Kataja tuoksuu nyt kengissä

Jos Pentti Määttä pyytäisi arvuuttelemaan, mitä hän tekee työkseen, siinä voisi kulua useampi vuosikymmen, ennen kuin oikea vastaus löytyisi. Pentti on yksi maamme harvoista ruusujuuren viljelijöistä.

Kun Rovaniemen tietä ajetaan 70 kilometriä Kemijärven suuntaan, tullaan Pentti Määtän tiluksille. Hän on myös samoista maisemista kotoisin.

Pentti on elämänsä aikana kiertänyt vähän muutakin kuin tahkoa. Ennen nykyistä ruusujuuren viljelijän uraansa hän toimi aikoinaan erään puutavarayhtiön mittamiehenä ja työnjohtajana, mutta suurimman osan työelämäänsä hän on vaikuttanut kustannusliikkeiden WSOY ja Weilin & Göös palveluksessa. Pentti myi suurteoksia kirjastoille, kouluille ja yksityisille. Hän tunnustaakin, että myyntityö on hänen leipälajinsa.

Suurteosten parista Pohjoismaiden suurimman eli kahden hehtaarin ruusujuuriviljelmien pariin on kuitenkin aikamoinen harppaus. Ainakaan äkkirikastumisen toivossa hän ei uutta uraansa aloittanut, sillä ruusujuuri antaa satonsa vasta kuudenena vuonna, jolloin kasvi nostetaan maasta ja sen juuret korjataan talteen.

Mansikat ruusuksi

Ruusujuuri, latinaksi Rhodiola rosea, on 10–35 cm korkea, monivuotinen ruohokasvi, jolla on paksu ja miltei mukulamainen juurakko. Rhodiola-sukuun kuuluu lähes 50 eri lajia, jotka ovat levinneet eri puolille maailmaa, ja pohjoisella pallonpuoliskolla ruusujuurta esiintyy yleisesti. uusujuuri on hyvin hidaskasvuinen kasvi, ja sen eliniäksi on mainittu jopa 80 vuotta.

Suomessa ruusujuuri kasvaa yleisenä Enontekiön ja Kilpisjärven seuduilla ja harvinaisempana Inarin ja Kittilän tuntureilla. Meillä se on nykyään myös viljelykasvi. Ruusujuuri ja sen terveysvaikutukset ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän myös suomalaisia. Niin myös Pentti Määttää.

– Kasvatin aikaisemmin mansikkaa ja viljelin ruusujuurta ihan harrastuksen vuoksi. Jo 1980-luvulla löysin kerran Norjasta kesälomareissulla tunturipurojen varrelta ruusujuurta ja toin sitä mökilleni Ylläkselle, missä se on kasvanut ja kukkinut siitä lähtien kaiket kesät.

Mansikan viljelyssä tarvitaan kasvinsuojeluaineita ja joinakin vuosina saattoi koko sato mennä pilalle.

– Hain koko ajan sellaista kasvia, joka voisi menestyä Lapissa ja joka ei vaatisi suojeluaineita. Kun ProAgria ja kumppanit etsivät vuosituhannen taitteessa lappilaisia kasveja teolliseen tuotantoon, ruusujuuri oli yhtenä mukana maitohorsman ja siankärsämön ohella. Silloin kiinnostuin ruusujuuresta entistä enemmän. Ajattelin, että voisin ottaa sitä omaankin peltooni, ja siitä se lähti.

Kunnon kuurit

Pentin hanke osoittautui onnistuneeksi ja vuosien mittaan harrastuksesta on tullut jo ammatillista tekemistä, niin kuin hän itse tilanteensa määrittelee. Ruusujuuren viljely on mansikan viljelyä kannattavampaa, eikä sen kanssa tarvitse huolehtia vuotuisista satovaihtelusta.

– Ruusujuuri tarvitsee menestyäkseen kärsimystä, kitumista ja hallaa, Pentti naurahtaa.

– Pitoisuudet tulevat aina vaan paremmin esille, jos on kuivuutta, niukkuutta, pakkasta, kylmää ja kuumaa. Se on oikein tyypillinen pohjoisimman Lapin kasvi. Se lähtee toki etelämpänäkin kasvamaan, mutta silloin se täytyy istuttaa.

Kun ruusujuuri on nostettu maasta, pesun jälkeen juuri silputaan ja kuivataan. Kuivattu aine lähetetään kotimaiseen lääketehdas Pharmiaan, jossa juuri jauhetaan ja valmistetaan tableteiksi. Määtän tilalta olevia Golden Root -ruusujuuritabletteja myydään kaikissa luontaistuotekaupoissa, suurimmissa kauppaketjuissa ja apteekeissa.

Pentti tekee suurimman osan työstä yksin tai vaimonsa Mervin kanssa. Palkattua työvoimaa tarvitaan kesällä rikkaruohojen kitkemisessä ja syksyllä satoa korjattaessa. Pentti sanoo olevansa todella hyvässä kunnossa – ja laittaa suuren osan siitä ruusujuuren ansioksi. Ei lääkitystä, ei kremppoja.

– Ruusujuurta pitää vain ottaa säännöllisesti kuureittain. Ei ole ollut flunssia eikä kolotuksia.

Kengät kastuvat

Ruusujuuren kasvattaminen on kovaa työtä, jolloin monesti kengät ja housujen lahkeet kastuvat. Pentti harrastaa myös metsästystä ja kalastusta, ja myös ne ovat useimmiten märkää touhua. Ja kun tamineet hiostuvat ja kastuvat, ne alkavat myös haista.

– Olen ollut yhteistyössä rovaniemeläisen Detrian kanssa ja olen käyttänyt heidän Hajunpoistajaansa jo varmaan viitisen vuotta, Pentti muistelee.

– Olen ollut tuotteeseen hyvin tyytyväinen. Kun illalla suihkauttaa sitä kenkiin tai märkiin housunlahkeisiin, se desinfioi ja paha haju katoaa. Siinä on kaiken lisäksi hyvä tuoksukin. Vaimokin on kehunut, että nyt on eteisessä siistimmät tuoksut.

Pentti Määttä suosittelee Hajunpoistajaa kaikenikäisille, myös nuorisolle.

– Ne tahtovat monesti jättää märät kengät eteiseen pitkin ja poikin eivätkä aina jaksa kuivattaa niitä. Sama koskee käsineitä. Kannattaisi tuolloin ihan oikeasti kokeilla tuotetta.

Tuote kulkee Pentin mukana myös eräretkillä.

– Se on sopivan kokoinen pieni purkki. On myös hyvä juttu, ettei siinä ole ponnekaasua vaan se on suihkutettava. Aina se on myös matkassa, kun lähden käymään mökillä Ylläksellä.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Tommi Tuomi

Terveys-Hymy 1-2015