On kova paikka, kun henkeen ja vereen urheilumies sairastuu vain vähän yli viisikymppisenä Parkinsonin tautiin. Näin valitettavasti kävi tunnetulle urheiluvaikuttajalle Heimo Huotarille. Onneksi hänen elämässään on nykyään myös valopilkkuja.
Porvoossa syntynyt, mutta Helsingin Pikku-Huopalahden kupeessa vaimonsa kanssa asuva Heimo Huotari, 65, valmistui vuonna 1966 jumppamaikaksi Helsingistä, jonka jälkeen hän työskenteli Vierumäen urheiluopistolla opettajana. Sieltä hänet palkattiin jääkiekkoliiton koulutusohjaajaksi, myöhemmin hän oli jääkiekkoliiton toiminnanjohtaja ja myös maajoukkueen apulaisvalmentajana yhden kauden 70-luvun alussa. Hän ehti jossakin välissä työskennellä hyvällä menestyksellä sekä HIFK:n että Jokerien juniorivalmennuksenkin parissa ja olipa hän työvuosinaan myös Suomen voimisteluliiton toiminnanjohtajana. Urheilumaailmasta hän loikkasi Helsingin reserviupseeripiirin toiminnanjohtajaksi, mutta 11 vuotta sitten puhjennut Parkinsonin tauti pysäytti menevän miehen kokonaan ja siirsi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Heimon vaimo teki elämäntyönsä sairaanhoidon opettajana ja pariskunnalla on kaksi tytärtä, joilla on seitsemän lasta. Omia tyttäriään jääkiekkomies nimittelee hellästi lipunmyyjiksi; jos lapset olisivat olleet poikia, he olisivat Heimon terminologian mukaan järjestysmiehiä.
– Ensimmäinen Parkinsonin oire oli outo vapina oikeassa kädessä, hän muistelee. – En pystynyt pesemään hampaitani muuten kuin liikuttelemalla päätäni ja pitämällä kättä paikallaan. Diagnoosi tuli kolmessa kuukaudessa. Olin muutamaa vuotta aiemmin käynyt täydellisessä terveystarkastuksessa ja olin mielestäni aivan terve mies.
Heimo alkoi saada tautiinsa kuuluvaa lääkitystä ja alku näytti hyvältä. Vapina hävisi, mutta toisaalta tasapaino ja liikuntakyky huononivat koko ajan. Lopulta Heimo ei pystynyt kävelemään enää metriäkään.
– Se johtui väärästä lääkityksestä, jonka lääkärit ovat avoimesti myöntäneet. Lääke teki sen, että keuhkoni toimivat nykyään enää 2/3 teholla. Lääke aiheutti vettä keuhkoihin. Se tuli uutuutena Suomen markkinoille, mutta poistettiin vähin äänin, kun samanlaisia tapauksia alkoi tulla. Kyseessä oli siis ihan selvä hoitovirhe, mutta älysin hakea korvauksia liian myöhään. Penniäkään ei tullut.
– Kun lääkettä vaihdettiin, alkoi hiukan onnellisempi aika. Aluksi meni hyvin, sillä liikeradat ja kestävyys paranivat hiukan, mutta lopulta ei kuitenkaan kovin paljon. Kun ennen sairauden puhkeamista juoksin pysähtymättä Huopalahden ympäri, en enää pystynyt kävelemään kuin korkeintaan muutama sata metriä. Pienikin nousu pysäytti liikkumisen ja taas oli levättävä. Piti kerätä voimia ja olla katselevinaan näyteikkunoita. Se söi miestä, kun lapsenlapset olivat vielä niin pieniä, etteivät ne ymmärtäneet, miksen jaksa leikkiä heidän kanssaan. En osannut enää heittää edes kuperkeikkaa.
Heimo on joutunut vähitellen luopumaan monista rakkaista asioista. Yksi hänen lempiharrastuksistaan oli golf, mutta se oli pakko lopettaa, kun putatessakin pallo saattoi lähteä 90 astetta väärään suuntaan. Sairaus on vienyt mennessään avaruudellisen hahmotuksen ja koordinaation. Pikkuaivot jakavat eteenpäin väärää tietoa. Heimon uimataito katosi viime kesänä ja ajokortti vietiin jo viisi vuotta sitten. Kaikki nämä ovat olleet kovia henkisiä iskuja.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Heimon vaimo Anja ja tohtori Matti Tolosen puoliso Liisa ovat vanhoja nuoruudenystäviä, ja tätä kautta myös miehet ovat tutustuneet toisiinsa jo aikapäiviä sitten. Kun Tolonen kuuli vanhan kaverinsa Parkinsonista, hän suositteli tälle heti karnosiinia.
– Aloitin Carnosin Forten syömisen kesäkuun puolivälissä. Aluksi otin kaksi tablettia päivässä, mutta nyt olen vähentänyt sen yhteen. Lihaskunto ja kestävyys alkoi parantua jo ensimmäisen viikon sisällä. Kävelen tällä hetkellä Pikku-Huopalahden ympäri pysähtymättä ja jopa sellaista vauhtia, että vaimo väittää minun kävelevän turhan kovaa. Ja hän itse on sentään aikamoinen kävelijä.
Heimo Huotari ei syö muita ravintolisiä, mutta on suunnitellut myös Tohtori Tolosen E-EPA -kalaöljyn aloittamista. Lääkärin määräämät Parkinson-lääkkeet kuuluvat luonnollisesti edelleen kuvaan.
– Tilanne on selvästi parempi kuin vielä puoli vuotta sitten. Minähän olen ihan eri ihminen! Kun meillä oli kesällä 50-vuotisluokkajuhlat Porvoossa, ihmiset sanoivat suoraan, että sinähän olet ihan eri mies. Vain puhuminen sujuu omasta mielestäni huonommin kuin edellisvuonna, mutta monet tuntemattomat ovat väittäneet, ettei siinäkään ole vielä mitään sanomista. Mutta jos olisin huippukunnossa, puhuisin kyllä pirun hyvin!
Teksti:
Kuva:
Kommentit
Oma kommentti