Laukaalainen psykiatrian erikoislääkäri Mauno Rauramo suosittelee joka kotia varaamaan sikainfluenssan varalta riittävän määrän C-vitamiinia.
Lääkäri Mauno Rauramo muistuttaa, että C-vitamiini eli askorbiinihappo on ollut tunnettu aine jo useita vuosikymmeniä.
– Aikanaan ihmeteltiin, miksi merimiehet sairastuivat pitkillä matkoilla keripukkiin. Se aiheutti verenvuotoja, hampaat löystyivät, ja lopulta siihen sairastuneet kuolivat. Samanlaisia oireita tuli myös naparetkikunnille. Sitten huomattiin, että tuoreet hedelmät estivät oireiden tulon ja keksittiin C-vitamiini eli askorbiinihappo, jonka keksijä sai lääketieteen Nobelin palkinnon. Pieni määrä vuorokaudessa eli noin 50 mg estää keripukin oireiden tulon, mutta on liian vähäinen määrä terveyden säilyttämiseen ja sairauksien hoidossa.
– Myöhemmin huomattiin, että eläimet – paitsi marsu ja apinat – pystyvät itse valmistamaan C-vitamiinia elimistössään. Tämä eläinten itse tekemä määrä vastaa ihmisellä noin kolmen gramman vuorokausiannosta. Kuitenkin eläimet hyötyvät eri sairauksissa suuristakin C-vitamiiniannoksista. Apinat, marsut ja ihmiset tarvitsevat jatkuvasti ravinnostaan C-vitamiinia.
– Jo vuonna 1918 espanjantaudin aikana, joka on aika lailla samanlainen virusrakenteeltaan kuin nykyään leviävä sikainfluenssa eli influenssa AH1N1, kiinnostuttiin siitä, että runsaasti C-vitamiinia ravinnostaan saaneet sairastuivat lievemmin, Rauramo toteaa.
– Lääkäri Fred R. Klenner julkaisi vuonna 1948 viisi vuotta kestäneen tutkimuksensa C-vitamiinin käytöstä viruskeuhkokuumeen hoidossa. Hän oli saanut hyviä tuloksia antamalla suoneen 1 000 mg C-vitamiinia kuuden tunnin välein. Tällöin vitamiini annetaan natriumaskorbaattina. Hän sai suurilla C-vitamiiniannoksilla hyviä tuloksia myös muissa taudeissa ja myrkytyksissä, ja tutkimukset julkaistiin lääketieteen lehdissä. Myös polion eli lapsihalvauksen hoidossa hän sai hyviä tuloksia. Jostain syystä nämä käänteentekevät tulokset jäivät unholaan eikä niitä lääketieteen opetuksessa ole tuotu esille, psykiatri Rauramo ihmettelee.
Myöhemmin Linus Pauling, joka sai peräti kaksi Nobelin palkintoa, kiinnostui C-vitamiinista ja kirjoitti siitä useita julkaisuja. Itse hän käytti elämänsä loppuun saakka 16 grammaa C-vitamiinia päivässä tautien ehkäisyyn. Biokemistinä hän ymmärsi hyvin kemialliset reaktiot, joissa C-vitamiini oli mukana. Hän perusti C-vitamiinisäätiön, joka on jatkanut tieteellistä tutkimusta ja julkaisuja C-vitamiinista.
Lääkäri Robert F. Cathcart III (1932–2007) jatkoi C-vitamiinin tutkimusta eri sairauksien hoidoissa. Hän hoiti kymmeniätuhansia potilaita ja kirjoitti useita artikkeleita. Hänen internetsivuiltaan löytyvät kaikki mahdolliset tiedot C-vitamiinista. Lääkäri Irwin Stone puolestaan on kirjoittanut nettiin kirjan sairauksien hoidosta C-vitamiinin avulla. Myös C-vitamiinisäätiön sivustoilla on ohjeita virustautien hoidosta.
C-vitamiinin vaikutus perustuu siihen, että kun sairaus iskee, syntyy paljon vapaita radikaaleja eli kemiallisia yhdisteitä, jotka yhtyvät helposti lähellä oleviin solujen rakenteisiin. C-vitamiinilla on ulkokehällä kaksi vapaata elektronia ja se pystyy neutraloiman kaksi radikaalia antamalla niille kummallekin yhden elektronin.
– Jos sinulla on valmiiksi tarpeeksi C-vitamiinia, oireet tulevat lievempinä, psykiatri Rauramo toteaa.
– Mitä ankarampi tauti, sitä enemmän C-vitamiinia kuluu. Vakavissa tautitiloissa ja myrkytyksissä tarvitaan vuorokaudessa 100 grammaa ja ylikin, ja vaikeimmissa sairauksissa on lääkärin annettava natriumaskorbaattia suoneen. Tutkijoiden mukaan sairaus aiheuttaa akuutin keripukkitilan, kun C-vitamiini äkillisesti kuluu loppuun elimistössä. Puhutaan myös suoliston kyllästymistilasta eli toleranssista, jolloin syntyy lievää ripulia. Otetaan C-vitamiinia niin paljon, että tämä tilanne tulee. Sairaudesta riippuen annos voi olla 10 grammasta 300 grammaan vuorokaudessa, ja tätä annosta jatketaan kunnes oireet lievenevät tai poistuvat, ja sitten jatketaan ylläpitoannosta eli kolme grammaa vuorokaudessa.
– C-vitamiinia tavallisina tabletteina on syytä ottaa kuuden tunnin välein, koska vitamiini poistuu elimistöstä sangen nopeasti. Pitkävaikutteista 500 mg depotvalmistetta voidaan ottaa aamulla ja illalla vaikka kolme tablettia kerrallaan. Tämä olisi ennaltaehkäisevä annostaso, jossa voi pysyä jatkuvasti. Jos sikainfluenssa iskee, on annos heti ensioireiden tultua kymmenkertaistettava ja tarvittaessa vielä nostettava suoliston sietämälle tasolle.
C-vitamiinia saa Rauramon mukaan myös jauheena ja elintarvikkeiden E 300 -lisäaineena, jota voidaan sekoittaa tarvittava määrä veteen ja nauttia pitkin vuorokautta. Elintarvikkeisiin lisätään C-vitamiinia, jotta ne säilyisivät paremmin eivätkä härskiintyisi.
– Tärkeintä hoidossa on riittävä määrä C-vitamiinia, jota tarpeen mukaan lisätään. Kannattaa varata kotiin riittävä määrä C-vitamiinia, koska sen voi käyttää myöhemmin tarpeen mukaan. Jos miljoona ihmistä sairastuu, C-vitamiinista voi tulla pulaa.
– Ehdotin jo kaksi vuotta sitten lintuinfluenssaan varautumisen aikoihin valtiovallalle ja terveysviranomaisille, että kannattaisi hankkia C-vitamiinia varastoon pahan päivän varalle. C-vitamiini ei sitkeästi elävästä, päinvastaisesta huhusta huolimatta aiheuta munuaiskiviä ja on muutenkin erittäin hyvin siedetty. Ilman sitä ei ihminen tule toimeen.
Teksti:
Terveys-Hymy 9-09
Kommentit
Oma kommentti