Oletteko ikinä kuulleet teipistä, jossa on kahva? Nyt kuulette.
Aulis Loponen, 81, on juuri palannut golfkierrokselta kotiinsa.
– Pelasin yhdeksän reikää, hän naurahtaa.
– Golf on kivaa ulkoilmahommaa ja siinä voi pitää turvaväliä koko ajan. Pystyn iästäni huolimatta pelaamaan ihan samalla tavalla kuin ennenkin, ei ole mitään suurempaa kynnystä.
Ei ole kynnystä, ei, sillä Auliksen tasoitus on 23,1, mikä on kohtalaisen hyvä saavutus pelaajan korkean iän huomioiden.
– Olen saanut olla aikamoisen terve ja olen ikäisekseni hyvässä kunnossa. Liikuskelen jatkuvasti ja golfin ohella teen pieniä lenkkejä. Lääkityksenä minulla on vain oikein kevyt kolesterolilääke ja lievä verenohennuslääke. Mitään vakavampaa ei ole ollut.
Auliksella on talouspuolen koulutus ja elämäntyönsä hän teki vakuutusalalla. Eläkkeellä hän on ollut jo 18 vuotta.
Auliksen suku ehti vaikuttaa rajantakaisen Karjalan Raudussa satoja vuosia. Ties vaikka kauemminkin, sillä kirkonkirjoista ei löydy vuotta 1681 varhaisempia tapahtumia.
Auliksen elämän alkutaival oli harvinaisen hankala. Perheelle tuli evakoiden valtaosan tapaan kahteen kertaan pikainen lähtö Karjalasta. Ensimmäisellä kerralla Auliksella oli ikää vain neljä ja puoli viikkoa. Perhe pääsi majoittumaan Virtasalmelle, mistä reilun kahden vuoden kuluttua palattiin takaisin Rautuun. Se onni jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.
– Toisen kerran tuli lähtökäsky kesällä 1944, kun olin viisivuotias. Se lähtö oli nopea ja stressaava enkä muista siitä paljon mitään. Nyt muutimme väliaikaisesti Rantasalmelle, sieltä Mikkelin maalaiskuntaan ja lopulta Helsinkiin.
Aulis viettää eläkepäiviään Espoossa yhdessä vaimonsa kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta, tytär ja poika, ja seuraavaakin polvea on 11-vuotias pojannassikka, isovanhempien silmänilo.
”Piti kävellä portaita poikittain”
Vaikka Aulis on liikkuva ja hyväkuntoinen, pieniä terveysmurheita on silti sattunut matkan varrelle.
– Se oli 2.1.2020. Muistan päivämäärän oikein hyvin, sillä olin vaimoni kanssa tutustumassa uuteen kirjastoon Oodiin. Siellä on portaita aika paljon. Vasen pohje oli niin kipeä, että piti kulkea portaissa poikittain. Pystyin juuri ja juuri kävelemään.
– Liikkuessa jalka rasittui selvästi. Minulla ei ollut mitään käsitystä, missä pohje oli kipeytynyt. En mielestäni ollut sitä mitenkään loukannut. Aamuisin liikkeelle lähtö oli kaikkein vaikeinta.
Vaiva oli sitkeä eikä suostunut katoamaan, ja niinpä Aulis hakeutui lääkärin vastaanotolle tammikuun puolivälissä. Hän halusi varmistua, ettei kyse ollut veritulpasta.
– Ei ollut tulppaa. Lääkäri määräsi kipugeeliä ja sanoi, että jos jalka ei ala parantua, on syytä tulla uudestaan.
Kului pari päivää, kunnes muuan Auliksen tuttava suositteli hänelle 6D Tape -nimistä uutta terapiateippiä, josta Aulis oli toki kuullut jo aiemmin. Hän päätti kokeilla, olisiko siitä apua.
– Aloitin teippaamalla pohkeen molemmin puolin ja myös molemmin puolin polvilumpiota, laitoin teipin myös vasempaan nivuseen ja vasemmanpuoleiseen soliskuoppaan. Kaiken kaikkiaan teippejä oli kuusi. Liikuttelin teippejä tuntemuksieni mukaan niissä olleista kahvoista. Ja samoilla teipeillä mentiin koko viikko.
Vaikutukset alkoivat näkyä lähes välittömästi.
– Kun laitoin niitä illalla, aamulla jalka ei ollut enää ollenkaan kipeä, mitä ihmettelin kovasti. Päivän mittaan kävellessä kipu alkoi hiukan tuntua, samoin vielä seuraavanakin päivänä, ja lopulta tuntemukset katosivat jo rasituksenkin aikana. Otin viikon päästä kaikki teipit pois, koska jalka oli täysin kunnossa. Sen jälkeen se ei ole oikutellut yhtään, vaikka olen hiihdellyt ja kävellyt.
Juttu on julkaistu Terveys-Hymyn numerossa 1/2021.
Kommentit
Oma kommentti