Johtuvatko sairaudet D-vitamiinin puutteesta vai johtuuko D-vitamiinin puute sairauksista?

Professori Philippe Autier (International Prevention Research Institute, Lyon, Ranska) työryhmineen kävi läpi 290 tapaus-verrokkitutkimusta ja 172 satunnaistettua D-vitamiinihoitotutkimusta, joissa pyrittiin selvittämään D-vitamiinin annon vaikutusta luuston ulkopuolisiin tauteihin. Viimeisimmät analysoidut raportit oli julkaistu joulukuussa 2012.

Monet havaintotutkimukset viittasivat siihen, että suuret D-vitamiiniannokset vähensivät sydän- ja verisuonitapahtumia jopa 58 %, diabetesta 38 % ja paksu- ja peräsuolisyöpiä 33 %. Kliinisissä hoitotutkimuksissa taas D-vitamiinihoidosta ei näyttänyt olevan apua tautien ehkäisyssä eikä hoidossa, joskin kuolleisuus väheni.

”Ikääntyminen ja immuunijärjestelmän heikentyminen pienentävät veren D-vitamiinin pitoisuutta”, päätteli professori Autier. Hänen mielestään terveiden ihmisten ei kannata syödä D-vitamiinia, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Voidaan kysyä, miksi sitten monilla nuorilla terveilläkin on viitearvoa pienempi pitoisuus, jos heillä ei kerran ole pitoisuutta pienentävää sairautta?

Entä mikseivät hoitotutkimukset ole tuottaneet toivottuja tuloksia (lukuun ottamatta kuolleisuuden vähenemistä)? Yksinkertaisesti siksi, että annetut D-vitamiiniannokset ovat olleet aivan liian pieniä (vain 10–50 mikrogramman luokkaa päivässä). Lisäksi on käynyt ilmi, että jopa 60 % tutkimuksiin osallistuneista on jättänyt D-vitamiinivalmisteensa ottamatta, joten ei ole mikään ihme, jos odotettu hoitotulos on jäänyt saavuttamatta.

Brittilehti The Times kirjoittaa Autierin raportista ja lisää, että 11 % briteistä (yli 6 miljoonaa ihmistä) nauttii D-vitamiinilisiä suojellakseen itseään sydäntaudeilta, syöviltä, diabetekselta ja kohonneelta verenpaineelta.

D-vitamiini on erittäin vilkkaan tutkimuksen kohteena ja saamme jatkuvasti uutta tutkittua tietoa tämän tärkeän vitamiinin terveysvaikutuksista. Esimerkiksi Kuopiossa on käynnissä viisivuotinen hoitotutkimus, jossa osa koehenkilöistä saa päivittäin 100 mikrogrammaa D-vitamiinia, mikä on reilusti enemmän kuin viranomaissuositus. Tarkoitus on selvittää, ehkäiseekö iso annon sydän- ja verisuonitauteja. Itse suosittelen kroonisiin tauteihin sairastuneille, että he mittauttaisivat seeruminsa D-vitamiinin pitoisuuden (S-D-25) ja nostaisivat sen 125–150 nanomolin litrassa (nmol/l). Silloin puolustuskyky toimii ihanteellisesti.