Lahtelaisnuorukainen Antti Mäkelä harrastaa kartingia, painia ja alppilajeja. Ei siis ihme, että paikat joutuvat koville. – Polvi alkoi kiusata viime syksynä, hän muistelee.
Antti Mäkelä, 14, on kolmilapsisen katraan keskimmäinen. Hänellä on vuotta vanhempi isosiko Elina sekä kolme vuotta nuorempi pikkusisko Annika. Heidän kotinsa on Lahden kaupungin etelälaidalla sijaitseva kasvinviljelystila. Isä-Heikki, 47, viljelee pääasiallisesti mallasohraa, leipävehnää ja rypsiä. Perheen äiti Minna työskentelee lähihoitajana.
Heikki ja Minna Mäkelä eivät sano olevansa mitenkään erityisen urheilullisia, mutta Antti-poika urheilee sitten heidänkin puolestaan. Kartingia – sana tarkoittaa mikroautoilua –Antti ajaa lähinnä kesäisin, mutta painin hän aloitti samoihin aikoihin kuin koulunsakin eli aivan nassikkana. Alppihiihtoa hän on harrastanut nelisen vuotta, ja sydäntä lähinnä ovat pujottelu ja suurpujottelu, jos kohta poika on osallistunut muutamiin Super-G -kilpailuihinkin.
– Harrastan kaikkia näitä urheilumuotoja ihan tasapuolisesti, Antti kertoo. – Ei niistä mitään voi vielä sanoa päälajikseni.
Tekevällä kuitenkin sattuu. Antin oikea polvi alkoi viime syksynä osoittaa kipeytymisen merkkejä, mutta poika luuli vaivan menevän itsekseen ohitse. Vaan kun ei mennyt.
– Se kipeytyi joko painiharjoituksissa tai sitten mäessä, Antti kertoo. – Molemmissa lajeissa voi saada aikamoisia tärskyjä. Joulukuun aikana se kipeytyi jo aika lailla ja tammikuussa se oli älyttömän kipeä.
– Ei siitä kuitenkaan sen kummemmin välitetty, kun se ei estänyt liikkumista. Oli se kuitenkin vähän turvoksissa polvilumpion alapuolelta, isä-Heikki kertoo
– Antti oli kavereittensa kanssa Suomutunturilla leirillä, ja siellä oli aika kovat rinteet. Polvi kipeytyi viikon aikana niin pahasti, että kun Pyhätunturilla piti olla viikonloppuna kilpailut, niin valmentaja otti Antin perjantaina mäestä pois polvea säästääkseen, jotta poika voisi kilpailla viikonvaihteessa edes jotenkin.
Antin kaverin isällä sattui olemaan mukana Perskindol-nimistä voidetta, jota hän suositteli sivelemään paksun kerroksen kipeään paikkaan. Samalla leirillä eräs toinen poika loukkasi itsensä kaatuessaan sen verran pahasti, että joutui käymään sairaalassa, ja hänkin siveli kipeisiin paikkoihin eli hartioihinsa samaa voidetta. Molemmat pojat olivat jo sunnuntaina kilpailuissa mukana.
– Tuolloin elettiin tammikuun alkua. Menimme Antin kanssa heti seuraavana keskiviikkona lääkäriin, missä polvesta otettiin röntgenkuvat. Lääkäri määräsi Antin myös täydelliseen urheilukieltoon eli polvea ei saanut rasittaa mitenkään. Ortopedi pelkäsi aluksi pahaa rasitusvammaa, mutta onneksi siitä ei ollut kysymys. Se paljastui seuraavalla lääkärireissulla, ja viikon kuluttua siitä Antti kokeili jalkansa kestävyyttä ensimmäisen kerran jo mäessä.
– Perkindolista oli selvää apua, Antti vakuuttaa. – Sivelin sitä polveen paksun kerroksen kolme kertaa päivässä varmaan parin viikon ajan. Sen vaikutus on aika jännä ja sitä on vaikea kuvailla, sillä tuntuu kuin yhtaikaa polvi olisi sekä kylmä että kuuma. Ekaksi ehkä tulee se kylmän tunne. Polvi on nyt täysin kunnossa, mutta käytän voidetta silti edelleen kerran päivässä harjoitusten jälkeen ihan varmuuden vuoksi.
Myös Heikki Mäkelä on kokeillut Perskindolia.
– Tein talvella auran kanssa aika paljon lumihommia ja jouduin peruuttelemaan runsaasti, jolloin niskat menivät helposti jumiin. Perskindol todella tuntuu ihossa ja kuumottaa jännästi lihaksia. Varmaan se parantaa verenkiertoa. Aine on aika rasvaista ja imeytyminen vie aikansa, joten vaatetta ei varmaan sen päälle kannata laittaa viiteentoista minuuttiin.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 4-09
Kommentit
Oma kommentti