Yksi tunnetuimmista pelkotiloista on lentämisen pelko, vaikka siihen ei ole mitään järjellistä perustetta. Järjellä ei aerofobian kanssa olekaan mitään tekemistä.
Aloitetaanpa matematiikalla: loton päävoiton mahdollisuus on 1/15 380 397 eli yksi vähän yli viidestätoista miljoonasta. Yksittäisen ihmisen riski kuolla lento-onnettomuudessa on samaa luokkaa: 1/14 000 000. Käytännössä se tarkoittaa, että ihmisen pitäisi lentää yksi reittilento joka ikinen päivä 38 000 vuoden ajan ennen kuin kalman koura osuu kohdalle. Matka lentokentälle omalla autolla tai taksilla on huomattavasti riskialttiimpaa.
Erään toisen laskelman mukaan ihmisen pitäisi lentää yli 80 vuotta yhtäjaksoisesti, ennen kuin kuolemaan johtava lento-onnettomuus tapahtuisi.
Useimmat lentopelkoiset tietävät kaiken tämän, mutta kun sydän läpättää kuin lampaan saparo ja kädet hikoavat, järki jää niin sanotusti ylähyllylle. Jos lentopelkoinen kärsii vielä ahtaan paikan tai korkean paikan kammosta, asia pahenee entisestään. Järkipuhe ei auta, kun paniikki iskee.
Nyt joku sanoo, että aina joku kuitenkin voittaa lotossa täyden potin. Totta sekin. Samoin totta on myös se, että aina silloin tällöin ihmisiä kuolee lento-onnettomuuksissa. Mutta se, että se osuu omalle kohdalle, on äärettömän epätodennäköistä.
On arvioitu, että peräti 30 prosenttia – siis lähes joka kolmas – kärsii jonkinasteisesta lentopelosta. Kahdeksan prosenttia kansalaisista kokee lentämisen niin suurena uhkana, että käyttää muita kulkuvälineitä – vaikka ne ovat paljon vaarallisempia kuin lentäminen.
Lentopelkoa ei luokitella sairaudeksi vaan sen katsotaan olevan lähinnä haitallinen pelkotila. Kyseessä on aina hyvin yksilöllinen juttu: jotkut pitävät lentämistä korkeintaan epämiellyttävänä kokemuksena ja välttämättömänä pahana, toiset ahdistuvat perusteellisesti jo pelkästä ajatuksesta koneeseen nousemisesta. Pahimmillaan lentopelko rajoittaa ihmisen elämää, matkustamista ja sosiaalisia suhteita.
Lentopelko voi olla kehittynyt pitkän ajan kuluessa tai sitten se voi iskeä myös äkillisesti. Viimeksi mainitussa tilanteessa syynä voi olla oma muuttunut elämäntilanne: on tullut perheenlisäystä tai joku läheinen on kuollut. Uutiset maailmalla sattuneista suurista lento-onnettomuuksista voivat myös pahentaa tilannetta. Myös koettu paha turbulenssi tai ukkosmyrskyyn joutuminen ovat voineet edesauttaa pelon syntymistä. Usein kuitenkin unohdetaan, että sadat tuhannet lentokoneet laskeutuvat joka päivä täysin turvallisesti kaikkialla maailmassa.
Jos sitten kuitenkin uskaltautuu lentokentälle, pelkoa voi yrittää häiventää monin eri keinoin. Yksi suosituimmista on tukeva etunoja jo kentän ravintolassa. Monelle se auttaakin, mutta monelta pääsee myös mopo käsistä. Koneeseen ei enää huolita liiallisen alkoholin nauttimisen takia.
Jos todella haluaa päästä lentopelosta eroon, kannattaa hakea apua, neuvoja ja kohtalotovereiden kertomuksia Googlesta. Netin kautta voi myös lentopelkokurssien avulla saada asiaan helpotusta, ja myös käynti asiaan perehtyneen psykologin luona voi auttaa.
