Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 60 prosentilla 20–70-vuotiaista on lähipiirissään huonosti kuuleva henkilö.
Kuuloalan asiantuntijat GN ReSound, Kuulopiiri, Kuulotekniikka, Oticon ja Phonak kysyivät helmikuussa yli kahdeltatuhannelta 20–70-vuotiaalta suomalaiselta, onko heidän lähipiirissään huonokuuloisia, ja miten läheisen huono kuulo vaikuttaa heidän elämäänsä.
Vastanneista 60 prosentilla oli lähipiirissään huonosti kuuleva henkilö. Eniten huonokuuloisia läheisiä oli 20–55-vuotiailla. Tyypillisimmin huonokuuloinen on vanhempi tai isovanhempi. Yli 56-vuotiailla yleistyy myös puolison huonokuuloisuus.
— Kuulon heikkeneminen ei ole pelkästään iäkkäiden ihmisten ongelma, koska läheisen huonokuuloisuus koskettaa kaikenikäisiä. Kokemuksemme mukaan suomalaiset sinnittelevät huonon kuulon kanssa keskimäärin kymmenen vuotta ennen hoitoon hakeutumista. Kuulon heikkenemisestä kärsii vuosikausia paitsi henkilö itse, myös hänen läheisensä, GN Resoundin maajohtaja Ralf Lindqvist kertoo.
Ikäihmisen vaiva
Kuulo alkaa useilla ihmisillä heiketä iän myötä noin 50 ikävuodesta eteenpäin. Eräs ensimmäisistä kuulon alenemisen merkeistä on volyymin nosto. Puolet huonosti kuulevan läheisistä sanoikin, että huonokuuloinen puhuu heidän mielestään liian kovaa. Vielä suurempi osa – 64 prosenttia – kertoi television ja radion pauhaavan aina täysillä.
Kuulotekniikan toimitusjohtaja Juha Hakalan mukaan kuulohermojen ikärappeutuminen vaikeuttaa ennen pitkää myös puheen kuulemista.
— Ensin häviävät kuulospektrin yläpään äänet, jollaisia puheessa ovat konsonantit. Jonkin aikaa aivot täyttävät puuttuvat äänteet, mutta lopulta toisten puheesta ei saa enää selvää.
Tämä kävi ilmi myös kyselyn tuloksista. Keskustelu huonosti kuulevan kanssa koettiin uuvuttavaksi: valtaosa eli 87 prosenttia kertoi joutuvansa sanomaan saman asian useaan kertaan ja lähes yhtä moni, 73 prosenttia, kokee tulevansa silti väärinymmärretyksi. Kolmannes huonokuuloisen läheisistä kertoi turhautuvansa.
Välttelemistä
Huono kuulo rajoittaa vapaa-ajan viettoa, koska huonokuuloinen alkaa vältellä tilanteita, joissa hän ei pärjää. Erityisen rajoittavaksi huonon kuulon kokivat 56–70-vuotiaat. Heistä puolet kertoi, ettei saa huonosti kuulevaa läheistään mukaan esimerkiksi konserttiin tai teatteriin. Hieman yli kolmannes kertoi huonokuuloisen tarvitsevan läheistensä apua myös pankissa ja apteekissa asiointiin.
Huonosti kuuleva alkaa eristäytyä muista. Neljännes huonosti kuulevan läheisistä kertoi, että huonokuuloinen karttaa muita ihmisiä.
Myös läheiset saattavat vältellä huonosti kuulevaa. Joka neljäs huonokuuloisen läheisistä sanoi välttelevänsä huonokuuloisen kanssa puhelimessa puhumista ja pieni osa, 10 prosenttia jopa huonokuuloisen läheisensä tapaamista.
Älykkäät laitteet
Huonokuuloisen läheisistä puolet kertoi, että huono kuulo heikentää elämänlaatua. Kuulotekniikan Juha Hakalan mukaan turhaan.
— Kuulon heikkenemistä voitaisiin hidastaa ja elämänlaatua parantaa, jos kuulolaite hankittaisiin aiemmin. Kuulontutkimukseen hakeutumisen esteenä on kuitenkin tietämättömyys, mielikuva kuulolaitteista valtavina mötiköinä sekä sellainen asenne että ”kyllä tässä pärjätään”.
Hakala kuvailee nykyajan kuulolaitteita ikään kuin huomaamattomiksi stereokuulokkeiksi, joita säädetään langattomasti älypuhelimella ja jotka tunnistavat automaattisesti puheen suunnan.
Myös Lindqvist painottaa, että ihmisten käsitykset kuulokojeista eivät vastaa nykytodellisuutta.
— Kuulolaitteemme yhdistyvät langattomasti iPhoneen, iPadiin tai iPodiin. Niiden avulla voi kuunnella musiikkia, katsoa ohjelmia tai puhua puhelimessa. Meillä on myös tarjolla lisälaitteita, joiden kanssa voi kuulla jopa paremmin kuin tavallisesti. Esimerkiksi puutarhassa ollessaan voi samalla kuunnella keittiössä soivaa radiota.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuva Om-arkisto
Terveys-Hymy 4-2015
Hei!
Voi niitä aikoja, kun olin huonokuuloinen, eli olen kuullut huonosti jo nuoresta saakka. Sitten tuli tosiasia esille, kun en kokouksissa enkä muissakaan tärkeissä tilaisuuksissa kuullut kunnolla mitä kaikkea puhutaan.
Niimpä rohkasin mieleni ja otin asian esille työterveys lääkärin kanssa ja sain lähetteen jatko tutkimuksiin. Siellä todettiin huono-
kuuloisuuteni ja sain kuulolaitteen noin kuukauden kuluttua. Mutta sitten iski ”rimakauhu” käyttää tuota kuulolaitetta.. Hävetti sitä laittaa korvaan ja käytinkin sitä varoen, vain tosi kiperissä tilanteissa. Pikkuhiljaa sitä käytin enempi ja enempi mutta kyllä ”häpeä” oli suuri. Kunnes noin vuoden sitä piiloteltuani tajusin sen käytön hyödyt ja tuo hyöty oli paljon suurempi, kuin ”häpeä”.
Tänä päivänä on kuulolaite molemmissa korvissa ja ”häpeä” on ajat sitten poistunut. On mukava kuulla ihmisten puheet ja luonnossa linnunlaulut. Ilman näitä kuulolaitteita elämäni olisi tosi
kurjaa.
Sinulle, jolle näitä laitteita suositellaan, älä tee samaa virhettä, kuin minä tein. Ota heti laiteet tosi käyttöön ja nauti elämästä. Näin jälki käteen ajateltuna oli se kova paikka olla kuulolaite korvassa ja kuinka tosiaan häpesin aivan turhaan. Olen nyt käyttänyt näitä hyödyllisiä laiteita 15 vuotta.
terv. Iloinen Pikku-Otto, ainakin kuulon suhteen.