Karitalle luvattiin kahdeksan vuotta sitten: Elinaikaa korkeintaan vuosi

Kerroimme toimittaja-juontaja Karita Aaltosen uskomattomasta aivosyövästä parantumisesta Terveys-Hymyn numerossa 1/2015.
On tullut korkea aika kysyä, miten Karitalla menee tänään.
Etenkin kun vuonna 2012 hänelle luvattiin elinaikaa minimissään vain kaksi kuukautta!

Kun Karita Aaltosen terveys pet­­ti pahemman kerran, hän oli vielä alle nelikymppinen. Hän oli siihen saakka ollut varsinainen terveyden perikuva, ei ollut töistäkään koskaan sairauden takia poissa. Sitten tultiin alkutalveen 2012.
– Olin Helsingissä juontokeikalla. Yhtäkkiä oikea jalka petti alta. Kampesin ketterästi ylös ja luulin, että olin kävellyt korkkareilla liikaa. Jatkoin höpöttämistä mutta samalla ihmettelin itsekseni, mikä ihme juttu tämä oli. Sitten outoja oireita alkoi tulla lisää.
– Olin jyväskyläläisessä ravintolassa keikalla ja olin ottamassa lasia pöydältä, kun oikea käsi menikin lasin ohi. Olin ihan ihmeissäni, oliko tämä piilokamera vai mikä, eihän tämmöistä voi tapahtua. Sitten alkoi tulla erikoisia juttuja lisää, mutta väliä oli usein kolmisen viikkoa, jolloin ehdin jo unohtaa edellisen.
– Mutta sitten tuli isompi juttu. Ajoin autoa moottoritiellä ja lasissa oli 130, kun yhtäkkiä en osannut enää ajaa. Painoin samaan aikaan sekä kaasua että jarrua. En tiennyt yhtään, kuinka ajetaan ja olin ihan paniikissa. Pelkäsin kamalasti, että törmään johonkin, mutta pystyin jotenkin menemään eteenpäin letkan mukana. Myöhemmin paljastui, että olin saanut epileptisen poissaolokohtauksen, mutta enhän minä silloin sitä tajunnut. En vain voinut käsittää, mikä minuun oli tullut.
Karita meni lääkärin vastaanotolle, mutta ensimmäinen valkotakki luokitteli vaivan migreeniksi.
– Hän sanoi, että koska olet nuori hyvännäköinen nainen, kyse ei ole mistään muusta kuin migreenistä. Hän kirjoitti migreenin estolääkityksen, vaikka yritin vakuuttaa hänelle, että kyse ei ole siitä. Hän pisti vastaan ja väitti, että migreeni voi olla tosi moni-ilmeinen ja että se voi oirehtia monin eri tavoin.
Karita ei uskonut eikä ruvennut syömään migreenin estolääkitystä. Kun oireet vain jatkuivat, hän meni ystävänpäivänä helmikuussa 2012 toiselle neurologille ja kertoi oireensa. Nyt tämä lääkäri totesi saman tien, ettei kyseessä todellakaan ollut migreeni.
– Hän kysyi, halusinko nähdä listan, mitä se voisi olla. En halunnut.
Karita oli jo tuolloin itsekin pohdiskellut, mistä voisi olla kyse. Hän mietti yhdeksi vaihtoehdoksi MS-tautia ja päätteli aivan oikein, että kyseessä on aivoista peräisin oleva asia.
– Lääkäri käski minua menemään heti jonojen ohi magneettikuvaukseen. Pää kuvattiin, ja kun menin sen jälkeen takaisin lääkärin luo, näin kaikkien ilmeistä, että jotakin tosi pahaa oli kyseessä. Lääkäri kiemurteli tuolissaan ja sai lopulta sanotuksi, että kyseessä on pahanlaatuinen kasvain aivoissa.
– Siis aivosyöpä. Oli siinä uutista tarpeeksi. Muutaman kerran piti vetää syvään henkeä ja yrittää sisäistää, että olin muuttunut täysin terveestä naisesta erittäin vaikeasti sairaaksi naiseksi. Kuulin puolivahingossa erään lääkärin sanovan, että elinaikaa on minimissään kaksi kuukautta ja maksimissaan vuosi.
– Kun ajoin lääkäristä kotiin, kirurgi soitti autoon. Hän antoi minulle yhden neuvon: älä mene nettiin. Sitä neuvoa olen noudattanut, sillä sieltä ei löydy mitään positiivista asiaan liittyvää. Olen tätä neuvoa jakanut myös eteenpäin.

