Kuivuusongelmat katoasivat

Eila Reposelta jouduttiin poistamaan kohtu nelikymppisenä, ja hänen vaihdevuosioireensa alkoivat jo alle viisikymppisenä. Se puolestaan toi mukanaan uusia ongelmia.

Eila Reponen, 65, ja hänen miehensä Pauli, 67, asustavat Saimaan rannalla Puumalassa saimaannorppien kotimaisemissa.

– Tänä kesänä ei ole norppia vielä näkynyt, mutta aiempina kesinä useammankin kerran, Eila kertoo.

– Olen päässyt valokuvaamaankin norppia, mikä oli hieno kokemus.

Eila on syntynyt Viitasaarella, mutta viettänyt lapsuutensa Hankasalmella. Hän lähti jo 17-vuotiaana Tampereelle, missä hän teki toimistotöitä yli 30 vuotta. Työpaikka oli Suomen Trikoo.

Eila ehti asua Tampereella peräti 36 vuotta, kunnes sairastui. Kun aviomiehenkin terveys alkoi reistailla, pariskunta päätti muuttaa Paulin syntymäkuntaan Puumalaan, missä Reposilla oli ollut kesämökki jo vuosikymmenien ajan.

– Muutimme Puumalaan vuonna 2000, ja kolme vuotta myöhemmin sain viralliset eläkepaperit. Olen ollut sairauseläkkeellä siis jo yhdeksän vuotta, Eila toteaa.

Pauli Reponen työskenteli kirvesmiehenä ja parkettiasentajana. Hankalat työasennot aiheuttivat pahat kulumat olkapäihin ja lonkkiin, joten hänkin päätyi lopulta sairauseläkkeelle. Pariskunnan poika työskentelee Tampereella poliisina, ja seuraavaakin polvea on jo mukavasti: 12-vuotias tyttö ja 16-vuotias poika.

Vaihdevuodet viisikymppisenä

Eila Reposen sairauskertomus on pitkä ja monivivahteinen. Hänelle ilmaantui ikäviä selkäkipuja aivan työuran loppumetreillä ja hän kävi useaan kertaan niiden takia lääkärissä, mutta niitä ei vaivauduttu tutkimaan sen paremmin. Lääkäri selitti vain, että selkäsäryt ovat niin kovin yleisiä. Eilalle tarjottiin vain lääkkeitä ja fysikaalista hoitoa.

– Vasta kun olimme muuttaneet Puumalaan selkäni tuli niin kipeäksi, etten yhtenä aamuna päässyt sängystä ylös. Mieheni vei minut terveyskeskukseen, missä oli mukava lääkäri, joka totesi ykskantaan, että nyt selkä täytyy kuvata ja tutkia kunnolla.

Mikkelin sairaalassa tehtiin magneettikuvaukset, ja ristiluusta löytyi iso kasvain.

– Selkää jouduttiin leikkaamaan kolmeen kertaan kahden vuoden aikana, ja senkin jälkeen seurauksena oli hermovaurioita. Selkävaivat rajoittavat elämääni aika lailla, Eila huokaa.

Eilan sairauskertomus ei kuitenkaan pääty vielä tähän.

– Minulla oli nuorena hyvin usein virtsavaivoja ja munasarjan tulehduksia, joiden takia jouduin syömään paljon antibiootteja. Kohtuontelon tulehduskin oli pariin kertaan, ja niiden takia jouduin Tampereella sairaalaankin. Olin koko ajan valtavassa kipu- ja lääkekierteessä, ja niinpä lopulta kohtu poistettiin vain nelikymppisenä. Se tapahtui ihan viime hetkellä, sillä kohtu oli kääntynyt jotenkin lähes nurinpäin. Sen jälkeen olo parani huomattavasti, kun tulehduskierre hellitti.

– En osaa sanoa, johtuiko se kohdun poistosta, mutta vaihdevuosivaivani alkoivat jo alle viisikymppisenä. Jouduin hormonihoitoon, mikä toi mukanaan uusia ongelmia.

Apua muutamassa päivässä

Eilan pääasiallinen ongelma on ollut limakalvojen kuivuus. Hän kokeili apteekista kaikkia mahdollisia käsikaupan valmisteita, mutta ei ollut yhteenkään tyytyväinen. Hän halusi päästä hormonivalmisteista eroon, mutta sopivaa tuotetta ei löytynyt.

Vuosi sitten kesällä hän sai kuulla Repadina-nimisestä valmisteesta. Eräs aikakauslehti haki sopivaa testiryhmää, Eila ilmoittautui mukaan ja tuli valituksi. Posti toi hänelle paketin.

– Ei tarvinnut käyttää kuin muutama puikko, kun huomasin niistä olevan selvää apua. Tuote alkoi toimia ihan muutamassa päivässä. Olen joskus käyttänyt hyaluronihappoa sisältäviä kasvovoiteita, ja minulla oli jo niistä hyviä kokemuksia. Repadina sisältää samaa ainetta.

Eila ei ole käyttänyt sitä viime aikoina enää ihan säännöllisesti, vain silloin tällöin, mutta tietää kuinka nopeasti se toimii.

– Minulla oli ennen Repadinaa öisiä virtsausongelmia, joiden takia piti herätä pari kertaa yössä, mutta nyt nekin käynnit ovat selvästi vähentyneet. Repadina on parantanut sekä unen että elämän laatua ihan selvästi.

Eila on vaivoistaan huolimatta iloinen ja elämään positiivisesti suuntautuva ihminen. Hänellä on myös mukavia harrastuksia.

– Maalaan sekä vesi- että öljyväreillä ja lisäksi harrastan posliinimaalausta, Ja koska asumme Saimaan rannalla, olemme miehen kanssa myös innokkaita kalastajia. On jo suuri nautinto istua veneessä ja katsella maisemia. Olen kerran saanut pilkillä kaksi isoa, melkein kilon painoista siikaa, ja vielä ihan peräkkäin. Siian pilkkiminen on taitolaji, siinä on istuttava hyvin hiljaa, pitkään ja hartaasti. Vapaa on pidettävä hyvin hiljaa kädessä eikä sitä saa nykiä.

– Vaikka mieheni on innokas kalastaja, hän ei ole koskaan saanut pilkillä siikaa. Voi olla, että hän oli hetken aikaa minun saaliini jälkeen kateudesta vihreä, Eila nauraa.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 8-12