Kari Luoto on sairastanut kihtiä melkein koko ikänsä, sillä ensimmäiset oireet ilmaantuivat jo 12-vuotiaana. – Olen vajaat viisi vuotta hoitanut itse itseäni ja olen parantunut lähes täydellisesti terveysongelmista, Kari kertoo.
Kari Luoto, 61, on alun perin kotoisin Vaasasta, mutta sittemmin hänestä on tullut maailmankansalainen, jonka nykyinen postiosoite on Italiassa ja vene Saksassa. Hän on asunut pitkään myös Hollannissa. Tällä hetkellä hän majailee ex-vaimonsa nurkissa Vöyrillä Pohjanmaalla, mutta tämä tilanne on hyvin tilapäinen. Suomeen Kari tuli kolme vuotta sitten.
Kari ehti lyhyeksi jääneen työuransa aikana vaikuttaa monilla eri alueilla. Hän on työskennellyt kamerakauppiaana ja mainoskuvausyrittäjänä, taidevalokuvaajana, päihdehuollossa, tivolin työntekijänä, teatterin näyttämöteknikkona, kaikkien mahdollisten mekaanisten laitteiden korjaamoyrittäjänä sekä hevostilan isäntänä ja hevoskuiskaajana muiden sekalaisten töiden ohella. Eläkkeelle hän joutui jäämään kihtioireitten takia vain 32-vuotiaana lähes 30 vuotta sitten.
Karin ensimmäiset kihtioireet ilmaantuivat jo 12-vuotiaana.
– Jalkapohjiin tuli päkiän kohdalle jokaisen varpaan ensimmäisen nivelen kohdalle pienen pieniä reikiä, ikään kuin tiehyitä. Niitä poltti ja pisteli niin perkeleesti. Isoäiti vei minut lääkärille, joka tutki ja ihmetteli ja sanoi, ettei ollut ikinä nähnyt vastaavaa. Hän laittoi jalkapohjiin kemiallista laastaria, liimalta haisevaa töhnää, joka kuivui. Se helpotti polttamisoireita.
Lääkäri ei keksinyt Karin vaivalle diagnoosia, mutta Kari itse on vakuuttunut siitä, että kyseessä oli kihdin ensiesiintyminen hänen kropassaan.
Kari pääsi oppikouluun, mutta opintie jäi kahteen kertaan käytyyn kolmanteen luokkaan. Pojan älyssä ei ollut mitään vikaa, mutta keskittymiskyky puuttui. Kari sanookin, että syynä olivat kihtimyrkyt, jotka ovat vahvoja solumyrkkyjä.
Diagnosointi kiviajalta
Näin mentiin vuosi vuoden jälkeen, kunnes vuonna 1984 Kariin iskivät ensimmäiset todella rajut kihtioireet.
– Ne alkoivat peräaukon krampilla. Kun olin vessassa, tuntui kuin tulossa olisi keilapallon kokoinen pökäle. Olin hiestä märkänä, vesi valui silmistä ja kiemurtelin puoli tuntia, ennen kuin sain aikaiseksi peukalonpään kokoisen papanan. Pönttö oli sen jälkeen ihan verinen. Kärsin kymmenen vuotta peräaukon sulkijalihaksen krampista, ja joka päivä vessareissulla tuntui siltä, että kävin synnyttämässä keilapallon. Nämäkin oireet olivat kihdin syytä, sillä aktiiviset virtsahapot aiheuttavat lihaskramppeja, ja virtsahappoja kertyy painovoiman ansiosta lantion seudun sidekudoksiin sekä erityisesti lonkkiin, polviin, nilkkoihin ja jalkateriin. Ne ovat yleisimmät paikat, missä kihtikerääntymiä esiintyy, mutta niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Se, että kihtiä pidetään vain isovarpaaseen iskevänä tautina, on kerta kaikkiaan virheellinen käsitys, Kari valaisee.
Kari Luoto sanoo ilmeenkään värähtämättä, että kihdin diagnosointi Suomessa on täysin kivikautista hommaa.
– Oireitani ei tunnistuttu kihdiksi, sanottiin vaan, että sä luulet olevasi kipeä ja että kyse on psykosomaattisista ongelmista. Minulle määrättiin mielialalääkkeitä ja eläkkeelle minut pantiin psyyken takia. Kävin vuoden lanttumaakarilla ja toisen vuoden psykologin luona, mutta kumpikaan ei löytänyt minusta minkäänlaista mielisairauden tai vakavan persoonallisuushäiriön merkkiä. Pikemminkin he totesivat, että olen yliälykäs ja visuaalisesti lahjakas taitelijaluonne.
Niin vuodet taas vierivät, kunnes tultiin vuoteen 2008. Kari oli tuolloin niin kipeä, että hän oli laihtunut 15 kiloa ja silmät olivat painuneet syvälle kuoppiin.
