Pia Happonen sairastui yhdeksänvuotiaana ykköstyypin diabetekseen, joka on tuonut tullessaan ikäviä liitännäissairauksia. Niistä hallitsevin on gastropareesi eli vatsalaukun halvaus.
Päijät-Hämeessä asuva Pia Happonen, 37, nimittää diabeteksen mukanaan tuomia hankaluuksia lisämausteiksi. Niistä hallitsevin ja keljuin on gastropareesi eli vatsalaukun halvaus, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että vatsalaukku ei syki samaan tahtiin suoliston kanssa, jolloin ruoka sulaa hyvin hitaasti ja etenee suolistossa vielä sitäkin hitaammin. Kyseessä on monia diabeetikoita kiusaava vaiva.
Pia sairastui ykköstyypin diabetekseen yhdeksänvuotiaana. Yksi ensimmäisistä oireista oli kova jano. Hänen diabeteksensa ei sinänsä tullut yllätyksenä, sillä sitä oli runsaasti suvussa: äidillä, äidin veljellä ja äidin isällä oli diabetes. Pian veli sentään välttyi siltä.
– Olen avioeroperheestä, mikä aiheutti minulle aikamoisia stressitiloja. Hoidin stressiäni repimällä hiuksiani ja niin tämä pikkulikka päätti myös syödä ne. Jouduin sen takia yhdeksänvuotiaana leikkaukseen, ja sen aikana diabetes puhkesi. Vanhempien avioerolla ei silti ollut tapahtuneeseen ihan välitöntä syytä, sillä he erosivat ollessani nelivuotias. Stressiä riitti silti vielä yhdeksänvuotiaanakin.
Pikku Pia ei ollut sairaalaoloissakaan ihan helpoimmasta päästä.
– Olin pari kuukautta sairaalassa, koska minulle asetettiin kotiin pääsemisen ehdoksi, että rupean itse piikittämään itseäni insuliinilla. Olin nuori kapinallinen ja ilmoitin, etten varmasti pistä. Niin sitten sairaalassa oloni venyi, kun pistin hanttiin. Olin aika vahvatahtoinen lapsi ja elämä oli aikamoista kädenvääntöä lääkärien ja hoitajien kanssa.
– Lopulta oli pakko antaa periksi, kun tuli kavereita ikävä, eikä sairaalakoulukaan ollut mikään kiva juttu. Myönnyin viimein, mutta kovan väännön jälkeen.
Ja niin Pia palasi niin sanotusti siviiliin ja tavallisen koululaisen elämään. Ihan helppoa elämä ei ollut sairaalan ulkopuolellakaan.
– Minua kiusattiin koulussa todella paljon. Vielä 90-
luvulla diabeteksesta ei puhuttu yhtä paljon kuin nykyään.
Kaksi poikaa ja kotieläimiä
Pia ja hänen metallialalla työskentelevä miehensä asustavat Kärkölässä vanhaa, vuonna 1948 rakennettua rintamamiestaloa, jonka aviomiehen äidin puoleinen isoisä rakensi. Kun perhe muutti kahdeksan vuotta sitten, taloudessa ei ollut edes kaivoa. Pia nimittääkin heitä uudisraivaajiksi, ja asumisen laatua onkin pikkuhiljaa saatu mukavasti kohennettua.
Pariskunnalla on kaksi reipasta poikaa, 11- ja 13-vuotiaat. Eikä tässä vielä kaikki: joukkueeseen kuuluu myös viisivuotias bichonkoira Topi sekä kaksi kissaa, kuusivuotias Vili ja kahdeksanvuotias Nasu.
– Kaikki eläimet ovat tavalla tai toisella pelastettuja. Topi tuli Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä, Vili Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä ja Nasu pelastettiin haulikolta. Kaikki eläimet ovat tulleet meille pentuina.
Pia on ollut sairauseläkkeellä vuodesta 2016. Ennen lapsia hän ehti nuoruudessaan työskennellä HOK Elannon palveluksessa.
– Nykyään en tee mitään, hän viisastelee, mutta ei puhu ihan totta, sillä hän tekee joka päivä perheelle ruuan, hoitaa pyykit, kodin siivouksen ja huolehtii aika pitkälti eläimistäkin.
– Harrastuksiani ovat leipominen, kutominen ja muut käsityöt. Teen myös 8-9 kilometrin lenkkejä koiran kanssa, ja koira täytyy myös laskea harrastuksiini, koska sen turkkia pitää pestä, hoitaa ja trimmata. Olen suorittajaihminen!
