– Ihminen pystyy melkein mihin tahansa, jos vain tosissaan yrittää, vakuuttaa mäntyharjulainen Juha Siebenberg, joka vielä vuosi sitten marraskuussa painoi 141,5 kg ja vuotta myöhemmin enää vain 96,5 kg. Pakko uskoa!
Juha Siebenberg, 33, työskentelee syntymäkunnassaan Mäntyharjulla yhdessä veljensä kanssa maanviljelijänä ja koneurakoitsijana. Maatalousyhtymässä on satakunta kappaletta lihasonneja, mutta tarpeen tullen veljekset repeävät myös traktoriurakointiin ja kaivinkonehommiin. Esimerkiksi talvisin he tekevät aurausurakoita. Peltoa tilalla on 45 hehtaaria. Veljesten vanhemmat asuvat edelleen kotitilallaan, kun taas Juhalla on oma asunto Mäntyharjun keskustassa.
Juha on villi ja vapaa poikamies. Sopivaa ehtoisaa emäntää ei ole vielä toistaiseksi osunut kohdalle, mutta puheista kuulee, että sellainen taitaa olla haussa. Koska Juha on vielä nuori mies, hänen terveytensä on ollut kunnossa eikä mitään lääkitystä ole tarvittu. Muutaman kerran hän on ollut pikku leikkauksessa, viimeksi vuosi sitten syksyllä, jolloin häneltä poistettiin sappirakko. Juha tunnustaa sen johtuneen hänen epäterveellisistä elintavoistaan.
Juha oli nimittäin vielä marraskuussa 2007 voimakkaasti ylipainoinen, sillä 166 cm varteen oli kertynyt kiloja peräti 141,5. Eräs marraskuinen ilta käänsi kuitenkin hänen elämässään aivan uuden lehden.
– Olin vielä iltaisella töissä ja sitten iski nälkä, jolloin lähdin nakkikioskille. Söin jonkun valkosipulipihvin, jossa oli majoneesia. Muutaman tunnin kuluttua tuli hirveän huono olo, ja oksensin kaiken pihalle. Silloin huomasin, että olotila olikin oikeastaan hirveän kevyt ja miellyttävä, ja tuumasin itsekseni, että tästähän voisi vaikka aloittaa laihduttamisen, joka oli ollut mielessäni jo jonkin aikaa. En sitä ennen ollut koskaan tosissani yrittänyt painonpudotusta. Vielä toistaiseksi ylipaino ei ollut ehtinyt vaikuttaa terveyteen muuten kuin ajoittaisena särkynä polvien nivelissä, mutta tiesin ilman muuta, että ihan lähivuosina ongelmia alkaisi tulla. Verenpaine- ja kolesteroliarvot olivat kuitenkin vielä normaalit.
Juha oli lapsena suorastaan langanlaiha ja kouluaikanakin liki normaalipainoinen, mutta monenlaiset herkut, olematon liikunta ja koneiden kanssa työskentely tekivät sen, että paino alkoi nousta. Kahvipulla ja nakkikioskitavara maistuivat, samoin jäätelö, suklaa ja karkit. Kilot kertyivät lähinnä vyötärön kohdalle.
– Äiti seuraa terveysalan lehtiä ja hän oli lukenut Platinum Plus -nimisestä aminohappovalmisteesta. Hän ehdotti, että kokeilisin sitä, ja samalla rupesin ottamaan myös joitakin muita ravintolisiä. En ollut ikinä uskonut, että kukaan laihtuisi nappia syömällä, mutta ostinpa näitä aineita kuitenkin. Rupesin ottamaan Platinum Plussaa kolme kappaletta aamupuuron kanssa ja toiset kolme päivällä. Huomasin hyvin pian, että Platinum Plus vei makeanhimon, mikä teki laihdutuksen alkuvaiheista helpompaa. Muutenkaan ei ollut enää samalla lailla nälkä kuin aiemmin.
