Kotikonsteilla sikavirusta vastaan

Anu Mäkelä– Yksi sikainfluenssan vaikeuksista on siinä, että se tarttuu jo 1–2 vuorokautta ennen kuin ensimmäiset oireet tulevat, eikä ihminen vielä silloinkaan voi olla aivan varma, että kyseessä on juuri tämä virus, lääketieteen tohtori Anu Mäkelä toteaa.

Anu Mäkelä painottaa kaikkien muiden asiantuntijoiden tavoin ennaltaehkäisyn merkitystä sikainfluenssan torjumisessa. Hän näkee jopa jotakin positiivista nykyisessä tilanteessa.

– On ihan hyvä, että ihmiset oppivat käsien pesun ja yleisen hygienian merkityksen sekä sen, ettei toista päin saa aivastella. Kansalaisten käytöstavat ovat valitettavasti viime vuosina heikentyneet, ja tämänkin takia tauti leviää.

Mäkelä kummastelee myös sitä, kuinka uusi sairaus on aina niin suuri uutinen, että vanhat unohtuvat. Media on täydellisesti unohtanut, että päivittäin ihan tavallisiin flunssiin kuolee huomattavasti enemmän väkeä – kehitysmaissa raivoavasta ripulista tai malariasta puhumattakaan.

– Sikainfluenssa on kahden vanhan viruksen yhdistelmä eli siinä on tapahtunut mutaatio. Voisi sanoa, että kaksi jo aiemmin liikkeellä ollutta virusta on mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Nyt kukaan ei tiedä, mitä tästä kehittyy ja millainen hoito siihen puree.

Tohtori Mäkelä näkee sikaviruksessa samoja piirteitä kuin aiemmilta vuosikymmeniltä tutuiksi tulleissa aasialaisessa, hongkongilaisessa ja espanjankuumeessa. Aasialainen riehui 50-luvun lopulla, hongkongilainen kymmentä vuotta myöhemmin ja espanjankuume tappoi ihmisiä jo 1920-luvun taitteessa.

– Sikainfluenssan proteiinirakenne poikkeaa jonkin verran näistä vanhoista, ja siksi kyseessä on uusi virus. On kuitenkin havaittu, että 50-luvulla aasialaisen sairastaneet olisivat saaneet jonkinlaisen lievän immuniteetin myös sikainfluenssaa vastaan, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö aikoinaan aasialaisen sairastuneet voisi saada myös sikainfluenssaa.

Tämä selittäisi senkin, miksi sikavirus on iskenyt erityisen ärhäkkäästi nuoriin ihmisiin. Anu Mäkelä huomauttaa kuitenkin, että sikainfluenssan kuolleisuusprosentti on edelleen hyvin alhainen, vain alle 0,3 prosenttia, tosin raskaana olevilla on kuolleisuus ollut huomattavasti korkeampi, noin 6 prosenttia.

– Jos katsotaan vaikka 2007–08 USA:ssa liikkeellä ollutta tavallista flunssavirusta, kuolleisuus oli lähemmäs 10 prosenttia, mutta siitä ei kohistu ollenkaan samaan tyyliin. Siellä lukuja nosti vanhusten kuolleisuusprosentti, joka oli todella korkea. Sikainfluenssan kuolleisuusprosentitkin tulevat varmasti vielä nousemaan, koska tauti on hyvin herkästi tarttuva ja siihen sairastuvat suuret joukot, jolloin kuolemantapauksia tulee vääjäämättä. On myös varmaan miljoonia ihmisiä, joiden oireet ovat olleet niin lieviä, etteivät he ole edes tienneet sairastaneensa sikainfluenssaa.

Anu Mäkelä sanoo, että sikaviruksen oireet muistuttavat alkuvaiheissa mitä tahansa flunssaa.

– On korkeaa äkillistä kuumetta, yskää, nuhaa ja kurkkukipua, ja joka neljännellä ilmenee myös ripulointia ja pahoinvointia. Ongelma on kuitenkin siinä, että ihminen ei alkuvaiheissa voi mistään tietää sairastuneensa sikainfluenssaan, ja sitä aletaan epäillä vasta siinä vaiheessa, kun ilmenee hengitysvaikeuksia. Sikavirus tarttuu jo 1–2 vuorokautta ennen kuin ensimmäiset oireet tulevat, eli ihminen levittää sitä tietämättään, ja hän tartuttaa sitä vielä 1–2 vuorokautta parantumisensa jälkeenkin. Sikainfluenssa on selvästi pari vuotta sitten esillä ollutta lintuinfluenssaa tarttuvampi, mutta tässä kuolleisuusprosentti on paljon alhaisempi.

Anu Mäkelä myös rauhoittelee suomalaisia.