Kaikkien ummetusten äiti
Ykköstyypin diabetes aiheutti Pialle todella rankat vatsan alueen vaikeudet.
– Suolisto ei tyhjentynyt millään muulla kuin laksatiiveilla, käytännössä ummetuslääkkeellä, mutta sitä ei saa käyttää kerralla viikkoa enempää, ettei suolisto totu siihen. Ja silloin kun lääkettä käytti, vessan piti olla tosi lähellä.
– Pisimmillään minulla oli suolen toiminnassa kahdeksan vuorokauden tauko. Voi kuvitella, minkälainen olotila siitä tuli. En kyennyt syömään kunnolla, kun oli niin tukkoinen olo, ja kun vatsalaukku on täynnä, se aiheuttaa oksentamista, ilmavaivoja ja kaikkea sellaista, mikä liittyy vatsan toiminnalliseen häiriötilaan.
Mutta sitten asioihin tuli ratkaiseva muutos. Putken päässä näkyi valoa.
– Liityin kaksi vuotta sitten Susanna Tannin ylläpitämään Freetox-ryhmään ja seurailin ryhmän menoa sekä ryhmäläisten ongelmia. Itselläni sairaus oli aiheuttanut myös voimakasta hiusten lähtöä, ja niin otin vuosi sitten tammikuussa yhteyttä Susannaan ja kysyin, keksisikö hän mitään helpotusta vaivaani, ravintolisiä tai jotakin muuta.
– Susanna oli juuri silloin saanut Harmonia Lifelta testattavaksi Regulat-nimistä saksalaista entsyymijuomaa, ja asia oli niin tuore, ettei hän ollut ottanut sitä vielä myyntiin. Rupesin heti käyttämään Regulatpro Metabolic -nimistä tuotetta, ja mitä tapahtuikaan: vatsa ja nimenomaan suoli alkoi elpyä, mikä oli minulle tietysti suunnaton helpotus. Rupesin ottamaan Regulatia 10-15 ml aamuin illoin. Kun suoli alkoi toimia, samalla närästysoireet helpottuivat. Palleatuntemuksetkin poistuvat usein Regulatin ansiosta.
Siitä lähtien Pian vatsa on toiminut. Ei nyt ihan niin kuin kello, mutta toiminut joka tapauksessa.
– Regulat on aika kallista, joten en ole pystynyt käyttämään sitä ihan säännöllisesti, mutta minulla on aina varastossa pullo siltä varalta, jos vatsa jymähtää. Kun aloitan sen nauttimisen, vatsan toiminta käynnistyy taas. Vuorokauden se vie, ei sen enempää.
– Jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten tammikuussa, että näin käy, kun lähdin kokeilemaan Regulatia, en olisi ikimaailmassa uskonut, Pia naurahtaa.
Auttaa myös iho-oireisiin
Yksi ykköstyypin diabeteksen Pialle tuomista niin sanotuista lisämausteista on infektioihottuma, joka alkoi levitä myös päänahkaan.
– Pääsääntöisesti sitä on ollut jalkapohjissa. Sääriin on ilmestynyt 10 sentin kolikon kokoisia ja tosi kutisevia läiskiä. Tällä hetkellä päänahassa ei enää ole rupia ja se on elpynyt aika hyvin. Jalkapohjat eivät enää ole haavaumilla ja iho on ehjää, kuivaa toki edelleenkin, mutta käveleminen ei enää tee kipeää.
– Aiemmin kantapäät olivat ihan kamalilla haavaumilla ja välillä niin arat, etten pystynyt kävelemään. Ne vuosivat verta, ja kun haavat olivat pystysuunnassa, ne repesivät aina uudelleen. Niitä oli tosi hankala hoitaa. Nyt olen pystynyt olemaan vuoden verran ilman kortisonivoiteita ja oireet ovat pysyneet aisoissa. Olen kertonut lääkärillekin Regulatista ja hän piti sitä oikein hyvänä.
Pia laittaa tämän kaiken Regulatin ansioksi ja hänellä on vielä toinenkin esimerkki sen myönteisistä vaikutuksista ihoon.
– Niskassa oli ihan pientä hikinäppylää, mutta ihan äskettäin huomasin, että ne ovat kokonaan kadonneet. Join syksyllä yhtä soittoa neljä pulloa Regulatia, ja nyt tulokset näkyvät.
Pia on siis enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen elämänmenoonsa.
– Olen aika lailla skeptinen ihminen enkä taatusti kehuisi tätä tuotetta, jos siitä ei ihan oikeasti olisi ollut niin valtavaa hyötyä kuin siitä on ollut, hän summaa.
Kommentit
Oma kommentti