Keho tarvitsee rasvahappoja

Omega-rasvahapoista on liikkeellä paljon vääriä käsityksiä. Useasti oletetaan, että EPA- ja DHA-rasvahapot olisivat välttämättömimpiä rasvahappoja, mitä ihminen tarvitsee. Onko asia näin? Tähän kysymykseen vastaa tuotevastaava Tatu Leppänen Aboa Medica Oy:n tuotekehitysosastolta.

Sana välttämätön viittaa ravitsemustieteessä siihen, että sellaiset, aminohapot, vitamiinit ja rasvahapot, joita ihmisen elimistö ei pysty valmistamaan, on välttämättä saatava elimistön ulkopuolisesta lähteestä, siis ravinnosta. Monityydyttymättömiin Omega-3-rasvahappoihin kuuluva  eli ALA on tällainen välttämätön rasvahappo. Siitä elimistö pystyy muodostamaan muita rasvahappoja, muun muassa EPA- ja DHA-rasvahappoja. Siis yksinkertaisesti sanottuna, ALA on välttämätön rasvahappo, mutta EPA ja DHA eivät, koska elimistö valmistaa niitä ALA:sta. Myös yksi Omega-6-rasvahapoista, linolihappo eli LA on ihmiselle välttämätön rasvahappo, jota elimistö ei tuota.

Mitä omega-3 rasvahapot ovat?

Toinen asia, josta monet ovat epätietoisia on se, mitä omega-3 rasvahapot oikein ovat. Joskus esimerkiksi mainoksissa annetaan ymmärtää, että EPA ja DHA ovat sama asia kuin omega-3-rasvahapot. Monet puhuvat jopa pelkistä Omegoista, tyyliin, ”aloin ottamaan Omegoita”. Tosiasiassa Omega-3-rasvahappoja on iso liuta, esimerkiksi ETE, ETA, HTA, DPA, vain jonkun mainitakseni.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö EPA ja DHA olisi tärkeitä. Suomen Sydänliiton mukaan niitä kumpaakin pitäisi saada vähintään 200 mg päivässä ja EFSA suosittaa 250 mg. Luonnollisesta kalaöljyssä, jota ei ole muuteltu mihinkään suuntaan, on 15–20 prosenttia eri omega-3-rasvahappoja. Siitä saa helposti sekä suosituksen mukaisen annoksen EPA:a ja DHA:ta että kaikki muut Omega-3-rasvahapot. Siinä on jäljellä myös Omega-6, -7, -9 ja -11-rasvahapot – ja siinä järjestyksessä ja niissä määrissä kuin ne ovat elävässä kalassa. Tätä seikkaa kannattaa miettiä! Luonnonlaki määrää, että kun jotain lisätään, toista on vähennettävä. Kalaöljyt, joiden EPA- ja DHA-pitoisuuksia on keinotekoisesti nostettu korkeammiksi kuin ne ovat luonnossa, sisältävät siksi vähemmän muita omega-3 rasvahappoja, esimerkiksi välttämätöntä ALA-rasvahappoa. Keinotekoista muuntamista on tietenkin myös kalaöljyn kemiallinen puhdistus, jota tarvitaan, jos öljy tulee kaukaa, maailman meriltä, valmiiksi vanhana.

Kala oli tärkeä lähde

Puhun kalaöljystä, koska kala oli menneinä aikoina Suomen tärkein omega-3-rasvahappojen lähde. Tätä se ehkä on vieläkin joillakin maaseutupaikkakunnilla, mutta kaupungeissa kalan syöminen on vähentynyt merkittävästi. Harva perhe syö enää viikoittain kalaa. Toisin oli ennen. Sotien jälkeen Suomessa syötiin kaupungeissakin paljon kalaa. Torilta sai edullista silakkaa ja haukea, ja lahnaakin arvostettiin, piikkeineen päivineen. Silloiset kalan syöntitottumukset olisivat varmasti täyttäneet nyt voimassa olevan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen: ”Kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa ja eri kalalajeja käyttää vaihdellen”.

Muiden rasvahappojen saanti oli siihen aikaan toisaalta hyvin epätasapainoista. Kasviöljyä ei juuri tunnettu kuin margariineissa. Niistäkin kasvirasvahapot oli tuhottu valmistusprosessissa. Tämä rasvojen käyttötapa aiheutti vakavaa omega-6-rasvahappojen puutetta. Vuonna 1954 apteekit julkaisivat oppaan, jossa tähdennettiin kasviöljyjen tärkeyttä, sillä monenlaiset iho-ongelmat olivat alkaneet vaivata niin aikuisia kuin lapsiakin. Seuraavina vuosikymmeninä oppi meni perille, ja kasviöljyjen käyttö yleistyi.