Tarvittiin kaksi leikkausta

Karitan taistelu erittäin vaarallista syöpäsairautta vastaan oli alkanut. Kun kasvain löydettiin ystävänpäivänä 14.2.2012, hän pääsi jo huhtikuussa nuorena ihmisenä ja kahden pienen lapsen äitinä leikkaukseen. Operaatio kesti peräti kuusi tuntia. Karita lähti kuitenkin sairaalaan luottavaisin mielin, ja positiivisuus onkin yksi hänen perusominaisuuksistaan. Hän oli varma, että homma hoituu ja kaikki sujuu hyvin.
Karita vietti sairaalassa viikon, jonka jälkeen hän joutui harjoittelemaan kävelyä jonkin aikaa. Kaikki oli hidasta, mutta kaikki toimi. Lääkärien mukaan kasvain saatiin kokonaan pois, mutta aina tällaisen operaation jälkeen jää jonkin verran syöpäsoluja. Niinpä Karita kävi kesällä 2012 kuuden viikon ajan päivittäin saamassa sädehoitoa.
– Leikkauksen jälkeen minulle määrättiin epilepsialääkitys, jota yritin kovasti vastustella, mutta minulle vakuutettiin, että se kuuluu asiaan. Rupesin vastahakoisesti ottamaan niitä. Heinäkuussa sain lääkityksestä huolimatta kaksi erittäin isoa epilepsiakohtausta. En tiedä mitään kamalampaa. Tuntui että aivoleikkauskin on pientä siihen verrattuna.
Kun isoja epilepsiakohtauksia tuli kaksi ja melkein peräkkäin, Karita alkoi epäillä, että kasvain olisi uusiutunut. Kun hän esitti arvelunsa, häntä ei uskottu sen paremmin Taysissä kuin Meilahdessakaan. Hänelle vakuutettiin, ettei kasvain voinut näin lyhyessä ajassa uusia.
Karita tiesi kuitenkin, mistä puhui. Oikea jalka meni taas huonoon kuntoon eikä hän pystynyt enää kirjoittamaan oikealla kädellä. Sittemmin paljastui, että kasvain painoi nimenomaan oikean puolen tuki- ja liikuntaelimiä.

Kasvain ilmaantui samaan kohtaan

– Näin selkeiden oireiden jälkeen pääsin uudestaan magneettikuvaan, ja sieltähän löytyi samankokoinen kasvain ja ihan samasta kohdastakin vielä. Se oli siis kasvanut vain muutamassa kuukaudessa entiselleen. Toinen leikkaus tehtiin syyskuussa 2012. Sen teki sama kirurgi kuin ensimmäiselläkin kerralla ja taas kaikki meni hyvin. Olen tosi tyytyväinen Taysissa saamaani hoitoon ja haluan kiittää kaikkia minua hoitaneita ihania ihmisiä. Ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa.
Karita on ollut koko ikänsä terveystietoinen ja liikunnallinen ihminen. Hän alkoi heti syöpädiagnoosin jälkeen perehtyä ravitsemukseen. Hän uskoi vakaasti, että ravinnolla oli oltava jotakin merkitystä myös hänen hoitonsa kannalta.
Karita alkoi opiskella alaa tosissaan ja otti selvää, kuinka asioihin suhtaudutaan USA:ssa ja kuinka Euroopassa. Hän vakuuttui siitä, että sopivat tukihoidot auttoivat edistämään paranemista ja että asiaan voi vaikuttaa itse.
– Toisen leikkauksen jälkeen minulla oli vielä vuoden mittainen suun kautta otettava sytostaattikuuri. Kävin myös Antioksidanttiklinikalla lääkäri Kaarlo Jaakkolan vastaanotolla. Olin hänen suosittelemiensa ravintolisien ansiosta tosi hyvässä kunnossa vuoden kestäneen sytostaattikuurin ajan. Edes tukka ei lähtenyt.

