Johanna Kari on saanut perintönä punatukkaisen ihmisen herkästi palavan ihon. – Kyseessä on tosiaan sukuperimä, sillä isäni lempinimi koulussa oli porkkanapää!
Turkulainen Johanna Kari, 64, jäi vuosi sitten eläkkeelle lastentarhanopettajan virasta. Hänen työnantajansa oli yli 30 vuoden ajan Turun kaupunki. Viimeiset 15 vuotta hän työskenteli Talinkorventien päiväkodissa.
Johanna on käynyt syntymässä Helsingissä, mutta hän sanoo kuitenkin varsinaisesti olevansa kotoisin Jyväskylästä. Turkuun hän muutti jo vuonna 1975 ja pitää itseään täysin turkulaisena. Johanna on eronnut jo parikymmentä vuotta sitten ja hänellä on tästä liitosta kaksi aikuista lasta, jotka molemmat asuvat ulkomailla. Johanna naureskeleekin, että tämän ansiosta hän pääsee matkustelemaan runsaasti. Onneksi lapset pitävät yhteyttä ja käyvät paljon Suomessa. Johannan nykyinen aviomies on ammatiltaan graafinen suunnittelija.
Johannan poika asuu Karlstadissa Ruotsissa ja tytär Lontoossa. Tytär on ehtinyt tehdä Johannasta jo isoäidinkin, sillä seuraavaa polvea edustaa pieni lontoolaisneiti Matilda Helena, joka tätä juttua kirjoitettaessa oli vasta neljän kuukauden ikäinen.
Punatukkaisen ongelma
Johanna on ollut kasvissyöjä jo 25 vuotta ja laskee sen yhdeksi hyvinvointinsa kulmakivistä. Hän ei syö mitään ”kävelevää lihaa”, ei edes kanaa. Johanna eli reippaasti yli kuusikymppiseksi ilman, että hänellä oli ensimmäistäkään reseptilääkettä. Sitä kummasteltiin työterveyshuollossakin. Hiukan ennen eläkepäiviä huomattiin kuitenkin koholla oleva verenpaine ja myös kilpirauhasen vajaatoiminta, ja kumpaankin määrättiin lääkitys. Viimeksi mainittu on hyvin lievä, ja lääkäri totesikin, että se on ihan siinä ja siinä, tarvitaanko sitä ollenkaan.
Johannalla on koko ikänsä ollut herkästi palava iho. Hän on punatukkaista sukua.
– Itselläni ei ole punainen tukka, mutta isä oli niin punatukkainen, että hänen lempi- tai haukkumanimensä koulussa oli porkkanapää. Hän oli tosiaan ihan punatukkainen ja omatkin hiukseni saattoivat etenkin lapsena tietyssä valossa vaikuttaa punertavilta.
– Tietysti minulla on oikein tyypillinen punatukkaisen ihmisen iho, joka palaa äärettömän helposti eikä rusketu. Ei tarvinnut olla auringossa kuin pieni hetki, kun kasvot ja muutkin paikat ihossa muuttuivat punaiseksi. Siitä tuli melkein ongelma, koska töissä oli runsaasti ulkona oloa. Minulla oli hoivissani usein esikoululaisia, ja meillä oli paljon ulkoleikkejä. Ulkovalvojana toimiessani piti olla hyvin monet kertoimet, ettei iho palanut keväällä.
Nyt nautitaan kesästä
Muutama vuosi sitten Johanna sai kuulla Bioteekin Aurinkokapseleista ja päätti kokeilla.
– Söin niitä maaliskuusta kesäkuun alkuun eli ainakin kolme kuukautta. Olen tehnyt saman tempun nyt joka vuosi enkä enää ole palanut kevään ja alkukesän auringossa. Lopetan aina kesäksi, sillä luulen ihon jo sen verran vahvistuneen, ettei kapseleita enää tarvita. En totta totisesti enää pala, ja iholle tulee melkein nätti väri!
Myös Johannan ystävätär syö samaa valmistetta, mutta hän ottaa sitä ympäri vuoden. Ystävätär on ilmoittanut, ettei hän halua olla kalkkilaivan kapteeni. Johanna syö päivittäin Aurinkokapselin ohella myös D-vitamiinia.
Harrastuksekseen Johanna lukee kaunokirjallisuutta. Hän tunnustaa olevansa kirjallisuuden suhteen lähes kaikkiruokainen ja ahmii ihan peruskaunokirjallisuutta, välillä klassikoita ja välillä uutuuksia.
– Kesällä vietämme pitkiä aikoja mökillämme Joutsassa. Siellä on mahdollisuus uida matkaa, ja viime kesänäkin uin yli 30 kilometriä. Sen jäljiltä laihdun aina neljä, viisi kiloa, mutta talven aikana kilot tulevat takaisin, Johanna nauraa.
– Kävelen myös paljon, vähintään 10 000 askelta päivittäin. Mutta nytpä voin uida ja kävellä kaikessa rauhassa, kun iho ei enää pala.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuva: Roni Lehti
Terveys-Hymy 6-13
Kommentit
Oma kommentti