Johanna Lankilla on peräti 20 vuoden kokemus Karin Havupuu-uutejuomasta. Flunssapöpöt eivät häntä ole kiusanneet, minkä Johanna laittaa pitkälti juoman ansioksi.
Johanna Lanki, 49, on alun perin kotoisin Seinäjoelta, mutta ”aviolliset puuhat” heittivät hänet aikoinaan Poriin. Johannalla on 29-vuotias tytär, jolla on miehensä kanssa kaksivuotias pojanvesseli. Johannasta on siis tullut mummi jo 50-vuotispäiviensä kynnyksellä. Ne juhlat juhlitaan elokuun lopussa.
– Ainoa harmi on vain siinä, että tyttären perhe asuu Haminassa eli ihan toisella puolella Suomea, Johanna huokaa.
Johannan aviopuoliso toimii kirjastoamanuenssina Raumalla sijaitsevassa Turun yliopiston kirjaston yksikössä. Johanna taas opettaa etänä kahta erikoiskoululaista Porissa. Nuoret ovat 14- ja 15-vuotiaita. Toinen heistä on pakolaistaustainen, joka sai juuri Suomen kansalaisuuden. Johanna opettaa nuorille suomea ja paljon muutakin.
Aiemmin Johanna on ehtinyt tekemään vaikka mitä. Hän on ensinnäkin koulutukseltaan sosionomi. Johanna on asunut useita vuosia Berliinissä, missä hän toimi muun muassa Suomi-koulun opettajana. Hän työskenteli samassa kaupungissa vuosikausia lastenkenkiä myyvässä yrityksessä, jonka ainoa työntekijä hän oli. Asiakkaita oli kuitenkin runsaasti.
Sitten Johanna vaihtoi taas alaa, keskimäärin noin 180 astetta. Hän nimittäin palasi Suomeen ja kävi erä- ja luonto-oppaaksi valmistavan koulutuksen Eerikkilän Urheiluopistolla.
– Tarkoitus oli palata luonnon helmaan suurkaupunkiasumisen jälkeen, mutta sitten pääsinkin projektipäälliköksi/kyläasiamieheksi Seinäjoen Seudun Kehittämisyhdistykseen Liiveriin.
Tämän jälkeen käännös oli taas 180 astetta, sillä Johanna lähti kustannustoimittajaksi Helsinkiin. Näistä ympyröistä löytyi myös aviomies.
”Työhuoneessa rikollisen huono ilma”
Johannan ongelmat sisäilman kanssa alkoivat jo Seinäjoen projektipäällikköaikoina.
– Olin juuri valmistunut eräkoulusta ja olin hyvässä kunnossa. Ihmettelin huonoa oloani, sillä kuumetta oli koko ajan eikä voimia juuri ollut. Tutkimuksissa paljastui korkea tulehdusarvo, jonka lääkäri arveli johtuneen huonosta sisäilmasta. Ongelmat katosivat, kun lopetin työt.
Mutta sitten mentiin ojasta allikkoon. Ja rajusti.
– Muutimme hetkeksi Porista Raumalle, missä oli miehen työpaikka. Kyseessä on äitini omistama rivitalo, sijoitusasunto. Se osoittautui kuitenkin aivan järkyttäväksi. Siellä oli aiemmin ollut sädesientä, mutta remontti oli tehty aina lattioiden uusimisesta alkaen. Rakennustarkastaja oli tehnyt mielestään viisaan päätöksen, että kaikki kalusteet myrkytetään jollakin. Jääkaapit, uunit ja muut paikat oli spreijattu. Spreijauksen tehnyttä tyyppiä ei vaan enää löydy mistään, joten ei ole tiedossa, millä aineella se on tehty.
– Firma, missä myrkyttäjä vaikutti, on moneen kertaan vaihtanut nimeään. Me emme alkuun olleet lainkaan tietoisia koko tehdystä toimenpiteestä.
Johanna miehineen ehti asua tässä asunnossa elokuusta helmikuuhun, kun Johannan kädet alkoivat vuotaa kudosnestettä ja silkkaa mätää. Hänelle määrättiin kortisonia ja antibioottikuuri. Kaulasta alaspäin ilmaantui tuhansia pieniä vesikelloja, jotka muuttuivat ilkeäksi ihottumaksi. Pariskunta ei osannut kuvitellakaan, että oireet johtuisivat asunnosta.
– Muutimme sieltä pois helmikuussa takaisin Poriin, kun saimme tietää koko kuvion. Miehellekin tuli veriluomi-ihottumaa. Koko Rauman kämppä on nyt täysin asuinkelvottomassa kunnossa, ja olemme käyneet taistelua, kenen on syy ja kuka korvaa. Mutta näyttää siltä, että asiaa pallotellaan ja lopulta kukaan ei korvaa. Asuntoa varten on kuitenkin otettu lainaa ja yhtiövastikkeet täytyy maksaa.
– Kämpästä on mitattu kaikki mahdollinen, ja lukemat ovat isoja. Nyt ilmavuodot on luvattu tukkia, mutta myrkytyksille ei enää voi tehdä mitään. Keittiö pitäisi purkaa omalla kustannuksella. Myyjä ei kuulemma ole missään vastuussa, vaikka hän pimitti meiltä tietoja. Taloyhtiötä vastaan ei juristin mukaan kannata aloittaa prosessia, sillä se on kallista eikä lopputuloksesta tiedä.
Seikkailun seurauksena Johannasta on tullut entistä altistuneempi. Hän ei kestä juuri mitään kemiallisia aineita. Pyykkietikkakin nostaa paiseita sääriin.
– En uskalla enää ottaa kortisonia tai antibioottikuuria. Niihin voi kuolla.
Sotku on siis aikamoinen.
”Sain Karin Havupuu-uutejuomaa Saksaan”
Johanna on käyttänyt Karin Havupuu-uutejuomaa jo parinkymmenen vuoden ajan. Se kulki hänen mukanaan myös Berliinin vuosina.
– En ole juurikaan uskaltanut käyttää mitään muuta luontaistuotetta. En ole pilleri-ihminen. Olen alusta alkaen luottanut, että se on hyvä tuote, joka pitää minut kunnossa eikä siihen ole lisätty mitään ihmeellistä. En oikeastaan pidä veden juonnista, mutta tykkään Karin Havupuu-uutejuoman mausta, joten se korvaa veden juomisen. Se torjui Saksan aikoina koti-ikävää, koska se maistuu metsälle.
– Olen juonut sitä ihan vain vahvistaakseni elimistöä. Eikä ole ollut flunssista tietoakaan, ei ainakaan kymmeneen vuoteen. Tuntuvat kiertävän meikäläisen kaukaa.
Johanna arvelee juoman toimineen myös sisäilma-ongelmien ja ihottumien kanssa taistellessa.
– Uskon nousseeni sängyn pohjalta juoman ansiosta. En ole voinut käyttää mitään lääkkeitä tai luontaistuotteita, pelkästään Karin Havupuu-uutejuomaa. Olen sitä suositellut aina kaikille läheisilleni. Kun kerran ostin sitä kaupasta, ihan ventovieraat ihmiset pysähtyivät ja alkoivat kysellä, miksi ostan sitä. Minähän kehuin juomaa ja sanoin, etten ole ikinä kipeä.
Artikkeli on julkaistu Terveys-Hymyn numerossa 7/2021.
Kommentit
Oma kommentti