Maailman toiselta reunalta tulee muutakin hyvää kuin kiivihedelmää ja lampaanlihaa. Uusin uusiseelantilainen herkku on lääkehunaja. – Maorit ovat käyttäneet manukahunajaa tuhansia vuosia haavojen, vatsavaivojen, vilustumisten ja tulehdusten hoitoon, fytonomi Minna Bister kertoo.
Minna Bister on paitsi fytonomi ja luontaistuoteneuvoja myös luontaistuotekauppias ja Terveyssiskot-tukkuliikkeen osakas. Minnalla on neljä liikettä: Eurassa, Harjavallassa, Huittisissa ja Vammalassa. Hän on ollut alalla jo lähes 30 vuotta. Kiinnostus luontaisiin hoitoihin syntyi aikanaan Minnan äidin vaikean nivelreuman takia, joka hoidettiin luonnonlääkkeillä kuntoon.
– Lähdin alalle aika nuorena, ja on mahtavaa, että olen saanut olla tekemisissä ja läheisessä yhteistyössä monien alan uranuurtajien kanssa. Tuttuja ovat Kossilat, Toloset, Arstilat, Jaakkolat ja monet muut tämän kentän pioneerit. En ole koskaan katunut alalle lähtemistä.
Myös ihmisten suhtautuminen luontaistuotteisiin on muuttunut rajusti 20 viime vuoden aikana.
– Kun perustin ensimmäisen liikkeeni 28 vuotta sitten, sattui vielä hyvin usein niin, että joku kylän vahva ihminen tuli ja osti kaikille naapureillekin luontaistuotteita, kun ihmiset eivät itse uskaltaneet leimautumisen pelossa tulla luontaistuotekauppaan, Minna nauraa.
– Aikoinaan liikkeeseen saattoi tulla ihmisiä myös pelkästään moittimaan ja haukkumaan, että mitä te täällä kaikenlaista humpuukia myytte. Nykyään tilanne on aivan toinen, ja meiltä haetaan apua vauvoista vaareihin. Myös miesten osuus on kasvanut aivan hurjasti. Tämä ei ole enää keski-ikäisten naisten hommia!
![]()
Luonnonlääkintää
LuonnonlääkintääMinna on saanut kuitenkin viime vuosina havaita, että tarvitaan lisää hyvin imeytyviä luonnollisia terveystuotteita. Esimerkiksi monet nykyisin myynnissä olevat magnesiumvalmisteet eivät imeydy vaadittavalla teholla. Se taas johtaa vääjäämättä puutostilaan.
– Olen huomannut myös, että nykyään bakteerit ja virukset muuntuvat koko ajan. Vanhat perinteiset luontaistuotekaupan keinot eivät enää pure niihin. Kun meille tuli muutama vuosi sitten manuka-lääkehunaja vastaan, kiinnostuimme heti. Rupesimme sen maahantuojaksi. Se on ollut Suomen markkinoilla jo vuosia sitten, mutta vielä silloin sen tehosta ei ollut riittävästi tutkimusnäyttöä. Nyt tilanne on aivan toinen, sillä sen teho on osoitettu lukuisilla eri tutkimuksilla.
Mutta mikä sitten on manuka?
– Kyseessä on ainoastaan Uudessa Seelannissa luonnonvaraisena elävä kasvi, fytonomi Minna Bister selvittää.
– Mehiläiset valmistavat sen kukinnoista ainutlaatuista hunajaa, jota maorit ovat käyttäneet lääkinnällisiin tarkoituksiin jo tuhansia vuosia. Sillä on hoidettu haavoja, vatsavaivoja, vilustumisia ja tulehduksia. Lääketehtaiden yritykset valmistaa sitä teollisesti ovat kuitenkin epäonnistuneet. Vain mehiläisten tuottamalla hunajalla on todettu olevan lääkinnällisiä vaikutuksia viruksiin, bakteereihin, hiivoihin ja sieniin.
Tutkittua tietoa
Valkoinen mies ampui taas kerran itseään jalkaan, kun Uusi Seelanti jaettiin väkivalloin maorien ja valkoisten kesken. Maoreille jätettiin pohjoisen karut, runsaasti manukaa kasvavat alueet, kun taas valkoiset ottivat itselleen etelän parhaat laidunmaat. Kun nyt manukan lääkinnällinen merkitys on paljastunut, myös eteläisille alueille on ruvettu istuttamaan manukaa.
– Siitä on olemassa jo aivan valtavasti yliopistotasoista tutkittua tietoa, Minna Bister toteaa.
