Kuolema kouraisi kahdesti tyhjää

Viikatemies on yrittänyt kaksi eri kertaa napata Kalervo Leppäniemen, mutta on jäänyt nuolemaan näppejään molemmilla kerroilla.

–  Uskovaisena liikemiehenä luotan suojelusenkelin varjelukseen. Ei vielä ollut minun aikani.

Tuorein tapaus sattui marraskuun lopulla, kun lohjalainen yrittäjä Kalervo Leppäniemi, 73, liukastui työmatkalla oman autonsa alle ja löi päänsä auton kylkeen. Onneksi hän sai kätensä väliin, mikä lievensi törmäystä. Se saattoi pelastaa Kalervon hengen, sillä ylin niskanikama murtui kahdesta kohtaa ja seuraavakin hiukan. Niinpä Kalervolle koitti vaakasuora aika ja hänen päänsä tuettiin liikkumattomaksi. Kalervo itse kutsuu sitä häkkyräksi.

– Lääkärit sanoivat sitä laittaessaan, ettei halvaantumiseni ollut ollenkaan yhtä lähellä kuin kuolema. Pidin häkkyrää päässäni kolme kuukautta, mutta koska palasin töihin jo kahden viikon päästä onnettomuudesta, sain tietysti kuulla siitä monenlaista kommenttia. Koska joulu oli tulossa, mulle ehdotettiin, että häkkyrän kulmiin voisi laittaa kynttilän. Kävisin kuulemma Lucia-neidosta.

Kalervo Leppäniemi omistaa Lohjan Maalikeskuksen, jota hän perheineen on pyörittänyt jo 45 vuotta.

– Otsassa on vieläkin kahdet ruuvinjäljet ja takaraivossa toiset samanlaiset. Kysyin Töölön lääkäriltä, saisinko yhden ruuvin muistoksi, mutta siihen ei suostuttu. Oli kuulemma liian arvokasta ainetta, mitä lie titaania. Mulla on vieläkin kaulatuki ja kipuja riittää yhä. Ei ole ollut mitään puhetta siitä, paranenko ennalleen. Aika sen näyttää.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Kalervon lähtö oli lähellä. Kuusi vuotta sitten hän sai ison infarktin. Hänelle tehtiin pallolaajennus, mutta se epäonnistui, eikä häntä ruveta leikkaamaan. Niinpä Kalervo syö sydän- ja kolesterolilääkkeitä, mutta vaiva ei mitenkään hidasta hänen toimiaan. Kalervo nauraa taannoiselle keskustelulle eläkeiän nostamisesta 63:sta 65:een vuoteen ja kyselee suureen ääneen, mikä sellainen on kuin eläke.

– Rintakipuja oli infarktin jälkeen, mutta nekin katosivat, kun pääsin juttusille vanhan tuttavani Matti Tolosen kanssa. Otan joka päivä kaksi E-EPAa, kaksi Carnosin Fortea ja kaksi Fosfoseriiniä. Otan myös yhden ubikinonin, Foli-B-Strongin ja Benfotiamiinin. Onnettomuuden jälkeen Matti lisäsi listaan vielä Magnesium Plussan. Olen syönyt tätä satsia jo kolmisen vuotta ja olen niin pirteä ettei mitään rajaa. Rintakivuista ei ole enää tietoakaan.

– Näytin onnettomuuden jälkeen Matin pillereitä sairaalassa hoitajille. Ne katsoivat pitoisuuksia ja sanoivat, että oikeita aineita ovat ja että luuduttavat mukavasti.

– Kai tarinan opetus on se, ettei pidä kaatuilla, Kalervo viisastelee. – Jalat eivät enää kulje sitä vauhtia kuin halu olisi. Eläkkeelle olen ajatellut ruveta vasta 27 vuoden päästä, kun ensimmäinen satanen tulee täyteen.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 5-09