Monilla meistä on jonkinlainen allergia, mutta kyseessä on useimmiten vain kiusallinen vaiva. Kariitan allergia on hengenvaarallista lajia.
Espoolaisen Kariitan, 42, maitoproteiiniallergia puhkesi aivan yllättäen viitisentoista vuotta sitten, jolloin hän oli 27-vuotias. Ihan puskasta allergiaoireet eivät tulleet, sillä hänellä oli jo ennestään pohjalla atooppinen ihottuma, astma ja muutamia ruoka-aineallergioita sekä siitepöly- ja kotieläinallergia. Atopia todettiin vuonna 2000, astmalääkitys aloitettiin viittä vuotta myöhemmin.
– Aina kun söin, alkoivat huulet turvota. Olin Allergiasairaalassa atooppisen ihottuman takia hoidettavana, ja pyysin heitä ottamaan prick-testin ihosta. Olin jossakin vaiheessa ruvennut pitämään kirjaa, mitä olin syönyt, ja joka kerta, kun huulet oikein turposivat, maitotuotteet nousivat esille, olipa sitten kysymys vaikka kermasta tai juustosta. Minulle tehtiin pyytämäni testi, ja maito nosti esille ison paukaman.
Kariitta jätti maitotuotteet kokonaan ruokavaliostaan pois, ja niin huulet eivät enää turvonneet.
– Kun tulin sairaalasta, olin hyvin helpottunut, sillä tiesin, että nyt se syy löytyi. En vain ihan heti tajunnut, kuinka vaikeaksi se tekee elämän. En voinut käyttää enää mitään maitotuotteita, sillä ne olivat minulle suorastaan hengenvaarallisia.
Sekä positiiviset että negatiiviset tapahtumat vaikuttavat myös allergioihin. Kariitan elämänmuutos oli positiivista lajia, sillä hän oli mennyt miehensä kanssa naimisiin vuonna 2004. Hän nauraakin, että avioliitto tuli ensin, maitoallergia sitten heti perään.
Pariskunnalla on kolme lasta, 3- ja 13-vuotiaat tytöt sekä 11-vuotias poika.
– Miehellä ei ole mitään allergioita. Nuorimmalla ja keskimmäisellä lapsellakaan ei ole koskaan ollut mitään allergioita, mutta vanhimmalla oli pienenä maito- ja vilja-allergia. Ne menivät kuitenkin pois jo varhaislapsuudessa. Lasten myötä oma siitepölyallergiani on hellittänyt.
Hengenvaarallinen asia
Kariitta sanoo, ettei hän sinänsä pelkää, vaikka hän tietääkin allergiansa olevan pahimmassa tapauksessa hengenvaarallinen.
– Teen kotona kaiken ruuan eikä meillä syödä eineksiä tai valmisruokia. Ravintolassa lähetän aina allergialistani keittiöön jo etukäteen, kun pöytää varataan. Maidon lisäksi minun on varottava myös pähkinöitä ja äyriäisiä.
Mutta mitä sitten tapahtuu, jos Kariitta juo vahingossa lasillisen maitoa?
– Siitä voi lähteä henki. Kurkku voi turvota umpeen. Minulle aloitettiin Allergiasairaalassa kaksi vuotta sitten tammikuussa maitosiedätys puolella tipalla maitoa. Olin sen jälkeen kaksi tuntia tarkkailussa, menin sitten kotiin ja otin muutaman viikon ajan puolta tippaa. Osa maitoannoksen nostoista tehdään kotona, osa sairaalassa. Annos on otettava joka ikinen päivä, ja tuntia ennen otan antihistamiinia.
– Nyt on päästy siihen, että olen tammikuusta lähtien ottanut päivittäin 30 ml maitoa eli se on sama kuin yksi lääkemitallinen. Tarkoitus oli tänä vuonna päästä 50 millilitraan, mutta nyt lääkäri kuitenkin sanoi, että mennään vuosi eteenpäin 30 millillä ja katsotaan sitten tilannetta uudelleen.
Sen jälkeen, kun Kariitalle oli tehty prick-testi, hänen verestään otettiin myös vasta-aineen arvo, joka normaalisti on alle 0,35. Kariitalla se oli 350 eli tuhatkertainen määrä!