– Espanjankuumeen aikoihin ei vielä ollut antibiootteja ja hoito on nykyään kaikin puolin kehittyneempää kuin silloin. Sikainfluenssan aiheuttamia kuolemantapauksia on ollut suurin osa vähemmän kehittyneissä maissa, missä perushoito on heikompaa ja ihmiset ovat tulleet hyvin myöhään sairaalahoitoon. Monet heistä ovat olleet jo lähtökohtaisesti heikkokuntoisia. Totta tietysti on sekin, että myös aivan tavallinen ihminen voi saada sikainfluenssan ja menehtyä siihen. Kaikkein pelottavinta sikainfluenssassa onkin varmaan se, ettei kukaan ole turvassa.

Kun tätä juttua kirjoitettiin, sikainfluenssan lääkehoidon aloittaminen ja itse hoitokin olivat vielä kokonaan auki.

– Maailmalla on neljää erilaista viruslääkettä: neuraminidaasin estäjiä ja ”hemagglutiini”estäjiä. Hemagglutiiniestäjät eivät toimi sikainfluenssan tyyppisessä taudissa lainkaan, mutta neuraminidaasin estäjät toimivat. Neuraminidaasi-entsyymin estäjä toimii siten, että se ei päästä virusta irtoamaan solusta – näin se ei pääse leviämään elimistössä. Tällainen lääke on esimerkiksi Tamiflu, selvittää Anu Mäkelä.

Sekä Tamiflun että Relenzan ongelma on Anu Mäkelän mukaan siinä, että kuuri pitäisi aloittaa 24 tunnin sisään tartunnan saamisesta, mutta jos oireita ei ole, aloittaminen ei ole mielekästä. Kyseisiä lääkkeitä ei voi ottaa ennaltaehkäisevästi eikä niitä voi ruveta syömään jatkuvasti. Tilanne on siis sanalla sanottuna kinkkinen.

On kuitenkin joitakin luontaisia itsehoidollisia kotikonsteja, joilla sikainfluenssaa voi yrittää kampittaa, sillä neuraminidaasin estäjätoimintoja on myös joissakin luonnon aineissa. Tällaisia ovat mm. tähtianis, oliivinlehti, rintamaito, melissa ja kookos. Esimerkiksi Antiwir-luonnontuotteessa on juuri oliivinlehteä ja monolauriinihappoa, jotka toimivat neuraminidaasin tavoin, mutta tohtori Mäkelä toteaa kuitenkin, ettei sen tehosta sikainfluenssaan ole mitään tietoa tai tutkimusnäyttöä.

– Sitä voi ottaa ennaltaehkäisevästi kaksi kapselia aamulla ja kaksi illalla, ja asiaa auttaa, jos vielä samanaikaisesti syö valkosipulia, jolla on luonnollinen antibioottisesti vaikutus ja joka parantaa valkosolujen toimintaa. Antiwir kieltämättä pystyy ehkäisemään monenlaisia viruksia, bakteereja, sieniä ja hiivoja, ja joitakin viruksia se myös tuhoaa. Tunnetuimpia viruksia, joihin Antiwir tehoaa, ovat herpes simplex, tuhkarokko ja rotavirus. Bakteereissa se tehoaa stafylokokkiin, streptokokkiin, listeriaan ja aika moniin muihinkin. Hiivoissa se tepsii candida albicansiin ja moniin muihinkin. Antiwiria on käytetty myös malarian hoitoon.

– Kun tietoa ei ole, ei voi sanoakaan kovin paljon, Anu Mäkelä harmittelee. – On kuitenkin mahdollista, että jos on ottanut säännöllisesti Antiwiria ja valkosipulia, taudinkuva saattaisi olla lievempi, jos sikainfluenssan sattuisi saamaan.

Jos sikainfluenssa kuitenkin iskee ja potilas joutuu sairaalahoitoon, Antiwirin käytössä on syytä olla tarkkana.

– Jos tauti iskee, annosta kannattaa suurentaa, mutta tiettyjen antibioottien kanssa se ei sovi. Tällaisia ovat esimerkiksi jotkut mysiinit. Antiwir saattaa estää mysiinien kiinnittymistä solukalvolle, ja niinpä Antiwir on syytä pistää tauolle mysiinikuurin ajaksi, mutta sen käyttöä voi taas jatkaa kun kuuri on ohi.

Tohtori Mäkelä itse suhtautuu tulevaan sikainfluenssaepidemiaan rauhallisesti.

– Yritän pitää itseni mahdollisimman hyvässä kunnossa ja pesen käsiäni. Antiwiria käytän satunnaisesti, mutta jos joitakin flunssan ensioireita kuten nenän valumista tai kipeää kurkkua ilmaantuu, otan sitä heti. En kuitenkaan ole niin hysteerinen flunssan suhteen, että söisin päivittäin suuret määrät kaikenlaista.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 9-09

Teksti:Polar Pharma
Avainsanat: sikainfluenssa, tartunta, ravintolisä, monolauriinihappo, oliivinlehti, valkosipuli, virus

Kommentit

Oma kommentti