– Selkä oli aamuisin notkea kuin vajaa metri kakkosnelosta ja sängystä noustiin vaimon avustuksella noin tunnissa hikeä, kyyneliä ja ärräpäitä vuodattaen. Seisomiseen ja kävelemiseen tarvittiin leveää tukivyötä. Iskiaskivut olivat ankarat, samoin suolistokrampit ja oikea jalka oli niin jäykkä ja tönkkö, etten päässyt kävelemään kuin kepin kanssa. Maksimimatka kävelylenkille oli alle kilometri.
Itsehoidosta apua
Lopulta Kari kiinnostui toden teolla kihdin itsehoidosta. Koska Kari ei saanut Suomessa kihtiinsä asiankuuluvaa hoitoa, hän joutui hakeutumaan tutkimuksiin ulkomaille.
– Muutin Hollantiin ja menin siellä lääkäriin. Yleislääkäri tutki oikean jalkani ja sanoi heti, että sulla on selvä kihti. Se totesi sen ihan tunnustelemalla ja taivuttelemalla ja tutkimalla luiden pintaa. Se lähetti mut keskussairaalan puolelle röntgenkuviin ihan varmistamaan, ettei ollut tullut luustovaurioita. Onneksi niitä ei löytynyt.
Kari käytti itsehoidossa Diapamia.
– Hoidoista ei vielä silloin puhuttu mitään. Käytin jo tuolloin diatsepamia eli Diapamia, koska se helpotti kihdin oireita kuten jalkakipuja ja runsasta käsien hikoilua. Hoitohenkilökunta kysyi keskussairaalassa, miksi käytin Diapamia. Kerroin heille, että olen mitannut veren virtsahappopitoisuuden ja virtsan pH:n ennen lääkkeen ottoa ja sen jälkeen. Jo toisella virtsauskerralla lääkkeen oton jälkeen veren virtsahappopitoisuus laski kuudella milligrammalla desilitraa kohden, joka on kihdissä hurja pudotus, ja virtsan pH laski kahdeksasta 6,3:een. Ilman Diapamia munuaiset eivät pysty erittämään virtsahappoa verestä juuri ollenkaan, mutta Diapam laajentaa ja rentouttaa munuaisten verisuonia, jolloin virtsahapon eritys käynnistyy.
Oikea ravinto lievitti oireita
Seuraavaksi Kari meni Hollannissa yksityisklinikalle, jossa työskenteli lääkärin ohella myös ravitsemus- ja fysioterapeutti ja erilaisten vaihoehtohoitojen tarjoajia. Hänet tutkittiin perusteellisesti, jolloin kihtikerääntymiä löytyi vähän joka puolelta. Eniten niitä oli selkä- ja rintarangassa, mutta myös lonkan seuduilla, lantiossa ja jalkaterissä.
– Suurimmat säryt olivat edelleen oikeassa jalassa, mutta oikeastaan joka helvetin lihas oli kipeä.
Ratkaisu särkyyn löytyi kasvispitoisesta ravinnosta.
– Sitten rupesin tosissani järkeilemään asiaa. Sain terapeutilta ohjeita, joiden mukaan piti välttää puriinipitoisia ruokia. Rupesin opiskelemaan ravitsemusoppia ja kehitin kaksi uutta diagnostiikkametodia kihdin toteamiseksi.
Karin nykyisessä kihdin itsehoidossa on kolme kivijalkaa. Niiden avulla hän tuntee itsensä nykyään jo melkein terveeksi ja työkykyiseksi. Hän on noudattanut itse kehittämäänsä hoitosysteemiä pian jo viiden vuoden ajan.
– Ensimmäisenä tekijänä on diatsepaami eli Diapam, joka pitää munuaisten verenkierron käynnissä ja että munuaiset poistavat virtsahappoja niin tehokkaasti kuin suinkin. Toinen tärkeä tekijä on mahdollisimman puriiniköyhä ruokavalio. Vältän kaikkea, missä on puriineja: en syö lihaa, kalaa enkä mitään muitakaan eläinkunnan tuotteita – paitsi suolatonta meijerivoita. Olen täysin vegaani ja vielä hyvin selektiivinen sellainen, sillä jos kihtiä ruvetaan parantamaan ja poistamaan kihtikertymiä elimistöstä ruokavalion avulla, se tarkoittaa sitä, että verestä poistetaan virtsahappoja ravitsemuksella ja diatsepamilla, jolloin veri sulattaa kiteytyneitä happoja. Kolmas tärkeä tekijä kihdin itsehoidossa on toiminnallinen ruoka-aine halva, joka toimii ikään kuin virtsahappotamponina. Se sisältää runsaasti kalsiumia ja magnesiumia, mutta luovuttaa niitä hitaasti. Halva sitoo itseensä virtsahappoja suolen seinämän läpi.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Anne Anttila
Terveys-Hymy 9-2015
Kommentit
Oma kommentti