Sami Rinne sai käytännössä kuolemantuomion lähes neljä vuotta sitten, mutta tänään hän on täysin terve, omaa yritystään pyörittävä 43-vuotias mies.
– Minulla todettiin sekä imusolmukesyöpä että keuhkosarkoidoosi. Sain sytostaatteja suoneen 23 kertaa.
Kukaan ei tiedä, mikä on asioiden todellinen syy-yhteys, mutta joka tapauksessa ylöjärveläinen Sami Rinne, 43, sairastui vakavasti vuonna 2008 Afganistanin YK-joukoissa suorittamansa palvelusajan jälkeen. Sami ehti olla siellä puoli vuotta ja kaksi viikkoa päälle.
On paljon puhuttu suurvaltojen Afganistanissa käyttämästä köyhdytetystä uraanista, jolla on lisätty ammusten tappotehoa, mutta virallisesti sen osuutta ei ole mikään maa tunnustanut. Sami kuitenkin myöntää, että hyvin moni siellä palvelleista on kotimaahan päästyään sairastunut mystisesti – ja vakavasti. Niin kävi Samillekin.
– Kun tulin Suomeen, silmissä alkoi näkyä tähtiä. Nousi kova kuume, jota kesti pari kuukautta, ja olin sairaalassa verikokeissa viikon välein. Tuli myös outoa hengenahdistusta, mutta kukaan ei osannut sanoa, mistä oireet johtuivat. Tuntui, etten enää saanut happea kunnolla.
Sitten 25.4.2008 Samin kunto romahti täydellisesti.
– En tajunnut enää mistään mitään. Yhtäkkiä huomasin ajavani sataa viittäkymppiä 80 kilometrin alueella. Vaimo oli messuilla ja poikkesi kotona päivän aikana muutamia kertoja ja kysyi tuolloin, olinko syönyt. Olin oksennellut pitkin kämppää. Onneksi vaimo soitti illalla ambulanssin, ja kun minulle annettiin happea, maailma alkoi vähän kirkastua.
Seuraavista kolmesta vuorokaudesta Sami ei muista mitään muuta kuin sairaalan television kaukosäätimen.
– Tuon ajan olin hoidossa verisyöpäosastolla. Elin jonkinlaista rinnakkaistodellisuutta.
Kuolemantuomio
Lääkärit tekivät testejään, ja ensimmäiseksi diagnoosiksi tuli leukemia, joka kuitenkin jonkin ajan kuluttua tarkentui imusolmukesyöväksi. Sitä ruvettiin hoitamaan suonensisäisillä sytostaateilla. Samin kunto oli niin heikko, ettei hän jaksanut aina nousta edes jalkeille.
Tukka kuitenkin lähti päästä ja yleinen voimattomuus oli valtavaa. Jalkateristä alkoi kadota tunto. Myöhemmin syöpähoidot aiheuttivat Samin toiseen lonkkaan verenkiertohäiriön, jolloin lonkan pallonivel meni kuolioon. Tarvittiin lonkkaleikkaus ja proteesi.
Näin edettiin aina helmikuun yhdeksänteen päivään vuonna 2009. Samin maailma romahti tuolloin kertaheitolla.
– Lääkäri tuli huoneeseeni ja sanoi, että olisi vähän huonoja uutisia. Hän suositteli testamentin tekoa ja hankkimaan paikan Pirkanmaan hoitokodista. Tilanne oli hoitohenkilökunnan mielestä sen verran paha. Kysyin lääkäriltä elinaikaani, johon hän ei suostunut vastaamaan suoraan. Kun kysyin, oliko se kaksi viikkoa vai vuosi, hän totesi lopulta, että se on varmaan jotain sillä välillä.
Sami teki testamentin, mutta ei hakeutunut Pirkanmaan hoitokotiin. Hän sai heinäkuussa viimeisen sytostaattihoidon. Niitä oli kertynyt peräti 23.
– Imusolmukesyöpä oli levinnyt kaikkialle. Sitä oli keuhkoissa, pikkuaivoissa, maksan portissa, pernassa, nivusissa ja kainaloissa. Levinneisyysluokka oli kaikkein pahin mahdollinen. Kävin kevään 2009 aikana sekä veritankkauksessa ja trombosyyttitankkauksessa pari kolme kertaa viikossa.
Ja ihme tapahtui
Sami ei kuitenkaan luovuttanut vaan halusi katsoa kaikki mahdolliset kortit. Hän kävi Docrates-syöpäklinikalla ja hakeutui myös Tampereen Antioksidanttiklinikalle kirurgian erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan potilaaksi. Sieltä hän sai vahvan antioksidanttilääkityksen, joka virkisti rankkojen sytostaattihoitojen jälkeen selvästi. Akupunktio auttoi myös pysymään tolpillaan.