– Toisen lapsen syntymän jälkeen se oli tippunut 77:ään ja kolmannen lapsen jälkeen 44:ään, mutta näillä luvuilla ei ole sinänsä merkitystä, sillä jos arvo nousee yli kymmenen, kyseessä on hengenvaara. Kun se putoaa alle sadan, voidaan siedätys aloittaa. Syystä tai toisesta arvo on taas lähtenyt nousuun. Viime syksynä se oli 160 paikkeilla, mutta kun siedätystä jatkettiin, lukema oli tammi-helmikuussa ensimmäisen kerran alle sadan, ja tämän takia lääkäri halusi, että jatketaan samalla 30 millilitralla kuin ennenkin.
Nyt kysymys kuuluu, että kun lukema putoaa alle kymmenen, voiko Kariitta silloin juoda maitoa?
– En voi. Hoitava lääkärini sanoi suoraan, ettei siihen päästä ikinä. Hän ei usko, että vielä jonakin päivänä voisin juoda maitoa.
Kaiken huipuksi Kariitan 11 kuukautta nuoremmalla sisarella sama homma puhkesi vuonna 2011. Myös hänellä on sama hengenvaarallinen maitoproteiiniallergia.
– Siskokin on siedätyksessä ja meillä on sama lääkäri, mutta hän on pitemmällä, koska hänen vasta-aineensa ovat olleet alempana. Myös sisarellani on astma ja atooppinen ihottuma. Me molemmat olemme syntyneet keisarinleikkauksella, ja joidenkin tutkimusten mukaan sillä voi olla osuutta tapahtumiin. Muilla lähisukulaisilla ei onneksi ole samaa riesaa.
Ulkomailla saa olla tarkkana
Kariitta sanoo, ettei hän kotimaassa pelkää kuolemaa, koska hän tietää avun olevan aina lähellä. Hänellä on myös oma apu aina läsnä.
– En lähde minnekään ilman laukkuani, jossa on kaksi adrenaliinipiikkiä, kortisonitabletteja, antihistamiinia ja astmalääke.
Yksi Kariitan mieliharrastuksista on matkustaminen, mutta ulkomailla riskit ovat erilaiset kuin Suomessa.
– Olimme viimeksi helmikuussa Japanissa. Jossakin vaiheessa viikkoa mietin, että vielä on edessä neljä ateriaa ennen kuin pääsee kotiin. En tarkoita tällä, etten viihtyisi ulkomailla. Tykkään matkustamisesta, mutta ulkomailla olo on aina jännittävää. Lentokoneessa en koskaan syö mitään muuta kuin omia eväitä, esimerkiksi banaania.
Kariitta on kuitenkin hyvin varustautunut myös ulkomailla liikkuessaan.
– Minulla oli japaniksi käännetty allergialista, se on myös englanniksi ja venäjäksi. Toimitan sen aina hyvissä ajoin ravintolaan. Ulkomailla en kuitenkaan voi siedätykseen käyttää paikallista maitoa, sillä se on erilaista. Minulla on lääkärin lausunto, että saan kuljettaa lyhyillä matkoilla pieniä kahden desilitran suomalaisia maitoja käsimatkatavaroissa. Suomen päässä tulli on joskus katsonut pitkään lappua ja maitoja, mutta minun on päästävä niiden kanssa koneeseen tai muuten siedätys tyssää siihen. Sitä ei viitsi tehdä, kun siedätystä on harrastettu joka päivä jo yli kahden vuoden ajan.
Kariitta on vuosien mittaan oppinut elämään vaikean allergiansa kanssa, mutta alkuun iski masennus.
– Olimme Italiassa kavereitten kanssa vuosi diagnoosin jälkeen. Muut söivät jätskiä, mutta minä en voinut syödä. Itkin ja surin sitä, etten enää ikinä voi syödä jätskiä. Silloin ei vielä ollut kaura- ja soijajätskiä, mutta nyt on onneksi tullut hyviä korvikkeita. Jäätelö maistuu taas!
Kommentit
Oma kommentti