– Valtimonkovettumataudin pääasiallinen syy ei ole kohonnut kolesteroli kuten yleisesti kuvitellaan, vaan kalkin (kalsiumin) kertyminen valtimoihin, tohtori Matti Tolonen kertoo.
Sydän- ja verisuonitauteja esiintyy eniten Suomessa, Irlannissa, Skotlannissa, Uudessa Seelannissa ja Pohjois-Amerikassa. Näissä maissa kalkin saanti on runsasta ja D-vitamiinin saanti vähäistä. Näillä seikoilla näyttää olevan enemmän yhteyttä sydän- ja verisuoniterveyteen kuin tähän asti on uskottu.
– Miesten sepelvaltimoihin alkaa kertyä kalkkia noin 18 ikävuodesta alkaen, mutta naisten valtimoihin vasta vaihdevuosien aikoihin. Tai aikaisemminkin, jos kohtu on poistettu, Tolonen toteaa.
– Valtimoiden kalkkiumat saadaan hyvin näkyviin tietokoneella CT-skannauksessa, ja niiden vakavuusastetta ilmaistaan floridalaisen kardiologin Arthur Agastsonin kehittämällä asteikolla. Ellei kalkkia näy, on sydänkohtauksen riski olematon, olipa veren kolesterolilukema mitä tahansa. Agastsonin lukema kertookin paremmin sydäntautiriskistä kuin tavanomaiset riskitekijät, kolesteroli, triglyseridit, C-reaktiivinen proteiini (CRP), ja suurentunut painoindeksi. Tupakointi ja diabetes ovat edelleen merkittäviä riskitekijöitä, Tolonen muistuttaa.
– Uudet tiedot auttavat ymmärtämään, miksi sydänkohtaus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta sellaisellekin ihmiselle, jonka veren kolesterolilukemat ovat normaalit. Tosiasiassa sydänkohtauksen saavista 40 prosentilla (ja nuoremmissa ikäryhmissä jopa 70 prosentilla) kolesteroli on aivan kunnossa. Se ei siis voi olla heidän sydäntautinsa syy, Tolonen sanoo.
– Valtimoiden seinään kertyvästä paakusta puolet on kalkkia ja vain kolme prosenttia kolesterolia. Kolesteroli on pehmeää rasvaa eikä se sanottavasti koveta valtimoita. Infarkti johtuu useimmiten paakun repeämästä ja siitä irtoavien palasten tukkimista pienistä valtimoista sydämessä tai aivoissa.
– Myös D-vitamiinista julkaistaan jatkuvasti uutta tietoa. Tämä vitamiini näyttää ehkäisevän valtimoiden kalkkiutumista ja vaikuttavan edullisesti verenpainetta säätäviin hormoneihin. Verisuonten seinämien soluissa on D-vitamiinireseptoreita, joten tämä vitamiini voi vaikuttaa suoraan valtimoiden seinämiin.
– Kuten tohtori Erkki Anttila kertoi (Terveys-Hymy 3/2008), on D-vitamiinin päivittäinen tarve noin seitsemänkertainen (50 mikrogrammaa) verrattuna viranomaissuositukseen (7,5 mikrogrammaa). Turvallisen päiväannoksen yläraja jatkuvassa käytössä on peräti 250 mikrogrammaa.
– Terveysviranomaiset pitävät saantisuositusta keinotekoisen pienenä ja pelottelevat aivan turhaan yliannostelun vaaroilla, Tolonen sanoo. – Saamme kesällä puolessa tunnissa tuon 250 mikrogrammaa ottaessamme aurinkoa koko vartalolle. Suomessa suurin osa väestöstä potee piilevää D-vitamiinin puutetta, joka myötävaikuttaa sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien syntyyn. Uusimpien tutkimusten mukaan D-vitamiini on tarpeellista myös aivoille; se pitää yllä muistia, oppimis- ja päättelykykyä ja edistää muitakin henkisiä toimintoja.
– D-vitamiinia on sellaisenaan kalassa ja kalanmaksaöljyssä, ja sitä lisätään moniin kalan luurankolihaksista valmistettuihin omega-3-valmisteisiin, esimerkiksi E-EPAan, Tolonen muistuttaa.
Teksti:
Terveys-Hymy 6-08
Käytetäänkö E-EPAan, jota syön paljon, makrillin rasvaa.
Makrillia on sanottu terveelliseksi kalaksi, mutta onko se terveellistä?
Onko makrilli terveellistä, jos insuliinia on veressä liikaakin?