Jounin syöpä on voitettu kanta

Jouni Theman ei ollut eläissään sairastanut kunnolla edes flunssaa, kun hänen vaimonsa Tuja keksi omituisen patin miehensä kaulasta keväällä 2009. Aitona suomalaisena miehenä Jouni ei kuitenkaan lähtenyt lääkäriin, vaikka vaimo yllytti.

Tuja Theman, 49, naurahtaa, kun häneltä kysyy, kuinka usein häntä kutsutaan Tuijaksi. Vielä useammin nimi kuulemma kirjoitetaan Tuijaksi. Alun perin hän on ollutkin Tuija, mutta nimestä on poistettu i-kirjain virallisesti jo vuosia sitten. Siis Tuja.

Tuja on tehnyt työkseen kirjanpitäjän töitä, ja hänen aviomiehensä Jouni Theman, 57, myy maalausurakoita. Perheyhteisöön kuuluu kolme aikuista poikaa, ja jo seuraavaakin polvea on olemassa.

Tuja on myös kirjailija. Hänen ensimmäinen teoksensa, psykologiseksi romaaniksi luokiteltu Ainoa ystävä ilmestyi kaksi vuotta sitten, ja tähän kirjaan on tulossa myös jatko-osa. Toinen kirja oli huumoripitoinen ja nimeltään Onnistuuko Eppu. Kolmas kirja ilmestyi tämän vuoden kesäkuussa, ja sen nimi on Syöpä vieraanamme.

Näin sitten pääsemmekin päivän teemaan.

– Patistelin Jounia lääkäriin kaulan sivussa olevan patin takia, mutta hän vain totesi, että se on jostakin tullut ja samalla lailla se myös lähtee, Tuja muistelee.

– Lopulta sain hänet kuitenkin lähtemään. Lääkärin mielestä kyseessä oli imusolmuketulehdus, johon hän määräsi antibioottikuurin. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua.

– Edessä oli uusi lääkärireissu. Nyt diagnoosiksi tuli sylkirauhastulehdus. Patti kasvoi mielestäni koko ajan ja yllytin Jounia lähtemään vielä kerran lääkäriin. Hän pisti kuitenkin vastaan ja sanoi, ettei hän lähde minnekään. Hän vakuutti, että vie aina vähän aikaa, ennen kuin lääkkeet alkavat vaikuttaa.

Kaikki on kunnossa…

Tuja oli kuitenkin toista mieltä.

– Kun en enää millään muulla konstilla saanut häntä lähtemään vastaanotolle, vetosin hänen turhamaiseen puoleensa ja sanoin, että sä muistutat ihan oikeesti jo bulldogia ja mä en enää kehtaa kulkea sun kanssasi. Se tepsi.

Jounille tehtiin koko joukko tutkimuksia, käytettiin ultraäänessä ja otettiin koepala. Nyt diagnoosiksi varmistui syöpä.

– Olin auton ratissa, kun minulle soitettiin ja kerrottiin syövästä. Ajoin tien viereen ja ihmettelin asiaa. Illalla nukutti silti oikein hyvin, vaikka tuollainen tieto tuli, Jouni muistelee.

– Kun Jouni sai tiedon syövästä, olin pojan luona hänen tyttärensä lapsenvahtina, Tuja puolestaan kertoo.

– Jouni tuli sinne, jolloin kysyin, onko hänelle soitettu. Hän vastasi ohimennen, että on soitettu, jolloin minä tietysti kysyin, että mitä se oli. Jouni vastasi vain lyhyesti, että ei mitään, kaikki on okei ja ihan kunnossa. Vasta seuraavana päivänä hän sitten sanoi minulle, että mun varmaan tarvii nyt kertoa sulle, että mulla on syöpä. Kun ihmettelin suureen ääneen, miksei hän eilen kertonut asiasta, Jouni totesi vaan, ettei halunnut pilata tunnelmaa.

– Hän suhtautui asiaan ihmeen välinpitämättömästi ja jotenkin kummallisesti, Tuja kertoo. – Mutta sitten alkoivat rankat sytostaatti- ja sädehoidot, jotka kestivät kuusi viikkoa. Sädehoitoa hän sai päivittäin.

Toipumista ja 
takapakkia

Oli monenlaista tutkimusta ja hampaiden poistoa ja vaikka mitä. Jossakin vaiheessa Jouni ei enää pystynyt nielemään kunnolla.

– Saimme sairaalasta ravintovalmisteita, mutta ne eivät pysyneet sisällä edes peg-letkun avulla. Lopulta hän hermostui ja sanoi, että hän on sitten loppuhoitojen ajan vaikka syömättä, kyllä hän pärjää.

Jouni meni niin heikkoon kuntoon, että hänen hoitonsa aiottiin lopettaa kesken.

– Mietin hetken tilannetta ja silloin keksin ruveta keittämään ihan ohutta mustikkakiisseliä, jota houkuttelin ottamaan ihan pikkuisen lusikalla. Kun se alkoi kelvata, jatkoin viikon kuluttua mannavellillä, millä sitten mentiin loppuhoitojen ajan.

Diagnoosi oli aggressiivinen alanielun syöpä, ja varsinainen iso syövän etäpesäke leikattiin 18.3.2010.

