On kohtuullisen erikoista, että sekä mies ja hänen koiransa saavat apua samasta luontaistuotteesta. Niin kuitenkin kävi Mikael Rannalle ja Puppe-koiralle.
Karjaalainen Mikael Ranta on 65-vuotias ja hänen kämppäkaverinsa, sileäkarvainen kettuterrieri Puppe täytti hiljattain 13 vuotta. Eläkeikäisiä siis molemmat, mutta tällä hetkellä täydessä iskussa.
Viime syksynä Pupen asiat eivät kuitenkaan olleet kunnossa.
– Siltä oli poistettu kohtu, jonka jälkeen ongelmia alkoi tulla. Yksi nisä oli tulipunainen ja siitä tihkui aina välillä veritippaa. Eläinlääkäri kertoi, että tilanne johtui kohdun poistamisesta ja että aivot syöttävät edelleen käskyjä, vaikka kohtua ei enää ole.
– Saatiin lääkettä, joka auttoi jonkin aikaa, mutta ongelmat palasivat viime vuoden syyskuussa. Nisän alla oli kohouma, joka muistutti vanhan ajan sokeritoppaa. Se törrötti.
Mikael on tällä hetkellä sinkku ja vapaa kuin taivaan lintu, mutta vielä viime syksynä hän oli avioliitossa.
– Vaimoni ehdotti, että kokeiltaisiin Karin Havupuu-uutejuomaa. Niin tapahtuikin, ja tuloksia alkoi tulla. Ärtyisyys ei kestänyt enää kauan vaan tilanne rauhoittui. ”Sokeritoppa” hävisi kokonaan ja kaikin puolin juoman teho alkoi näkyä vähän kaikessa.
Mikael sekoitti aamuisin ja iltaisin desilitran havujuomaa Pupen rakastamiin herkkuruokiin, eikä koira pannut hanttiin. Lipitti ihan suosiolla.
– Sitten alkoi tulla positiivisia sivuvaikutuksia, Mikael naurahtaa. – Se täytti 13 syyskuun lopulla, kun kuuri oli vielä alkuvaiheissaan. Ihmettelin kerran, kun se alkoi pöydän alta kaivelemaan jotakin. Se etsi lelupalloa, johon ei ollut koskenut yli vuoteen. Se piristyi ihan selvästi ja siitä tuli nuori ja leikkisä uudelleen. Se haki esille muitakin leluja, ja nyt se pääsi ihan itse hyppäämällä aika korkealle sohvalle, jonne se piti aikaisemmin nostaa. Puppe on saanut juomasta ihan selvästi fyysistä virkeyttä. Se pääsee nykyään ihan itse sellaisiin paikkoihin, joihin ei enää muutamaan vuoteen ollut päässyt.
– Kun nisäongelmat poistuivat, rupesin antamaan sille enää vain aamuisin desin verran Karin Havupuu-uutejuomaa. Tila ei ole huonontunut.
Auttoi myös Pupen isäntää
Mikael Ranta on ollut eläkkeellä myyntiedustajan töistä nyt runsaan vuoden ja sanoo nauttivansa täysin siemauksin paitsi elämästä myös Karin Havupuu-uutejuomasta. Hän aloitti nimittäin sen nauttimisen samaan aikaan Pupen kanssa viime syksynä. Desi aamulla tyhjään vatsaan, toinen illalla.
Mikael on työskennellyt myyntiedustajana myös luontaistuotteiden parissa, joten Karin Havupuu-uutejuoma oli hänelle tuttu jo aikaisemmilta ajoilta. Onhan juoma ollut markkinoilla jo lähes 50 vuotta.
– Jo silloin luontaistuotekauppiaat kertoivat, että ihmisillä oli ollut siitä runsaasti myönteisiä kokemuksia. Niinpä ajattelin ruveta ottamaan sitä samaan tahtiin Pupen kanssa, vaikka minulla ei mitään terveysongelmia ollutkaan. En syö mitään lääkkeitä ja olen muutenkin hyvässä kunnossa. Sellainen muutos oli elämään kuitenkin tullut, että aamulla heti herättyäni piti ensimmäiseksi käydä kiireesti pissalla. Tätä oli jatkunut jo lähes vuoden päivät.
Mikael oli nauttinut juomaa säännöllisesti kuukauden, puolitoista, kun hän havaitsi erikoisen asian. Heti heräämisen jälkeen ei enää ollutkaan kiire vessaan.