Myös julkkikset pelkäävät lentämistä
Aerofobia koskee myös rikkaita ja kuuluisia. Se hankaloittaa heidän elämäänsä tuntuvasti, sillä lentäminen on kaikkein nopein – ja siis myös turvallisin – keino pääsytä paikasta A paikkaan B. Mutta kuten sanottu, järjellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Seuraavassa kerromme muutaman maailmanjulkkiksen lentopeloista ja niiden syistä.
Aloittakamme Frendien päätähdellä Jennifer Anistonilla. Hän joutui aikoinaan keskelle rajua ukkosmyrskyä, joka oli niin paha, että tähti luuli viimeisen hetkensä koittaneen. Jennifer on tämänkin jälkeen lentänyt ja on kokeillut huonolla menestyksellä myös alkoholia hermojensa rauhoittamiseen. Ei ole auttanut.
Toinen supersuosittu näyttelijä, Ben Affleck, oli alle kymmenvuotiaana yksin matkalla Washingtoniin, kun koneeseen iski salama. Yksi moottoreista syttyi tuleen, mutta kaikki päättyi lopulta onnellisesti. Kammo kuitenkin jäi, eikä ihme.
Kirsten Dunst, hyvin suosittu näyttelijä hänkin, tunnustaa niin ikään pelkäävänsä lentämistä, mutta hän on kehittänyt systeemin, jonka avulla hän pystyy uppoutumaan omaan maailmaansa: hän laittaa korviinsa kuulokkeet, joiden sisältämä äänimaailma peittää kokonaan kaikki koneen omat äänet.
Näyttelijä Colin Farrell kuuluu niin ikään lentopelkoisiin. Hän pitää lentämistä ihmiselle luonnottomana liikkumismuotona. Vuosia sitten hän poisti fobioitaan nauttimalla rauhoittavia pillereitä, mutta on nyttemmin luopunut niistä.
Näyttelijä Megan Fox kehitti itselleen lentopelon 21-vuotiaana. Paniikki on sen jälkeen iskenyt aina kun hän on astunut koneeseen. Hän torjuu ahdistusta kuuntelemalla Britney Spearsia kuulokkeillaan – ja toivoo, ettei kuolema saavu Brittneyn laulujen myötä.
Näyttelijätär Whoopi Goldberg ehti kärsiä lentopelosta peräti 30 vuotta. Hänen kammonsa alkoi aikoinaan, kun hän näki lento-onnettomuuden omin silmin kotiparvekkeeltaan. Hän on kuitenkin saanut pelkotilansa jossain määrin aisoihin käytyään lentopelkoa käsitelleen kurssin.
Lentopelko koskee myös kuuluisia urheilumaailman tähtiä. Muhammad Ali oli vielä vuonna 1960 nimeltään Cassius Clay, kun hän lensi Kalifornian olympiakarsintoihin. Reissu oli sen verran turbulenssipitoinen, että häntä ei hevin sen jälkeen saanut koneeseen. Hän halusi kuitenkin Rooman olympialaisiin, ja hyvä että lähti: kultaa tuli.
Jalkapalloseura Arsenalin takavuosien maailmantähti Dennis Bergkamp pelkäsi lentämistä tosissaan. Kun hän teki sopimuksen Arsenalin kanssa, yksi hänen ehdoistaan oli, ettei hänen tarvitsisi ottelumatkoilla lentää. Dennisin kammo lentämiseen aiheutui hänen omien sanojensa mukaan epämiellyttävistä pienkonematkoista hänen aiemman seuransa eli Inter Milanin kanssa.
Myös Jari Kurrin ketjukaveri Wayne Gretzky kammosi lentämistä etenkin uransa alkuaikoina. Hän haki apua jopa hypnoosista ja kykeni lopulta myös lentämään, joskin niin sanotusti pitkin hampain. Wayne olisi halunnut tehdä pelireissut junalla.
Kommentit
Oma kommentti