Kilpirauhasongelmien tuoma painajainen on ohi

Mervi Louhi oli sairauksiensa takia pyöräilemättä peräti 30 vuotta, kunnes viime kesänä hän sai itsensä niin hyvään iskuun, että ostaa paukautti itselleen polkupyörän. Nyt meno taas maistuu.

Nykyisin Hyvinkäällä asuvalla Mervi Louhella, 66, on riittänyt terveysmurheita. Aikanaan hän joutui vaihtamaan alaa, kun niska ja selkä eivät kestäneet pianonsoiton opettajan työtä. Viisikymppisenä hän opiskeli steinerkoulun opettajaksi, mutta terveystilanne vaikeutui edelleen. Jo 55-vuotiaana hänen oli jäätävä sairauseläkkeelle.

Mervi on niitä ihmisiä, jotka voivat sanoa, etteivät ole mistään kotoisin, sillä isä toimi valtion metsänhoitajana ja perhe joutui muuttamaan usein. Mervi laski, että Hyvinkää on hänen kahdestoista kotipaikkakuntansa, ja kaikkiaan muuttoja on ehtinyt kertyä 17. Mervin nuorempi poika oli puolivuotias, kun perhe muutti Kanadaan. Nykyään poika asuu siellä jälleen, mutta pojista vanhempi asuu sentään miltei naapurissa, Espoossa.

Ammatin vaihdon aikoihin Mervi osti itselleen ihastuttavan omakotitalon, mutta kun terveys alkoi kadota, hänen oli luovuttava siitäkin.

– Poikien muutettua kotoa perheen koira jäi minun hoitooni, ja teimme kolme neljä lenkkiä päivässä, mutta pikkuhiljaa ylämäet kävivät miltei mahdottomiksi. Lääkärit sanoivat, että se johtui huonosta kunnostani, mutta eihän se niin päin voinut mennä! Lääkäreiden käsityskyky on joskus nurinkurinen.

Kaiken maailman vaivat

Syitä Mervin vetämättömyyteen ei löytynyt. Elämäntavat olivat terveet, mutta arjesta selviytyminen alkoi olla yhä vaikeampaa. Nivelten yliliikkuvuus ja selän ongelmat oli jo todettu, mutta päänsäryt, jäsensäryt ja väsymys alkoivat olla jatkuvia. Aivosumu haittasi työntekoa: lauseet kangertelivat, sanat eivät löytyneet ja muisti pätki.

– Kollegat tulivat koululle ja opettivat nuhaisina, mutta minä sairastin kaikki pöpöt vuoteen pohjalla, kovassa kuumessa. Kuumetaipumus vaihtui jossain vaiheessa hillittömään paleluun, sydämen syke hidastui ja rytmihäiriötkin kiusasivat.

Oirekuviin kuuluivat myös monelaiset rankat ruuansulatusvaivat. Ruoka- ja lääkeaineintoleranssit aiheuttivat nokkosrokkoa, päänsärkyä ja pahoinvointia, ja maha oli jatkuvasti sekaisin. Laktoosi-intoleranssin lisäksi Mervillä on hankalaoireinen histamiini-intoleranssi, joka käytännössä tarkoittaa sitä, ettei hän voi käyttää mitään käsiteltyjä ruoka-aineita, mausteista ja lisäaineista puhumattakaan.

– Kaikkea yritettiin, mutta tilanteeni ei kohentunut. Diagnooseja oli kertynyt ja eläkelaitokset vaativat vielä todistuksen, että vaivani eivät ole psykiatrian keinoin parannettavissa. Masennuslääkkeitä oli toki tarjottu auliisti, mutta niitä en ole koskaan käyttänyt.

Luolasta päivänvaloon

Kesällä 2007 Mervi sai keuhkoinfektion, joka ei tahtonut antibiooteista huolimatta parantua. Hän oli niin näännyksissä, että lähti syksyllä hakemaan apua lääkäri Päivi Mäkeläiseltä Helsingin Antioksidanttiklinikalta.

– Kuvailin oireitani, ja Päivin mielestä ne viittasivat pitkään jatkuneeseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Hän totesi, että jospa nyt hoidettaisiinkin potilasta eikä viitearvoja. Siitä se lähti.

Tilanne oli jo siinä vaiheessa, että ruokavaliot ja luontaishoidot eivät riittäneet vaan oli aloitettava Thyroxin-lääkitys.