Jouni näytti aluksi toipuvan hyvin, mutta hän joutui uudestaan sairaalaan jo huhtikuun alussa. Tuja oli seurannut miehensä kaulaa tarkasti ja ihmetellyt, miksi se muuttui sinertäväksi ja kovaksi. Kun Tuja ihmetteli hoitohenkilökunnalle asiaa, hänelle vastattiin, että se kuuluu asiaan. Tuja ei kuitenkaan niellyt selitystä.

– Yhtenä päivänä kaula oli melkein musta, jolloin sanoin Jounille, että hänen on mentävä uudestaan sairaalaan. Hän kuitenkin pisti vastaan ja sanoi, että hänen on ainakin käytävä asiakkaansa luona ensin. Hän kävikin siellä, mutta ei muista siitä reissusta yhtään mitään.

Vaimo houkutteli juomaan

Lopulta Jouni saatiin uudestaan sairaalaan. Nyt hänen ongelmansa otettiin tosissaan, ja edessä oli uusi leikkaus. Kaulalle oli kertynyt märkäpesäke, ja sieltä löytyi myös kaksi metastaasia, vaikka niitä aiemmissa tutkimuksissa ei ollut havaittu.

– Hänet kotiutettiin viikon kuluttua, mutta vielä silloin emme tienneet, mitä tapahtuu seuraavaksi ja missä järjestyksessä.

Tuja on itse kärsinyt jo vuosikausia ikävistä selkävaivoista, sillä selässä on välilevyn pullistumia ja rappeumia.

– Olin selkävaivojeni takia juonut jo monen vuoden ajan Havupuu-uutejuomaa, josta on mielestäni ollut selvää apua. Rupesin houkuttelemaan Jouniakin, ja hän aloitti uutejuoman ottamisen huhtikuun puolivälissä 2010. Tarkoitus oli nostaa yleiskuntoa Jounin rankkojen syöpähoitojen jälkeen.

Jounin metastaaseja jäätiin seuraamaan, ja kontrolleja oli melko tiheään.

– Kun yhdeksän kuukautta metastaasien löytymisestä oli kulunut, huomattiin yhtäkkiä, että molemmat metastaasit olivat hävinneet, Tuja kertoo.

– En tietenkään osaa sanoa, mistä se johtui, mutta siitä olen varma, että Havupuu-uutejuoma on nostanut hänen yleiskuntoaan tuntuvasti. Jounin kunto oli jo ennestään hyvä, sillä hän on toiminut kamppailulajien ohjaajana.

Kun viisi vuotta syövän katoamisesta on kulunut, Jounilla on mahdollisuus saada terveen paperit. Tuja haluaa painottaa, ettei hän puhu Havupuu-uutejuomasta minään syöpää parantavana ihmelääkkeenä. Hänen mukaansa kyse on yleiskuntoa parantavasta valmisteesta, joka auttaa syövästä toipumisessa.

Avioliitto kesti hyvin

Moni avioliitto natisee tai peräti katkeaa, jos toinen osapuoli sairastuu vakavasti. Näin ei kuitenkaan käynyt Themaneille.

– Oman pääni sisällä oli ongelmia, koska jossakin vaiheessa näytti siltä, ettei Jouni selviä. Jouni itse kesti sairautensa hyvin, Tuja kehuu miestään. Ei ilmennyt mitään suuria masennuskausia, mutta joitakin jänniä juttuja hän kuitenkin teki. Esimerkiksi hoitojen alussa hän vaihtoi auton uudempaan, ja kun kysyin miksi nyt, hän vastasi, että kun hän kuolee, mulle ei jää vanhaa autoa. Hän oli ylipäätään hirveän huolissaan siitä, kuinka me muut pärjätään.

Jouni on tällä hetkellä täysin terve ja esimerkiksi syöminen ja juominen sujuvat ihan vanhaan malliin. Sädehoidon seurauksena hänelle kuitenkin kehittyi kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka takia edessä oli taas kerran lääkärireissu.

Jouni Theman jatkaa edelleen työelämässä ja maailma on kaikin puolin mallissaan. Hän on täysin vakuuttunut Havupuu-uutejuoman tehosta sairautensa selättämisessä.

– Minulla on semmoinen fiilis siitä juomasta, että se sisältää parhaat ainesosat tätä tautia vastaan. Se saa kehon toimimaan. Se tavallaan antaa mahdollisuuden selvitä. Olen myös sitä mieltä, että hyvä fyysinen kunto on osaltaan auttanut toipumistani.

Kun Jouni alkoi selvitä sairaudestaan, Tuja päätti kirjoittaa siitä kirjan. Jouni oli heti juonessa mukana.

– On paljon kirjoja, missä ihmiset itse kertovat vakavista sairauksistaan, mutta harvemmin lukee sellaisia kirjoja, joissa joku läheinen kertoo, miltä tuntuu seurata asiaa vierestä. Se on oman kirjani lähtökohtana, Tuja toteaa.

– Kirja on tavallaan minun tarinani. Otin päivätyökseni huolehtia Jounista. Ajatus kirjasta syntyi lopullisesti siinä vaiheessa, kun Jouni alkoi parantua. Ihan heti sairauden alkuvaiheissa en vielä uskaltanut aloittaa.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Mika Lahtonen

Terveys-Hymy 9-14

Havupuu-uutejuoma

Turun yliopistossa tutkittu luonnon antioksidantti länsirannikon männystä. Tutkimuksiin perustuvien kemiallisten havaintojen ja havupuu-uutejuomaa käyttäneiden henkilöiden kokemusten perusteella sen hyvää tekevä sisältö ei ole pelkän uskon varassa.