty, mitä kuuluu ja kuinka menee.
– Kokeilin useita eri nukahtamis- ja unilääkkeitä, myös antihistamiineja, mutta mikään ei tuonut ratkaisua. Sain nukahtamislääkkeen avulla nukuttua joitakin pätkiä, mutta se ei ollut palauttavaa unta eikä hyvää oloa tullut. Lopulta en enää tiennyt, kumpi on pahempaa, lääkkeitten tuoma aivosumu vai valvominen. Olin kuitenkin tarkkana lääkkeitten kanssa enkä jäänyt koukkuun.
– Eräänä unettomana yönä löysin Leeni Peltosen kirjan sekä Facebook-ryhmän. Vertaistuki tuli tarpeeseen, en ollutkaan ainoa, joka valvoo. Ymmärsin, että en ehkä olekaan epänormaali ja viallinen. Ensimmäistä kertaa joku ymmärsi, mitä käyn läpi. Tulin näkyväksi ja Leenin tarina normalisoi kokemustani.
– Tärkeä hetki univaikeuksieni kanssa oli myös pääsy yksityisen lääkärin, joka sattui olemaan myös unilääkäri, lähetteellä unitutkimuksiin. Pääsin tutkimuksiin kuitenkin vasta vuosien jälkeen, kun fyysinen terveyteni oli jo alkanut oireilla. Kärsin muun muassa infektiokierteestä. Huonon nukkumisen seuralaiseksi liittyivät myös ikävät hermosäryt öisin. Unitutkimuksen myötä oli helpottavaa ymmärtää omaa nukkumista ja esimerkiksi autonomisen hermoston toimintaa, sekä mahdollisuuksiani vaikuttaa hermostoon ja palautumiseen. Samaan aikaan löysin Taina Laanen Unen lahjoja -kirjan. Kuuntelin sitä öisin ja itkin liikutuksesta, sillä kirjan antama vertaistuki tuli sanoista sydämeen asti.
– Lääkärissä olen juossut tosi paljon unettomuuteni takia. Kesti kauan, etten saanut muuta kuin lääkkeitä, mutta lopulta pääsin psykoterapiaan, missä purettiin vanhaa traumaani. Kävin psykoterapiassa kolme vuotta ja se auttoi, se oli täysin ratkaiseva tekijä. On minulla vieläkin unilääkkeitä hätätilanteita varten, mutta tarvitsen niitä enää hyvin harvoin. Jos nukkumisen kanssa tulee haasteita, otan käyttöön kognitiivis-behavioraalisia unenhoitomenetelmiä.
– Ja jos en saa joskus unta, en enää panikoi unettomuuttani. Jos välillä ei nukuta, ei se niin vakavaa ole.

Nyt jo kahdeksan tunnin yöunia

Johannan psykoterapia loppui kaksi ja puoli vuotta sitten. Nykyään tilanne on oikein hyvä, ja parhaimmillaan hän nukkuu yhtä soittoa kahdeksan tuntia kertaakaan välillä heräämättä. Hän vannoo lääkkeettömän uniterapian nimeen.
– Vanhaa traumaa on käsitelty traumaterapiassa, eikä se enää oikeastaan kiusaa. Jos se tulee mieleen, en enää ahdistu. Se on osa elämääni enkä koe siitä syyllisyyttä tai häpeää. Onnettomuus ei ollut kenenkään vika, meillä vain osuivat vahingossa pyörät yhteen ja sitten kävi niin kuin kävi.
Koska Johanna on nyt selättänyt – voisiko sanoa pahimman painajaisensa – hän on halunnut auttaa kohtalotovereitaan. Ja heitä tässä maassa riittää.
– Olen ollut Suomen Unettomat ry:n uusi hallituksen jäsen ja yhdistyksen tuore varapuheenjohtaja. Olen ollut myös Uniliitossa (www.uniliitto.fi) hetken aikaa auttamassa sisällöntuotannon kanssa. Lähdin mukaan toimintaan, koska vertaistuki on hyvin tärkeää unettomuuden hoidossa. Meillä on tarjolla vertaistukiryhmiä ja pyrimme jatkossa järjestämään tietoiskuja ja webinaareja unettomuudesta ja nimenomaan sen lääkkeettömästä hoidosta. Meillä on myös omat nettisivut www.suomenunettomat.fi
Johanna vakuuttaa, että yhdistykseen liittyminen kannattaa.
– Kun tapaa muita, joilla on sama haaste, se normalisoi tilannetta. Kukaan ei saa jäädä yksin unettomuutensa kanssa. Jos ei saa unta, ei se tarkoita, että olisi jotenkin huono tai epäonnistunut vaan unettomuus on asia, joka koskettaa monia.
Johannalla on myös terveisiä uusille unettomille.
– Unettomuutta voi hoitaa! Eikä tarvita välttämättä lääkkeitä. Kannustan hakemaan tietoa Suomen Unettomat ry:n sivuilta. Jaan myös omia ajatuksiani ja kokemuksiani unettomuudesta ja inhimillisestä elämästä instagramissa nimimerkillä @johisk ja blogissani sivuilla www.johiskivinen.fi

”Näen värillisiä unia”

Johanna sanoo omaavansa hyvin vilkkaan mielikuvituksen. Hän katselee pelkästään värillisiä unia. Unien joukossa on yksi toistuva, hyvin mieluisa teema.
– Pääsen usein unissani meidän talliin. Harrastin nuoruudessani kilparatsastusta ja kuuluin esteratsastuksessa jopa maajoukkueeseen. Ehdoton suosikkiuneni on se, kun näen unta vanhoista hevosistani ja pääsen näin palaamaan onnellisiin hetkiin.
– Nyt aktiivinen hevosharrastus on jäänyt vähemmälle, mutta käyn vieläkin satunnaisesti ratsastamassa. Haaveena on, että vielä jonain päivänä palaan hevosten pariin.
Johanna on koko ikänsä ollut hyvin urheilullinen ihminen ja takana on myös kilpaurheilua.
– Olen pelannut salibandya, pesäpalloa, harrastanut nyrkkeilyä ja kamppailulajeja, nyt uusin laji on voimanosto. Rautaa nousee, mutta ei vielä tarpeeksi, sillä olen aloittanut harrastuksen vasta tänä vuonna. Olen edennyt kaikessa rauhassa terveys edellä. Käyn myös joogaamassa, luen paljon kirjoja, uin mielelläni luonnonvesissä erityisesti talvella ja meditoin päivittäin. Nykyään terveys, armollisuus ja palautuminen ovat tärkeintä.
– Olen tehnyt vahvasti hyvinvointiin suuntautuvan elämänmuutoksen. Olen opiskellut hyvinvointiasioita sekä palautumista ja olen suorittanut ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin tutkinnon. Tapaan asiakkaita erilaisissa jaksamiseen, elämänhallintaan ja työelämään liittyvissä haasteissa. Nyt on voimia tehdä enemmän kaikkea kivaa, kun uniasiat ovat paremmassa kunnossa, hän sanoo.

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Johanna Kivisen arkisto
Avainsanat: unettomuus, Johanna Kivinen

Kommentit

Oma kommentti