– Makoilin siinä kaikessa rauhassa ja mietiskelin asioita, kun huomasin, että hyvänen aika, eihän mun tarviikaan lähteä kiireesti vessaan. Ei se mikään ongelma ollut, mutta aina silloin tällöin jouduin pissahädän takia käymään vessassa myös kesken unien. Aiemmin piti heti heräämisen jälkeen lähteä asioimaan, nyt ei enää sellainen hoppu ollutkaan. Se oli aikaisemmin heti heräämisen jälkeen ensimmäinen tehtävä.
Mikael kertoo levittäneensä hyvää sanaa Karin Havupuu-uutejuomasta ikätovereilleen. Hän sai kuulla, ettei ollut ongelmiensa kanssa yksin; jotkut kavereista joutuvat heräämään vessaan yön aikana useampaan kertaan.
– Kaiken lisäksi tuote on edullinen, eihän se tee kuin euron päivässä. Mitätön pikkuraha siihen hyötyyn nähden, mitä ainakin minä olen saanut.
Mikael on muutenkin luontaistuotteiden ystävä.
– Otan päivittäin lesitiiniä, jolla pyrin ehkäisemään mahdollista dementiaa, jota on esiintynyt suvussa. Opin tuntemaan lesitiinin jo 1980-luvulla. Tämän lisäksi pidän näin korona-aikana visusti huolen, että saan riittävästi D- ja C-vitamiinia. Ja varmaan sadat flunssat olen taittanut imeskeltävällä sinkki- ja C-vitamiinivalmisteella. Otan sitä heti kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat.
”Yrittivät tuputtaa statiineja”
Mikael on siis täysin terve 65-vuotias mies, mutta kymmenkunta vuotta sitten hänellä havaittiin hiukan kohonneita kolesteroliarvoja. Kokonaiskolesteroli pyöri kuuden ja seitsemän välillä, kun ihanne olisi alle viisi.
– Hiukan pukkasi sovittujen raamien yli, ja heti oltiin tuputtamassa kolesterolilääkkeitä. Söin niitä puolisen vuotta, kunnes tuli niin pahoja sivuvaikutuksia, että oli pakko lopettaa. Aloin olla toisissa sfääreissä. Vaikka olin läsnä, en kuullut, mitä puhuttiin, oli jotenkin poissaoleva olo. Ruokailukin saattoi kestää kolme varttia, kun katselin vain ikkunastani upeita maalaismaisemia. Jos joku sanoi jotakin, en reagoinut siihen mitenkään.
Usein statiinien sivuoireina ilmenee lihassärkyjä, mutta niitä Mikaelilla ei ollut. Muita murheita kyllä.
– Koko kropan alueelle tuli ihottumaa, punaisia läiskiä, ja kaikkein ohuimmille ihoalueille kuten käsivarsien sisäpinnoille, vatsan seutuville ja nivusiin. Sitten vaihdettiin lääkettä, mutta nyt alkoi koko ajan unettaa. Jouduin työni takia liikkumaan paljon, ja kun ajelin useimmiten pääkaupunkiseudulle, asiasta tuli ongelma. Jo 30 kilometrin päässä lähdöstä alkoi tulla väsymyskohtauksia, ja kerran olin ajaa moottoritieltä sataakahtakymppiä metsähallituksen puolelle. Minulta katosi myös lyhytmuisti: kun juttelin jonkun kanssa, en enää kahden minuutin kuluttua muistanut, mistä oli ollut puhe.
– Oli pakko lopettaa, vaikka minua peloteltiin aivoinfarkteilla sun muilla. Mitään terveysongelmia ei ole, joten olen tullut siihen tulokseen, että kolesteroliarvoni on minulle sopiva ja normaali. Ja kun lopetin statiinien käytön, muisti alkoi pelata taas lähes partaveitsen tasolla.
Innokas lintuharrastaja
Mikael on ollut eläkkeellä vuodesta 2019, joten nyt hänellä on ollut aikaa lempiharrastukselleen, lintujen tarkkailuun. Hän on ollut kiinnostunut linnuista pikkupojasta asti.
– En bongaa, mutta seuraan aktiivisesti ja teen lintujen hyväksi asioita, olen muun muassa rakentanut tuhannen neliön kahlaajakosteikon. Yksi lempilajeistani on jänkäkurppa, jonka takia aloitin myös rengastuksen syksyllä 2007. Olen siitä lähtien rengastanut 27 jänkäkurppaa, mikä on melkoinen määrä. Laji ei ole ihan helppo rengastettava.
Vaikka Mikael ei bongaa, hän laskee silti, kuinka monta lajia hän on nähnyt. Pihapinnoja on peräti 198, joista hurjin on Suomen yhdeksäs arohiirihaukka.
– Se pyöri tällä alueella kolmisen viikkoa ja siitä mulla on ikkunapinnakin!
Kommentit
Oma kommentti