– Lääkitys auttoikin, kun ottaa huomioon millaisesta tilanteesta oli lähdetty, ja minusta tuntui kuin olisin ryöminyt luolasta päivänvaloon! Tiettyjä oireita jäi kuitenkin vielä: oli tukkoisia päiviä, palelua, särkyjä ja kehon ja mielen kankeutta.

– Päivi esitteli minulle myös eläinperäisen lääkkeen, Armour Thyroidin, joka valmistetaan sian kilpirauhasesta. Se on erityislupalääke, jota suomalaislääkärit vierastavat, tai he eivät ole siitä koskaan kuulleetkaan. Se ei ilmeisesti kuulu käypä hoito -systeemiin. Vaihto Armouriin oli hyvin tarkkaa ja aikaavievää, kun elimistöni on muutenkin hyvin herkkä.

Tästä kuitenkin lähti ratkaiseva käänne parempaan. Mervi halusi osoittaa itselleen, että oli saanut aivonsa takaisin: hän suoritti kirjoittamisen peruskurssin ja vielä erinomaisin arvosanoin.

Pikku hiljaa paremmaksi

Viime kesänä eräs paikkakuntalainen lääkäri mainitsi Merville Regulat-nimisestä saksalaisesta entsyymivalmisteesta. Myös Mervin käyttämässä luontaistuotekauppa Baldrianissa aineesta oli puhuttu lämpimään sävyyn, mutta hän itse epäili, ettei hänen mahansa sitä kestäisi.

– Sitten kuitenkin ostaa pätkäytin pullollisen ja aloitin kokeilun, mutta niinhän siinä kävi, ettei maha sietänyt sitä. Halusin kuitenkin, ettei aine joutunut hukkaan, sillä sitä voi käyttää ulkoisestikin. Eräänä aamuna suihkutin reilun annoksen vastapestyihin hiuksiin ja päänahkaan. Aine tuntui tahmealta ja haisi.

Selvisi, että Mervi oli ostanut vain sisäisesti käytettävää, metabolista Regulatia, vaikka olisi pitänyt ostaa RegulatProta.

– Lähdin kaupasta ”oikean” Regulat-pullon kanssa, ja aloitin totuttelun uudelleen. Muutamassa kuukaudessa ruuansulatukseni tottui, ja olo parani entisestään.

Nyt Mervi on oikein tyytyväinen elämäänsä.

– Jo alkuvaiheessa Regulat alkoi tasoittaa ja rytmittää ruuansulatustani, ja olen saanut rutkasti lisää energiaa. Päänsäryt ja pahoinvoinnit ovat vähentyneet, ja maha on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Intoleranssit ovat yhä olemassa, mutta nekin ovat paremmin hallinnassa. Ruokavalioni on edelleen hyvin kapea, muun muassa vihanneksissa on rajoituksia. Kaiken tulee olla tuoretta ja vastavalmistettua.

Elämä alkoi uudestaan

Mervin lääkelaukussa ykkösenä on edelleen Armour, mutta hyvänä kakkosena sen rinnalla on RegulatPro. Hän käyttää myös Päivi Mäkeläisen määräämää peruspakettia eli vitamiineja, hivenaineita, rasvahappoja ja maitohappobakteereita.

– Olen varmasti kokeillut Regulatia kaikkeen mahdolliseen ja kuljetan aina mukanani pientä suihkepulloa. Se tuntuu olevan varsinainen yleisvoiteluaine.

Mervi on nykyään niin kovassa iskussa, että hän osti viime kesänä polkupyörän.

– Se oli niin suuri ihme, että pojat luulivat lähettämääni valokuvaa lavastetuksi. Viimeksi olin pyöräillyt 30 vuotta sitten. Nyt se onnistuu taas, joten ei muuta kuin kypärä päähän ja mummo menoksi!

– Tuntuu tosiaan siltä, että elämä on alkanut uudestaan. Kymmenen vuotta meni pimeydessä, ja nyt on harrastettava vähän kaikkea. En riehu maailmalla, mutta kotona teen kaikkea mahdollista. Viime aikoina olen opetellut kirjansidontaa, valokuvannut ja käsitellyt kuvia läppärin ääressä. Kotini on kuin jokin harrastuslaitos!

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Miguel Vera

Terveys-Hymy 11-13