Juha teki myös täydellisen ruokaremontin. Hän jätti pois sokerin ja rasvan ja lisäsi vihannesten osuutta. Juha käy vähintään kerran kuussa hierojalla, ja tätä hän pitää hyvin tärkeänä kaikille laihduttajille, jotta lihaksisto pysyy laihdutuksen perässä.
– Platinum Plussan myötä myös piristyin ja rupesin jaksamaan liikkua entistä enemmän. Käyn lähes joka ilta kävelemässä joko ilman sauvoja tai niiden kanssa, ja uimassa käyn 50 km päässä uimahallissa kerran viikossa. Olen satsannut tähän asiaan aika paljon, mutta olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. Olen harrastanut myös kuntopyöräilyä ja pidänkin tärkeänä, että liikunta on monipuolista. Yhtä lajia ei jaksa kauan tehdä.
Juha on kuluneen vuoden aikana poikennut nakkikioskilla vain muutaman kerran. Hän ei vedä missään ihan tiukkaa linjaa, mutta nykyään annoskoko ratkaisee. Alkuun hän toki oli tarkempi ja otti selvää jokaisesta suuhunsa laittamastaan kalorista. Ja johan alkoi tapahtua.
– En sitä itse aluksi huomannutkaan, mutta ympärillä olevat ihmiset alkoivat sanoa, että olen laihtunut. Kävin vaa’assa joka päivä ja totta kai tiesin itsekin, missä mentiin. 30 kiloa lähti kuitenkin pois ihan hetkessä, olisiko ollut noin puolessa vuodessa.
Juhalle tuli syksyllä laihdutusoperaatioonsa kuuden viikon tauko, kun hän oli sappileikkauksessa, mutta huima tahti on jatkunut silti. Hän on jo pystynyt vähentämään jonkin verran Platinum Plussan annoksia.
– Totta kai näillä valmisteilla on ollut suuri merkitys, mutta kyseessä on liikunnan, ruokavalion ja monen muun asian yhteisvaikutus. Painan nyt 96,5 kg eli vuodessa painoa on lähtenyt 45 kiloa. Olo on älyttömän hyvä, mutta vielä pitäisi saada kymmenkunta kiloa pois. Pystyn nykyään kulkemaan ja liikkumaan ja urheilemaan ihan eri tavalla kuin ennen. Tein kesällä ihan kevyesti polkupyörällä 50 km lenkkejä. Itseään pitää koko ajan kuitenkin kuunnella ja tarkkailla, kuinka energiat menevät vähiin, mutta liian vähiin niitä ei saa laskea. On jännä juttu, että syödä pitää, mutta liikaa ei saa syödä. Jos taas syöt liian vähän, silloin ei jaksa polttaa rasvaa. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä koko aikana, sillä salaattia, tomaattia, kurkkua ja omenoita voi syödä huoletta. Niissä ei ole niin paljon kaloreita, että lihoisi.
Juhan vaatekaappi on mennyt moneen kertaan uusiksi. Pelkästään vyötärönmitta on kaventunut vuodessa 28 cm. Eniten kiloja on lähtenyt vyötäröltä, mutta jalat ja kädet Juhalla ovat aina olleet ohuenlaiset. Hän on kuitenkin sen verran harteikas, ettei hänestä saa ihan luuviulua, vaikka kuinka yrittäisi.
Moni on myös tullut kysymään, millä konsteilla muodonmuutos on tehty. Juha on vain vastannut ykstuumaan, että kaikki on mahdollista, kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän.
– Onneksi otin itseäni niskasta kiinni ajoissa, hän tuumailee. – Tässä on tavallaan vähän sitäkin, että olen vielä poikamies, ja jossain vaiheessa haluaisin itselleni kumppanin. Niitäkin tuntuu löytyvän helpommin, kun kiloja on poissa. Jännä juttu, mutta olen ollut huomaavinani, että naisväki katsoo pitempään kuin ennen. Joten toivoa on!
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 1-09
Kommentit
Oma kommentti