”Ihan hirveät puutostilat”

Karita sanoo, että aivosyövän uusiuduttua oli otettava kaikki keinot käyttöön. Hänelle tehtiin Antioksidanttiklinikalla kaikki tarpeelliset mittaukset ja tutkimukset, ja syystä. Klinikan toimintaan voi käydä tutustumassa www.antioksidantti.fi -nettisivuilla.
– Puutostilat kehossani olivat aivan hirveät. Puutosta oli ihan kaikesta. Magnesiumista, A-vitamiinista, eri B-ryhmän vitamiineista, C-vitamiinista, folaatista, ubikinonista, seleenistä. Sain aluksi kotiin purkkeja tosi paljon. Samalla rupesin hakemaan tietoa vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista. Kiinnostuin asioista entistä enemmän.
– Kun nyt myöhemmin olen käynyt samoissa testeissä, kaikki arvot ovat olleet kunnossa. Mitään puutosta ei enää ole. Otan silti edelleenkin ravintolisiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin aluksi. Otan muun muassa hyvää kalaöljyä, seleeniä, ruusunjuurta, folaattia, paljon viherjauheita, Biomedin vahvaa kurkumiinia ja paljon luonnonyrttejä eri muodoissa, kesällä suoraan luonnosta ja talvella purkista joko jauheena, öljynä tai uutteena. Tärkeimpinä asioina luonnollinen, ravinnepitoinen ruoka, päivittäiset vihersmoothiet ja tuorepuristetut mehut. Luonnosta löytyvät kaikki oikeat lääkkeet, mitä paraneminen tarvitsee.

Ei jättänyt mitään jälkiä

Kun Karita kyseli lääkäreiltä, saako hän viiden vuoden päästä parantumisesta niin sanotut terveen paperit, hänelle vähän naureskeltiin. Lääkäri totesi kuitenkin, että jos olet täällä viiden vuoden päästä niin hän kyllä ne voi kirjoittaa. Ei tainnut lääkäri uskoa, että näin kävisi.
– Nyt siitä on jo kahdeksan vuotta! Ei tästä taudista juuri parannuta.
Vielä vuonna 2015, kun edellinen juttu Karitasta tehtiin, hänelle ei ollut annettu ajokorttia takaisin – lähinnä epilepsiakohtausten vuoksi. Hän sai kuitenkin korttinsa melko pian kyseisen jutun jälkeen eikä epilepsiasta ole ollut tietoa enää vuosikausiin. Karita sanookin, ettei aivosyöpä jättänyt häneen minkäänlaisia jälkiä.
Paitsi palavan kiinnostuksen ravitsemukseen ja täydentäviin hoitoihin.

Terveysasiat veivät mennessään

Karita on jälleen uusien, mutta tällä kertaa positiivisten haasteiden edessä.
– Paljon on tapahtunut vuoden 2015 jälkeen. Työskentelen täysipainoisesti terveysasioiden parissa. Olen mukana tekemässä netissä TerveysSummit-ohjelmaa, jonka suosio yllätti meidät kaikki. Nyt olemme aloittaneet sen tekemisen myös televisiossa, missä meillä on AlfaTV:ssä alkanut oma ohjelmasarja.
– Tavoitteena on levittää terveyden sanomaa, kuinka sairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja kuinka lääkityksiä vähentää. Meillä Suomessa tilanne on aika huono, sillä täällä syödään ihan hirveästi lääkkeitä. Monet sairaudet kuten autoimmuuni- ja suolistosairaudet ovat räjähtämässä käsiin. Tarkoitus on TerveysSummitin avulla auttaa ihmisiä, mitä he voisivat itse tehdä asian hyväksi.
Karitan haaveena on, että koululääketiede ja täydentävät hoidot voisivat jonakin päivänä toimia yhdessä. Eikä puhuta vaihtoehtoisista vaan täydentävistä hoidoista.
– Siinä kyllä on työsarkaa riittämiin, vaikka hyvään suuntaan olemme menossa ja tavalliset ihmiset ovat hyvinkin tietoisia asioista.
– Netissä meillä on asiaa hieman syvällisemmin, ja siellä on myös pitemmät haastattelut, kun taas telkkariohjelma on tarkoitettu koko kansalle.