Nyt on sitten edetty ojasta allikkoon, eli kasviöljyjen käyttö on riistäytynyt käsistä. Sitä laitetaan jossain muodossa miltei kaikkeen ruokakaupasta ostamaamme, joten saamme helposti liikaa Omega-6-rasvahappoja. Viime aikoina on alettu tiedostaa, että vaikka sekä Omega-3 että -6-rasvahappoja tarvitaan, niiden tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa. Tämä tasapaino on tärkeää siksi, että, hieman yksinkertaistetusti sanottuna, sekä Omega-3:n että 6:n rasvahapot muodostavat aineita, jotka hillitsevät ja ohjaavat tärkeitä immunologisia tulehdusreaktioita.

Mitä on tehtävissä?

Kansainväliset ravitsemusasiantuntijat suosittelevat nykyään vähentämään liiallisen kasviöljyn käyttöä, erityisesti kuumennettuna. Paistamiseen sopivat hyvin voi, kookosöljy ja miksei ihrakin, jos sitä nyt jostain löytyy. Oliiviöljykin käy paistamiseen, koska se sisältää, useista muista kasviöljyistä poiketen, vähemmän herkkiä yksittäistyydyttymättömiä rasvahappoja. Jos noudattaa asiantuntijoiden suosituksia, liiallinen Omega-6-rasvahapon saanti vähenee. Kannattaa kuitenkin muistaa, että omega-6-rasvahappoa on saatava määrällisesti paljon enemmän kuin omega-3-rasvahappoa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n päivittäissaantisuositus Omega-6:n suurimmalle yksittäiselle rasvahapolle, linolihapolle, eli LA:lle, on 10000 mg, eli moninkertainen määrä EPA:n ja DHA:n verrattuna.

Keho tarvitsee kaikkia rasvahappoja oikeissa suhteissa ja elimistön on saatava ne luonnollisissa muodoissaan ravinnosta, samoin kuin vitamiineja ja aminohappoja tai niiden esiasteitakin. Loput jää sitten elimistön tehtäväksi. Asia kävi hyvin selväksi vuonna 2010 englantilaistutkimuksessa, jossa selvitettiin kasvipohjaisten ALA-lähteiden muuntumista elimistössä EPA ja DHA-rasvahapoiksi. Ilmeni, että huolimatta tutkittavien merkittävästi pienemmästä EPA:n ja DHA:n saannista, niiden taso heidän verenkuvassaan oli suunnilleen sama kuin verrokkiryhmällä. Tutkijaryhmä teki johtopäätöksen: ”… kun ihmiset eivät saa runsaasti valmiita EPA- ja DHA-rasvahappoja ulkoisista lähteistä, elimistö vastaa tarpeeseen lisäämällä ALA:n muuntumista EPA- ja DHA-rasvahapoiksi”.

Korkeiden EPA- ja DHA-tasojen metsästys ei ole oikea mittari arvioitaessa terveyteen myönteisesti vaikuttavien rasvahappojen tarvetta. Veren EPA- ja DHA-pitoisuus saattaa kyllä ensiksi laskea jonkin verran siirryttäessä vahvojen EPA-kapselien käytöstä luonnolliseen kalaöljyyn. Elimistö kuitenkin korjaa tilanteen kun se saa niitä tärkeitä rasvahappoja, jotka käsitellyistä valmisteista on poistettu. Silloin keho tuottaa tarvitsemansa rasvahapot luonnollisesti.

Hyvä rasvahappo-lähde koko perheelle?

On ensinnäkin pidettävä mielessä, että sekä omega-3- että omega-6-rasvahapot ovat molemmat tärkeitä elimistöllemme ja molemmissa on yksi välttämätön rasvahappo, jota elimistömme ei tuota. Toiseksi, on saatava myös Omega-7, -9, ja -11-rasvahappoja. Ne eivät yksittäisesti ole yhtä tärkeitä kuin Omega-3 ja -6, mutta ne auttavat vakauttamaan rasvahappojen vuorovaikutusta elimistössämme. Kun kalaöljyssä on niiden koko kirjo, se osoittaa myös, että öljy on muuntamatonta. Siksi monet puhdasta ruokaa ja energisiä ravintoaineita suosivat henkilöt käyttävät päivittäin luonnollista kalaöljyä samalla vähentäen liiallista kasviöljyjen käyttöä.

Luontaistuotekaupoista saatava käsittelemätön Ecolomega-kalaöljy on erinomainen ravintolisä, koska siinä on tallella puhtaan, makeanveden rasvaisen kalan kaikki rasvahapot muuttamattomana. Välttämätöntä ALA-rasvahappoa siinä on noin 2,8 prosenttia, kun muunnelluissa EPA- ja DHA-painotteisissa kalaöljyissä se on yleisesti vain alle 1 prosentti. Tuore, raikas ja neutraali Ecolomega on lastenkin makuun sopiva ravintolisä, ja lisäksi mainio myös salaattiöljynä tai jogurttiin sekoitettuna, vaikkapa marjojen kera.

Terveys-Hymy 3-2017