– Sen on todettu tehoavan jopa antibioottiresistentteihin sairaalabakteereihin, streptokoccus aureukseen ja moniin muihinkin pahoihin viruksiin ja bakteereihin. Koska manukaa saadaan kuitenkin vain rajallisia määriä, se on jonkin verran hintavaa, mutta ei kuitenkaan valtavan kallista. Kolmenkymmenen euron purkki sisältää 250 grammaa Manukaa, ja jos sitä ottaa yhden teelusikallisen päivittäin, purkki kestää 50 vuorokautta.
Minna Bister kehottaa tutkimaan manukapurkin tarkkaan, sillä siinä on oltava UMF-merkki, jotta sillä olisi osoitettu olevan lääkinnällistä tehoa. Alalla on jo monenlaista yrittäjää, joskaan Minna ei ole Suomen markkinoilta tavannut vielä toistaiseksi kilpailijaa.
– Kaikki manukahunaja ei ole samanlaista eli yhtä vahvaa, voimakasta ja tehokasta. On löydetty tapa, jolla voidaan mitata ja vakioida hunajan teho. Mitä suuremmat ovat numerot manukapurkissa, sitä tehokkaampaa se on. Arvot lähtevät viisi plussasta eteenpäin ja vahvin on 20 plus.
Myönteistä palautetta
Minna Bister saa kuulla jatkuvasti manukahunajasta pelkkää hyvää.
– Asiakkailta tulee positiivista palautetta erittäin paljon. Moni on päässyt irti vaikeasta parannettavasta mykoplasmasta manukan avulla, mutta se tuntuu tehoavan myös ihan tavallisiin flunssiin, tulehduksiin ja kurkkukipuihin. Se on erittäin hyvä ja toimiva myös suoliston haavaumissa ja muissa vatsan alueen ongelmissa, ja se pystyy tuhoamaan esimerkiksi helikobakteeria. Myös refluksijutuista tulee hyvää palautetta.
– Manukaa voidaan käyttää myös ulkoisesti ja voin omastakin kokemuksestani sanoa, että se on aivan ylivoimainen haavojen hoitoaine. Monet diabeetikot kärsivät vaikeasti parantuvista säärihaavoista, mutta saamani palautteen mukaan manuka on ainoa, joka tepsii niihin. Se jotenkin imee haavasta möhnää pois ja tekee hyvän pH:n.
Syötävää manukahunajaa voi laittaa ulkoisestikin, mutta aivan erikseen on olemassa myös haavageeeli, joka on tarkoitettu oikein syville haavoille. Maailmalta on tullut tietoja, että sen ansiosta on pystytty ehkäisemään diabeetikkojen amputaatioita.
Patteja ja palovammoja
Manukan teho on huomattu myös niin pateissa kuin palovammoissakin.
– Eräällä helsinkiläisrouvalla oli tulehtunut rasvapatti, joka ei ottanut ollenkaan parantuakseen. Manuka ei ainoastaan vienyt tulehdusta pois vaan se purki koko rasvapatin. Manuka toimii mainiosti myös palovammoissa: minulla oli asiakkaana tyttö, joka oli pudonnut selkä edellä saunan kiukaan päälle. Palovammassa on aina suuri tulehdusriski, mutta kun hän levitteli manukaa selkäänsä, iho ei tulehtunut ollenkaan eikä ihonsiirtoa tarvittu.
– Olen itsekin huomannut pari kertaa manukan tehon, kun olen polttanut käteni uunissa tai höyryllä. Kun olen heti laittanut kipeän kohdan päälle manukaa, rakkoja ei ole ilmaantunut.
Akuuteissa tilanteissa syötävän hunajan määrää voi huoletta lisätä, mutta jos haluaa käyttää manukaa ennaltaehkäisevästi, yksi teelusikallinen päivässä voi riittää. Manuka on hyvän makuista, ja lapsetkin pitävät siitä. Sitä suositellaan kaikille yli yksivuotiaille, niin kuin käytäntö on muissakin hunajissa.
– Sitä voi laittaa myös pirtelöihin tai smootheihin. Monet superruokien ystävät käyttävät sitä. Manuka ei ole lämpöherkkää, joten sitä voi sekoittaa teehen tai kahviin. Lämpö ei tuhoa sen antibakteerisia ominaisuuksia.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat: Jyri Pitkänen
Terveys-Hymy 8-12
Sellaista bakteeria ei ole edes olemassakaan kuin Streptocokkus aureus. Ja sitä paitsi kirjoitusasukin väärä. Se on joko Streptococcus pyogenes tai sitten Staphylococcus aureus, näillä iso ero sillä puhutaan eri bakteereista. Puurot ja vellit pahan kerran sekaisin!