Erinäisten vaiheiden jälkeen Samilta diagnosoitiin vuodenvaihteessa 2009–2010 myös toinen vaikea ja vaarallinen sairaus, keuhkosarkoidoosi. Sarkoidoosi on sairaus, jossa ihmiseen muodostuu pieniä tulehdussolukertymiä. Kukaan ei tiedä, kumpi Samin vakavista sairauksista tuli ensin ja mikä on niiden syy-yhteys, mutta joka tapauksessa hän ilmeisesti sairasti kahta vakavaa ja tappavaa tautia samanaikaisesti.
Vaikeaa sarkoidoosia hoidetaan kortisonilla, ja Sami sai sitä kuukauden verran tammikuussa 2010. Se aiheutti aikamoisen reaktion.
– Kortisonista voi olla seurauksena virtapiikki, ja silloin tulee ihan älyttömän pirteäksi. Sain päähäni juosta viiden kilometrin lenkin, vaikka olin saanut vain vuotta aikaisemmin kuolemantuomion. Kun menin kortisonikuurin jälkeen PET-kuvaukseen, jossa merkkiaineella tunnistetaan syövän levinneisyys, simsalabim, kaikki syöpäpesäkkeet olivat kokonaan hävinneet. Ihme oli tapahtunut.
Taudit ovat nyt ohi
Sami ei tänä päivänäkään tiedä, minkä ansioksi hän laskee parantumisensa. Tätä nykyä hän pyörittää täysillä omaa yritystään, joka kierrättää atk-laitteita uusiokäyttöön ja tarjoaa yrityksille tietoturvapalveluita. Mukana on pari muutakin kaveria. Samin vaimo on yrittäjä hänkin.
– Molemmat taudit ovat nyt ohi, mutta totta kai niitä seurataan. Sarkoidoosin takia ei tarvitse enää käydä tutkimuksissa kuin kahden vuoden välein, mutta imusolmukesyöpää seurataan kaksi kertaa vuodessa.
Samista on hurjan sairausseikkailunsa aikana kehittynyt varsinainen lääketieteen asiantuntija. Hän kertoo tutustuneensa muun muassa veriarvoihinsa eli mitä ne näyttivät ennen sairautta, sairauden aikana ja sairauden jälkeen. Hän on huomannut, että sellainen elintärkeä aine kuin magnesium imeytyy hänen elimistöönsä harvinaisen huonosti. Hän on syönyt Kaarlo Jaakkolan määräämiä magnesiumtabletteja kolminkertaisen määrän perinteisiin suosituksiin verrattuna. Sami löysi myös Hyvä Olo Ilona -hoitolaitoksessa käydessään BetterYou-magnesiumsuihkeet, joita hän on käyttänyt suurella menestyksellä.
– Magnesiumin puute aiheuttaa helposti kramppeja. Jos lähden mökillä vaikkapa uimaan tai rupean tekemään puutöitä, suonenveto voi iskeä. Homma täytyy hoitaa etukäteen eli suihkuttaa Kipu-magnesiumia ennen kuin rupeaa tekemään jotakin fyysistä suoritusta. Laitan sitä usein myös treenien tai golfkierroksen jälkeen.
Sami on raskaiden hoitojensa vuoksi kärsinyt myös nukkumisvaikeuksista, mutta BetterYou-sarja on tuonut apua siihenkin ongelmaan.
Vaikea näyttää toteen
Sami Rinne vakuuttaa, ettei hänellä ole elämässään tällä hetkellä mitään suurempia rajoituksia. Vain leikatun lonkan takia hän ei uskalla enää pelata sulkapalloa tai harrastaa itsepuolustuslajeja. Muut liikuntamuodot – kuten uinti ja golf – onnistuvat mainosti.
Hän sanoo toisenkin kerran miettineensä, olisiko sairauksia tullut, jos hän ei olisi lähtenyt Afganistanin rauhanturvajoukkoihin.
– Otin valtiokonttoriin yhteyttä ja kerroin seikkaperäisesti sairauksieni kulun, mutta ei sieltä tullut vastakaikua. Kävin palvelusaikanani sellaisissa paikoissa, missä suomalaiset eivät ole juurikaan aiemmin käyneet, mutta tottahan minun on vaikea näyttää toteen, että sairauteni olisivat peräisin YK-reissulta. Moni kollega on kuitenkin tullut vaikeasti sairastuneena takaisin kotimaahansa.
Sami ei kuitenkaan ole menettänyt mielenkiintoaan tuleviin YK-tehtäviin, mutta Afganistaniin hän ei enää tunne vetoa. Ennen Afganistania hän oli palvellut kolme vuotta Libanonissa, ja se suunta kiinnostaa edelleen. Tulevaisuus sen näyttää.
– Työ ja talonrakennus ovat pitäneet minut toipumisaikana järjissäni, hän summaa.
– Tänä aikana olen rakennuttanut pari omakotitaloa ja mökin, jonka nimi on muuten Villa Urpå. Siis ruotsalaisella oolla.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuva Mika Kanerva
Terveys-Hymy 2-14
Kommentit
Oma kommentti